tag:blogger.com,1999:blog-9061089237818304939.post7096960467158802045..comments2024-02-20T14:05:09.297+02:00Comments on Ekonomimmi: Miten jaksaa vaativassa työtilanteessa?Ekonomimmihttp://www.blogger.com/profile/11984717732893009590noreply@blogger.comBlogger17125tag:blogger.com,1999:blog-9061089237818304939.post-22265894640131192312018-03-30T22:20:13.979+03:002018-03-30T22:20:13.979+03:00Jos työ on mielekästä, ja siitä tykkää, ei ole ong...Jos työ on mielekästä, ja siitä tykkää, ei ole ongelma tehdä pitkää päivää tai mennä töihin vielä viikonloppunakin. Edellisessä työpaikassa jemmatunteja kertyi parhaimmillaan 180h. <br /><br />Mutta... lopussa ennen työpaikan vaihtoa, alkoi työt maistumaan puulta. Yksinkertaisesti ei enää kiinnostanut antaa kaikkensa työnantajalle. Vaihtaessani työpaikkaa, jemmatunteja oli 110h. Loppuvaiheessa vaan ei jksanut enää olla edes täysiä työpäiviä.<br /><br />Nyt uudessa työssä on niin kivaa ja mielekkäitä töitä että olen kahden kuukauden aikana jo tehnyt 50h jemmatunteja :)OmatRahanihttp://www.omatrahani.blogspot.finoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9061089237818304939.post-808244661298863782018-03-24T08:07:17.396+02:002018-03-24T08:07:17.396+02:00Täytyy tutustua!Täytyy tutustua!Ekonomimmihttps://www.blogger.com/profile/11984717732893009590noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9061089237818304939.post-88851402727121044592018-03-24T08:07:04.526+02:002018-03-24T08:07:04.526+02:00Tuota to do-listaa käytän itsekin. Mutta jonain pä...Tuota to do-listaa käytän itsekin. Mutta jonain päivinä aikataulut on täysin buukattu muiden palavereihin, jolloin ns. omat työt jää tehtäväksi päivän jälkeen tai jossain "lomassa". Ekonomimmihttps://www.blogger.com/profile/11984717732893009590noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9061089237818304939.post-39090255607692935812018-03-24T08:06:01.372+02:002018-03-24T08:06:01.372+02:00Toivottavasti löydät balanssin:)Toivottavasti löydät balanssin:)Ekonomimmihttps://www.blogger.com/profile/11984717732893009590noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9061089237818304939.post-27119256197749191552018-03-24T08:05:17.389+02:002018-03-24T08:05:17.389+02:00Toivottavasti löydät ratkaisun tilanteessasi ja sa...Toivottavasti löydät ratkaisun tilanteessasi ja saat motivaation sekä fiilikset kuntoon. Ehkä nykyisessä, ehkä jossain muussa?Ekonomimmihttps://www.blogger.com/profile/11984717732893009590noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9061089237818304939.post-77131026116892603862018-03-24T08:04:29.897+02:002018-03-24T08:04:29.897+02:00I should.. I should.. Ekonomimmihttps://www.blogger.com/profile/11984717732893009590noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9061089237818304939.post-37851954305372185182018-03-24T08:04:21.378+02:002018-03-24T08:04:21.378+02:00Ei minulla ehkä (vielä) ole ulkoisesti jaksamisen ...Ei minulla ehkä (vielä) ole ulkoisesti jaksamisen kanssa vaikeuksia, sisäisiä vaan. Mutta totta, nuo sisäiset paineet on ihan todellisia. Just puhuttiin että ei miehillä esim. ole tarve aikatauluttaa siivousta vapaapäivälle, kun naiselle se on joku pakkomielle. Ekonomimmihttps://www.blogger.com/profile/11984717732893009590noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9061089237818304939.post-37496109071521066242018-03-24T08:03:17.372+02:002018-03-24T08:03:17.372+02:00Ei tuo sinunkaan tilanteesi paperilla kuulosta hyv...Ei tuo sinunkaan tilanteesi paperilla kuulosta hyvältä. "Ainut tapa lomailla kunnolla on lähteä kerran vuodessa maailman toiselle puolelle".. Auts! Kuulostaa pahalta mutta tuossa samassahan me kaikki työläiset ollaan, toisilla vain on varaa lähteä ja toisilla ei. Ekonomimmihttps://www.blogger.com/profile/11984717732893009590noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9061089237818304939.post-46855484734023311812018-03-20T08:56:55.306+02:002018-03-20T08:56:55.306+02:00Lauri Järvilehto - Upeaa työtäLauri Järvilehto - Upeaa työtäAnonymoushttps://www.blogger.com/profile/13421332838208471315noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9061089237818304939.post-16016412603976764492018-03-19T12:13:08.865+02:002018-03-19T12:13:08.865+02:00Minulla avain työ- ja muunkin stressin vähentämise...Minulla avain työ- ja muunkin stressin vähentämiseen elämässä on ollut priorisointi rankalla kädellä. Töissä tämä tarkoittaa konkreettisesti sitä, että kirjoitan työpäivän aluksi (ennen sähköpostien katsomista) paperille ne asiat, mitkä on pakko saada hoidettua tämän päivän aikana ja sitten keskityn niihin. Väistämättä tulevat häiriötekijät priorisoidaan myös nopeita toimia vaativiin ja vähemmän tärkeisiin. Vähemmän tärkeät listataan johonkin sivuun ja ne tehdään, jos on aikaa. Mikäli näitä ei ehdi tehdä, vahinko on mahdollisimman pieni tehtävien vähäisen tärkeyden johdosta.<br /><br />Olen sellaisessa asemassa, että minulle tulee pyyntöjä, toiveita ja työtehtäviä loppukäyttäjiltä, omalta esimieheltäni, alaisilta, väliportaan pomoilta, toimitusjohtajalta ja kaikilta tasoilta siinä välissä. Osa pyynnöistä on oikeasti tärkeitä, osa ei lainkaan tärkeitä. Kokemus auttaa erottamaan nämä toisistaan. Teen myös alaisilleni aina selväksi työtehtävien prioriteettijärjestyksen, koska se helpottaa heidän työskentelyään ja siten vastuu mahdollisesti tekemättä jäävistä töistä siirtyy sille jolle se kuuluu eli minulle.<br /><br />Uskoisin, että iän ja kokemuksen myötä myös epävarmuuden ja -täydellisyyden sietokyky kasvavat, mikä tekee työskentelystä helpompaa. Usein työelämän alku saattaa kyllä olla alalla kuin alalla uuvuttavaa. Paljon voimia ja tsemppiä, pidä ensisijaisesti huolta itsestäsi ja omasta jaksamisestasi. Sen jälkeen muutkin (vähemmän tärkeät) asiat elämässä, kuten työ, hoituvat helpommin.Mariahttp://missmoneymadness.wordpress.comnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9061089237818304939.post-9620745914067592112018-03-18T15:05:11.011+02:002018-03-18T15:05:11.011+02:00Juuri tällä viikolla oma jaksamiseni töissä oli ko...Juuri tällä viikolla oma jaksamiseni töissä oli kovilla. Minulle liikaa töitä, liikaa uusia opeteltavia asioita, liikaa epämääräisiä ohjeita ja kaikenlaista kaoottisuutta, liikaa vastuuta. Stressasin, jännitin, olin ahdistunut, nukuin huonosti, näin painajaisia, pillahdin (töissä, mutta yksin) itkemäänkin. Aivot oli todella rasittuneet työstä ja ahdistuksesta. Eilen kerroinkin työkaverilleni, että nyt mun on pakko olla mahdollisimman vähän tekemisissä asiakkaitten kanssa, tai saatan alkaa niiden valittaessa tai muuten ollessa hankalia joko vittuilemaan tai huutamaan niille tai itkemään, että olen niin uupunut nyt tähän viikkoon, etten jaksa. Työkaverini on ihana ja onneksi ymmärtää tukea, joten sain eilen olla vähän enemmän tekemässä muita töitä kuin asiakastyötä.<br /><br />Itseäni työ uuvuttaa, koska;<br />- Työssäkäynti jo itsessään väsyttää<br />- Sosiaalisuus vie paljon energiaa<br />- Yleinen melu/häly/musiikki hermostuttaa ja vähentää jaksamista ja keskittymiskykyä, kuten myös jatkuvat keskeytykset<br />- Epätietoisuus, kaoottisuus, epämääräisyys siitä, etten tiedä, mitä minun pitäisi tehdä, turhauttaa<br />- Asiakkaiden venkoilu vituttaa, valitukset väsyttää, tyhmyys tympii, hankaluus stressaa<br />- Itsestäni kumpuava halu tehdä työni kunnolla ja oikein ja vaatia ehkä enemmän, mitä muut vaativat. Ei vain sovi minulle hutilointi ja sinne päin tekeminen.<br /><br />Ratkaisuni on koittaa opetella entistäkin tiukemmin säännöstelemään työvuorojen määrää itselleni sopivaksi. Ei enää yli kolmen työpäivän viikkoja tai tilanteita, joista aavistan etukäteen, etten niitä jaksa! Mutta kun joku kumma saa mut aina välillä kokeilemaan, että jos aavistukseni olisikin väärässä ja sittenkin jaksan. Optimismi? Tyhmyys? Joka tapauksessa siitä pitäisi päästä eroon, ja luottaa enemmän intuitioon ja monen vuoden kokemukseen itsestä!Violaceahttps://www.blogger.com/profile/18120564602157060103noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9061089237818304939.post-20695314454012304142018-03-17T23:38:20.323+02:002018-03-17T23:38:20.323+02:00Meidän työyhteisö on ollut viimevuosina jatkuvien ...Meidän työyhteisö on ollut viimevuosina jatkuvien yt-neuvotteluiden kierteessä ja se on voimakkaasti rasittanut ja heikentänyt yksikön työmoraalia, sitoutumista ja yhteishenkeä.<br /><br />Ilmeisesti työnantaja ei näe suureksi ongelmaksi työntekijöiden merkittävästi raskaammaksi muuttunutta työtä, jonka johdosta henkilöitä on alkanut hakeutumaan muihin tehtäviin tai etsimään uusia mahdollisuuksia esimerkiksi kouluttautumalla uudelleen.<br /><br />Aiemmin koin oman työni erittäin arvokkaaksi ja tunsin suurta ylpeyttä saadessani olla mukana tuon värikkään yhteisön osana. Henkisesti sain nautintoa työstäni ja yleensä odotin ensimmäistä vuoroa vapaapäivien jälkeen. Nykyisin jokainen vuoro ahdistaa valmiiksi ja pahimmillaan työvuoro on suorastaan lamaannuttava.<br /><br />Olen saavuttanut sen pisteen että on aika punnita mitä tulevaisuudeltani haluan. Esimiehelleni olen jo ilmoittanut etten enää tee ylitöitä turvatakseni jaksamiseni edes pakollisissa töissä. Itse aiemmin uskoin että hyvällä palkalla voi vaikka väkisin tehdä mitä tahansa työtä, no nyt tiedän ettei se pidä paikkansa...Mukimieshttps://www.blogger.com/profile/01782299310892966686noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9061089237818304939.post-61799543841664027072018-03-17T20:11:24.102+02:002018-03-17T20:11:24.102+02:00Olen pohtinut kanssa samoja asioita, mutta perusla...Olen pohtinut kanssa samoja asioita, mutta peruslaiska luonteeni on toistaiseksi estänyt kokonaan uupumisen, koska en vain yleensä jaksa töiden jälkeen edes miettiä, että pitäisi tätä tai tuota tai sitä vielä saada aikaiseksi. Koirien ulkoilutus, kaupassa käynti ja itseni sekä rekkujen muonittaminen ja kämpän pitäminen asuttavassa kunnossa riittää normaaliviikon ohjelmaksi. Toisaalta olen pohtinut, että onko sekin merkki uupumuksesta, jos kokee ettei normaalin työpäivän jälkeen enää kykene lähtemään minnekään tekemään omia juttuja paitsi ehkä viikonloppuna...?<br /><br />Olen kokenut burn outin lievempänä ylioppilaskirjoitusten yhteydessä ja sitä seuranneena yliopisto-opintojen aloitusvuotena, joten osaan jossain määrin nykyään mitoittaa omaa jaksamistani paremmin. Introverttinä tarvitsen toisaalta paljon omaa rauhaa ja aikaa ladatakseni akkuja, jota intensiivinen asiakaspalvelupainotteinen työni vaatii. Siltikin haaveilen tilanteesta, jossa voisin työskennellä vähemmän, mutta taloudellisesti se ei ole ollut toistaiseksi mahdollista.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9061089237818304939.post-69487149904795038332018-03-17T18:19:38.057+02:002018-03-17T18:19:38.057+02:00Voi samaistua. Juuri kirjoittelin siitä, mitä teki...Voi samaistua. Juuri kirjoittelin siitä, mitä tekisin, jos minulla olisi aikaa, ja varsinkin energiaa, tehdä myös niitä mukavia ja voimaannuttavia asioita, eikä vain niitä välttämättömiä. Itselläni tähän vaikuttaa enemmän työajat kuin varsinainen esimiestyö, mutta huomaan silti välillä stressaantuvani ja työasiat pyörivät mielessä öisinkin. Ehkä se on vain tämä luonne, että haluaa hoitaa asiat kunnolla, kun sinuun kerran luotetaan.Elluhttps://www.blogger.com/profile/11899238177547950114noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9061089237818304939.post-35615556851418356352018-03-17T17:02:07.351+02:002018-03-17T17:02:07.351+02:00You can be your own best friend or your own worst ...You can be your own best friend or your own worst enemy. Choose wisely :)Osinkokuningashttps://www.blogger.com/profile/13521767415810632983noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9061089237818304939.post-38703538271850382132018-03-17T13:58:13.005+02:002018-03-17T13:58:13.005+02:00Omassa elämässäni olen nähnyt kolme ihmistä, joill...Omassa elämässäni olen nähnyt kolme ihmistä, joilla on ollut vaikeuksia jaksamisen kanssa (kaikki naisia, jos sillä nyt on merkitystä). Kun he ovat kertoneet, mikä heitä on vaivannut, niin kaikkien kohdalla minulle on tullut käsitys, että kyse on itseasetetuista paineista. He ovat asettaneet itselleen vaatimuksia, joita kukaan tai mikään ulkopuolinen ei ole asettanut. Ja kun he eivät ole pystyneet toteuttamaan sitä omaa vaatimustaan, niin jaksamisen kanssa on ollut ongelmia.<br /><br />Nämä on vaan niin vaarallisia aiheita, etten ole oikein halunnut lähteä antamaan heille neuvoja, koska "sinun pitäisi olla armeliaampi itsellesi" on niin helppo tulkita väärin "olet aiheuttanut tämän itsellesi" -syytökseksi (mitä se ei tietenkään ole). Varsinkin siinä ylirasittuneessa tilassa.Rahalla vapaaksihttps://www.blogger.com/profile/12483112027498087248noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9061089237818304939.post-74395405240675390932018-03-17T12:54:43.873+02:002018-03-17T12:54:43.873+02:00Tämä asia on itselleni valitettavan tuttua. Työni ...Tämä asia on itselleni valitettavan tuttua. Työni kiireet tulevat myös sykleittäin, joten niihin ei voi aina itse vaikuttaa.<br /><br />Koitan vaalia terveyttäni sillä, että kun ei vaan jaksa, niin on täysin sallittua olla tekemättä mitään töiden jälkeen. Ei tiskejä, ei liikuntaa (jos ei huvita, vaikka toisinaan se taas auttaa), ei ylimääräistä stressiä yhtään mistään. Toisaalta ei myöskään siitä työstä. Joskus on pakko hellittää, vaikka se aiheuttaisi lisäkiirettä hetken päästä.<br /><br />Oma stressitasoni on onneksi aika korkealla. Tosin ainut tapa lomailla kunnolla, on lähteä kerran vuodessa kahdeksi viikoksi maailman toiselle puolelle ja jättää työpuhelin kotiin ja unohtaa työsähköpostin salasana :)<br /><br />En ole lomaillut kahta viikkoa putkeen 20 vuoteen, eli viimeksi yläasteikäisenä. Sen jälkeen kaikki opiskeluaikaiset lomat olen ollut töissä ja työelämän kesälomatkin pidetty max. kahden viikon pätkissä. Olisin siis oikeasti pidemmän vapaan tarpeessa, mutta en vielä tiedä miten sellaisen saisi.<br /><br />Kiitos kirjoituksestasi, se antoi ajateltavaa. Vaikka en tiedä mikä oman vastaukseni pointti ehkä oli.<br />Ehkä se oli se, että opettele olemaan tekemättä mitään edes ne pienet hetket kuin mahdollista!Anonymousnoreply@blogger.com