sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Kun ei saa menoja kuriin - auttaisiko positiivisuuden psykologia?

Menopuoli ei tahdo millään pysyä kurissa. Tahtoisin säästää ja saada sijoitettavaksi paljon enemmän varoja kuin nyt saan. Tästä on syntynyt negatiivisuuden kierre talousasioihin. Lähden joka palkkapäivä liikkeelle korkeasta tavoitteesta, "yllätyn" kuinka monta ostoskeikkaa kuukaudelle tuleekaan ja petyn jatkuvasti itseeni. 

Aion nyt opetella jotain pieniä juttuja, joilla pystyn kääntämään ajatukset positiiviseksi. Positiivisuuden avulla toivon 1) pääseväni kokonaan eroon lohtuostamisesta 2) luopuvani turhasta syyllisyydestä ja 3) uskomaan itseeni ja tavoitteisiini. Tämä uuden ajattelutavan opettelu ei koske pelkästään talousasioita, vaan myös muita elämän osa-alueita. Kiireen tuntu on yksi, josta on päästävä eroon. Ei voi enää elää näin, että on aamusta nukkumaan menoon saakka koko ajan kiire suorittaa seuraava tehtävä. Uskon, että ajattelutapani muuttamisella voisin tehdä valtavan muutoksen. Positiivisia asioita vain tulee ja tulee ja huomaan ne! Innostun niistä! Pikku hiljaa unohdan vanhat ajattelukuvioni ja negatiivisten ajatusten määrä vähentyy.

Käsittelen nyt ensiksi muutamia rahan menon kannalta stressanneita tilanteita kuluneelta viikolta ja yritän kääntää ne positiivisiksi. Tämän jälkeen kirjoitan viikon onnistuneimmista hetkistä, ja lopuksi mietin mission tulevalle viikolle. 

Eli pelkästään tällä viikolla olen kohdannut jo monta tilannetta, joihin on tarvittu "ei laskelmoitua" rahaa.

- Maanantaina. Satoi hirveästi vettä. Vein koirat pitkän lenkin sijaan ohjelmanumerona Mustiin ja mirriin. 93€. Puolet tästä summasta jotain järkevää, puolet ihan haaskuun (lelu joka hajotettiin heti, koirien joulukalenteri (come on! no tänä vuonna vain yksi...)). 
Positiivista: Sain vihdoin uusittua rikki menneen taluttimen, ostin loppuneen hammastahnan tilalle uuden ja erään toisenkin hampaidenhoitotuotteen. Koirilla oli tosi kiinnostavaa ja saivat lelun ja luita.

-Tiistaina. Ystävä täytti vuosia, yllätyskutsut meillä. Kauppaan kakkutarpeisiin ja kahvimaitoon n. 10-15€.
Positiivista: No koko juttu on tietysti positiivinen. Ja ihan mahtavaa, että mulla tuo summa ei tunnu missään. Mielelläni ostin ja leivoin, kun ystäväkin viihtyi ja oli silmin nähden iloinen. Rahankäyttökin oli sikäli hallussa, että leivoin edullisesti ja voimieni mukaan. En lähtenyt laajaa repertuaaria vääntämään. Pieni summa suuresta ilosta. 

- Perjantaina. Täydennyskoulutuksesta valmistumisen kunniaksi proseccopullo ja kaverin tekemää ruokaa. Maksoin kustannuksista ja viinistä yhteensä 25€. Lukitsin itseni kämpästä ulos ja olin yksin kotona, joten jouduin tilaamaan kiinteistöhuollon avaamaan, 30€...
Positiivista: No JES! Meikä valmistui täydennyskoulutuksesta! Ihan huikea opiskelijaryhmä, hyvä lukuvauhti ollut ja tuntuu, että aihe sopii mulle. Ajattelin jopa kirjoittaa yksin tai yhdessä jonkinlaista blogia vaikka LinkedIniin tästä aiheesta. Tai haen tältä alalta töitä. Laitoin todistuksesta kuvan faceen ja se sai tähän mennessä yli 130 tykkäystä! Rapatessa roiskuu, onneksi sentään pääsin nopeasti lämpimään, vaikka tuo avain unohtuikin. 




Viikon onnistuneimmat hetket:
- Ruokaostokset Prismassa alle 30€. Eivät riitä viikoksi, mutta ei ole tarpeenkaan. 
- Black Friday hysteriassa tuntuu siltä, että haluaisin lohtuostaa jotain. Lämmin talvitakki? En osta enkä tarvitse!
- Hoidin pyykit koko viikon osalta pyykkituvassa -> vähemmän veden kulutusta meidän asunnossa.
- Hyvät yöunet lauantaiyönä (liikunnallisen ja aktiivisen päivän päälle).
- Pitsaa kupongilla ilmaiseksi.
- Minusta tulee erään yhdistyksen hallituksen jäsen (jee!). Tarkoittaa palkatonta ekstraduunia, mutta toivottavasti hyviä kontakteja tässä kaupungissa. Kokouksessa safkaa ilmaiseksi, nam!
- Myin erään tarpeettoman tavaran 10€:lla.
- Perjantaiaamuna oli hieno kuunsirppi ja koulupäivä toi ihanasti vaihtelua työarkeen.
- Vanha ystävä soitti ja hän muuttaa muutamia satoja kilometrejä lähemmäksi. Välillämme tulee olemaan enää n. 5 tuntia!

Ohhoh! Viikossa ehtii tapahtua niin paljon, että vaikea muistaakaan. Olipa oikeastaan loistava viikko.


Missio tulevalle viikolle:
- Kuuntelen positiivisia affirmaatioita joko youtubesta tai Spotifysta pari kertaa päivässä TAI/JA meditoin edes 5 minuuttia päivässä. 
- Viikosta on tulossa ohjelmarikas, mutta ei kiireinen. 
- Jos käyn kirjastossa, lainaan positiivisen psykologian kirjan. 

Rakkaudella - ensimmäisestä adventista iloiten,
Ekonomimmi <3

tiistai 22. marraskuuta 2016

Hyvä, paha lainaraha?

Täältä pesee, Ekonomimmin ensimmäinen virallinen yhteistyöpostaus! Vähän jännittää, mutta samalla olen todella innoissani. Olenhan aina halunnut tienata kirjoittamalla. 14-vuotiaana kirjoittelin harrastusaiheiseen lehteen, jonne minut valittiin 50 hakijan joukosta tekstieni perusteella. Sain muistaakseni 5€ per julkaistu lehti. Palaveerasimme toimituksen kanssa Messengerissä - kuinka moderneja olimmekaan, nykyäänhän kaikki firmat kokoustavat Skypessä!

Jokin aikaa sitten kirjoitin tekstin siitä, voisinko auttaa velkaongelmissa olevia lukijoita. Aihe ei lähtenyt lentämään, mutta edelleenkin toivoisin voivani jeesata velka-asioissa eteenpäin jotakuta lukijaa. Olen työskennellyt aiheen parissa ja tunnen melko hyvin erilaisia luottotuotteita. Edelleenkin työskentelen rahoitusalalla, joskin nykyään yritysten parissa.

Kuten blogistani on voinut huomata, kannustan muita ja pyrin itse säästämään rahat hankintoihin etukäteen. Monesti se vaan ei ole mahdollista. Esimerkiksi omat vanhempani ovat rahoittaneet lähes kaikki hankinnat osamaksuilla ja rahoituksilla. Kyse ei välttämättä ole aina rahan puutteesta, vaan esimerkiksi siitä, että halutaan tarjota omille lapsille parempia eväitä elämään, vaikka ei olla pystytty säästämään ennakkoon. Esim. mopo, jolla nuori voi kulkea kesätyöpaikkaan, ajokortti ja ensimmäisen oman opiskelija-asunnon varustelu. Tai esimerkiksi tarve autolle voi syntyä, kun uusi työpaikka sijaitsee kauempana. Silloin on joka tapauksessa kannattavampaa ja taloudellisestikin älykkäämpää ostaa auto rahoituksella kuin kieltäytyä työpaikasta.




Itse hankin molemmat koirani silloin, kun tein vain kesäisin töitä ja otin reilusti opintolainaa. Siinä mielessä voi sanoa, että koirat on hankittu opintolainalla. Se oli elämäntyylikysymys ja päätös 19-vuotiaana siitä, että en halua tehdä kompromisseja unelmieni suhteen. Rahoitin myös vaihto-opiskeluajan pääosin opintolainalla. En tekisi mitään toisin, vaikka nyt minulla onkin edelleen paljon lainaa maksettavana. Sen minkä olen oppinut vasta nyt lähempänä kolmenkympin ikää, on että osamaksulla tai lainalla rahoittaminen saattaa tuntua helpolta ja se onkin hitosti helpompaa kuin tinkiä menoista etukäteen ja säästää. Säästämistä kuitenkin leimaa vapaaehtoisuus, kun taas lainaa on pakko maksaa takaisin, ennemmin tai myöhemmin. 

Omaa opintolainaani makselen hissuksiin takaisin, koska siinä on matala korko ja pienet kulut. Jos minulla olisi useampia korkeakorkoisempia lainoja, hakisin yhdistelylainaa esim. Zmarta-palvelussa tai Freedom-rahoitukselta.  Lainaa hakiessa korkoprosenttiakin tärkeämpi tieto on luoton todellinen vuosikorko. Zmartalla ja Freedom-rahoituksella näytti olevan todellinen vuosikorko esimerkeissä reilu 11%, mikä on hyvinkin maltillinen. Muistaako kukaan lukijoista 90-luvun alkua, kun asuntolainan korko saattoi olla pahimmillaan 15%? Erittäin kaukana vanhojen pikavippien koroista, jotka saattoivat lähennellä tuhatta prosenttia. Lainsäätäjä on katsonut Suomessa, että todellinen vuosikorko ei saa olla yli 50 % alle 2000 euron luotoissa. Pankistakin saattaisi rahoitusta lainojen yhdistelyyn saada, mutta onhan se vaivalloisempaa monellakin tapaa. (Olen yrittänyt nostaa luottokorttini rajaa jo kahden kuukauden ajan, mutta pankin tarjoama palvelu tökkii pahasti!! Pankin vaihto on edessä.)

Säästämisaiheisissa ja talousblogeissa monesti paheksutaan lainaa, mutta tosi monella sijoittajalla lainaa on puhtaasti viputuottoa tuomassa. Laina onkin ikään kuin käänteistä säästämistä, jolla voidaan mahdollistaa joku kriittinen tarvike/palvelu tai elämäntilanne. Ilman rahoitusta ei pärjää yksikään kasvuyritys. Myöskään yksityishenkilöiden ei tarvitse pelätä lainan ottamista, kunhan tietää mitä tekee ja osaa lukea pientä printtiä

Yksi asia mistä vielä haluaisin kuitenkin mainita kaikille, jotka harkitsevat rahoittavansa jotakin kulutusluotolla. Nimittäin hätävarakassa. Oikeastaan Zmartan sivuilla oli kirjoitettu puskurirahaston tärkeydestä ilman moralisointia, paremmin kuin minä ehkä osaisin kirjoittaa. Kannustaisinkin kaikkia ensin keräämään jonkinlaisen puskurin myös ennen rahoituksella tehtäviä hankintoja. Niin ei jää edes palkanmaksun takkuillessa tai lomautuksen kohdatessa lainaerät rästiin, eikä synny ylimääräisiä kuluja tai hätätilanteita. 



perjantai 18. marraskuuta 2016

Tehokkuuslingossa pyöritetty mimmi

Perjantai ja aivan puhki! Tuttu tunne monelle?

Rahalla vapaaksi -blogissa käsiteltiin erästä persoonallisuustestiä, mistä tuli mieleeni erään toisen vahvuustestauksen tulos. Voin suositella kaikille, jotka ovat "tutkimusmatkalla" omaan itseensä kirjaa Strengths Finder 2.0.  Kirja pitää valitettavasti ostaa uutena koska sieltä saa linkin / pääsyn ainutkertaiseen tutkimuskyselyyn ja omiin tuloksiin.

Omissa tuloksissani oli eräänä vahvuutena "Maximizer". En juuri nyt muista tarkkaan mitä kaikkea tämä maksimoija-vahvuus piti kirjan mukaan sisällään, mutta liitän sen itse esimerkiksi järjettömiin tehokkuuden vaatimuksiin, joita itselleni asetan. Ei liity täysin talousasioihin, mutta tässä hieman kuvaan omaa työarkeani ja tätä ominaisuutta.

En ole kovinkaan järjestelmällinen, mutta arkipäiväni ovat aika lailla minuutilleen toimintoja täynnä alkuiltaan asti:

06.00-06.30 (toisinaan jopa vasta klo 07.00) herätys, osa aamutoimista
06.55 maissa koirien kanssa lenkille (yleensä 30 min)
Sisälle ja kaikille aamiaista, loput aamutoimet eli meikki ja työvaatteet ylle
Pyöräilen töihin, töissä n. 08.00-08.30
-
Pyöräilen kotiin 16.00-16.30 maissa
Koirien kanssa lenkille väsymyksestä ja säästä riippuen 5-90 min
Ruokailu
Treenit tai koiralenkki
Kotiaskareet, tietokoneella, television katselua
Iltapalaa
Koirat pihalle vielä
21.30-23.00 Suihkuun ja nukkumaan 



Lisäksi käyn silloin tällöin tapahtumissa, hakeuduin nyt taas yhdistystoimintaan mukaan ja miehen kanssa sovittiin säännöllisestä deitti-illasta, kun yhteistä aikaa ei juurikaan arjessa tule. Täydennyskoulutus onneksi alkaa olla kohta voiton puolella, muutama viikonloppu vielä pitää huhkia sen kimpussa. Täydessä arjessa sitä joskus vaan kaipaa, että saisi lomaa ja vapautta, ihan nukkumista varten. Ja ai että, jos jäisi vielä aikaa luovuudelle :) Esimerkiksi kirjoittaminen on ihanaa ja haluaisin vielä lapsuuden musiikkiharrastusta elätellä. Pitäisi luopua kaikesta turhasta välillä ihan nukkumisen ja levon nimissä.. mutta tää on tätä, kai kaikkia väsyttää...

No nyt sitten miten tää maksimointi liittyy omaan talouteen. Eli koen, että haluaisin olla heti samalla levelillä säästöjen ja säästöasteen suhteen kuin valtakunnan gurut. Vaikka pitäisi vaan olla tyytyväinen omaan tilanteeseen ja yrittämisen laatuun ja innostumiseen ennen kaikkea.
Ei vaan pysty yhdistämään aivan kaikkea. Ei voi ajaa uudella mersulla tai shoppailla trendikuteita joka tilaisuuteen, jos tavoitteena on hankkia eka kämppä tai sijoituskämppä.

P.s. tämän viikonlopun vietän kouluhommien parissa ja tavoitteena oliskin pystyä elämään käymättä ruokaostoksilla ollenkaan... ajattelin paahtaa hernerouhetta oliiviöljyssä ja valkosipulilla ja maustaa basmatiriisiä.. pakkasesta löytyy kans eineksiä ja mm. turkkilaista jugurttia ja porkkanoita piisaa. Eiköhän tästä selvitä kun yksin viikonloppua vietän :)

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Onko vaurastuminen muoti-ilmiö?

En tiedä onko vain käsitykseni vinoutunut, mutta viime aikoina on tuntunut siltä, että säästäminen ja sijoittaminen on lähes kaikkien harrastus. Toki itse seuraan somessa ja työssänikin sellaista mediaa, jossa pääaiheena ovat talousasiat. Käsitykseni saattaa olla vinoutunut (vähän niinkuin Clinton-harha).
Talousaiheisia blogeja on pulpahdellut blogiurani aikana kymmeniä lisää, eri some-kanavat pursuavat säästämisen ja sijoittamisen asiaa ja telkkarissakin on aihetta paljon käsitelty. 

Taloudellinen vapaus


Näin Suomi säästää-tutkimuksessa 91%:lla vastaajista jäi jotain säästöön. Huomattava muutos on tutkimuksen mukaan tapahtunut myös taloudellisen riippumattomuuden tavoittelussa:
"Joka neljäs (25 %) säästi siksi, että halusi vaurastua ja olla taloudellisesti riippumattomampi. Lukema oli huomattavasti korkeampi kuin viime vuonna (16 %).Linkki Säästöpankkiryhmän Näin Suomi säästää-tutkimustuloksiin.

Myös Nordean Ajassa-palvelussa kirjoitetaan taloudellisen riippumattomuuden tavoittelemisesta, toki vain pintaa raapaisten ja säästämisen säännöllisyyttä korostaen. Asuntosijoittamisestakin puhutaan mediassa, kuin se olisi hyvinkin tavallista (onko se?!) ja rahastoissa tai osakkeissa on sijoituksia muistini mukaan joka neljännellä, mikä minusta tuntuu paljolta. 

Mulla tulee jostain syystä enemmän negatiivisia kuin positiivisia tuntemuksia tästä "valtavirtaistumisesta". Pelkoa siitä, että olenko omine tapoineni ja säästösummineni sittenkin aivan aloittelija ja tavis. Enkö olekaan uniikki lumihiutale ja enkö kuulukaan mihinkään salaseuraan? No toki olenkin vasta ihan tavis, mutta silti ehkä keskimääräistä kiinnostuneempi. Ahdistusta koen siitä, että jotenkin tuntuu siltä, että kaikki eivät voi elää taloudellisesti riippumatonta elämää, ainakaan ihan vielä. Joidenkin on pakko ylläpitää toimintoja ja koodata niitä robotteja ;).. Ja jos muutkin ovat säästäneet, jopa enemmän kuin minä, niin saavutanko taloudellista riippumattomuutta hitaammin?

Toisaalta, jos ajatellaan laajemmalti valtavirran vaurastumisen positiivisia vaikutuksia:

  • ympäristön kuorma vähenee kun materiaa ostetaan vähemmän kun ylijäävät rahat laitetaan sijoituksiin
  • yhteiskunnallisen tuen tarve vähenee, kun monella on mahdollisuus selvitä taloudellisista takaiskuista omin voimin
  • meillä on mahdollisuus auttaa toisiamme ja heikoimpia
  • voimme alkaa taloudellisesti riippumattomampina rikkomaan työelämän rakenteita ja sääntöjä isolla joukolla, kun yksin se on tavalliselle työntekijälle ollut jopa mahdotonta
P.Ohatta-blogin kirjoittajan esiintyminen Suomi Areena -tapahtumassa  aloitti ehkä jonkinlaisen käsittelyaallon eri medioissa ja ajatus on varmasti muhinut monen kansalaisen päässä. Terhi Majasalmi on kirjoittanut pitkään Ilta-Sanomissa oman talouden aiheisiin liittyvää blogia.

Eivät nämä asiat siis uusia ole, mutta uudet sukupolvet kokevat ne ensimmäistä kertaa. Pitää opettaa, kertoa, valistaa ja markkinoida. Mistä tulikin mieleeni, että kävin tällä viikolla oranssin pankin järjestämässä nuorille suunnatussa oman talouden illassa. Ensin esiteltiin rahastosäästämistä ja ASP-tiliä, ja ajattelin kokeilla kepillä jäätä ja kysyä suorien osakesijoitusten hinnoista. Ei kuitenkaan tarvinnut, sillä niistäkin kerrottiin esityksessä.  Mielenkiintoinen paketti heillä olisi tarjolla, ja lisäksi vielä niin näppärästi hienon mobiilipankin kautta hoidettavissa. Taitaa itselläkin lähteä pankki vaihtoon tässä ennen pitkää, sillä oranssin pankin kotimaisuus ja todellakin se makea mobiilipankki houkuttelevat. 

Olenko yksin ajatusteni kanssa, ja onko tästä teemasta kirjoiteltu jossain aiemmin? Mitenköhän Mustachiansit tämän valtavirtaistumisen kokevat? 

Tulipa paljon linkkejä tällä kertaa, ei kuitenkaan ollut yhteistyöpostausta lainkaan :)

maanantai 7. marraskuuta 2016

Liikunnan merkityksestä (ja miten harrastaa edullisesti?)

Taloudessani ei ole tapahtunut viime päivinä kummempia. Mitä nyt perjantaina vietettiin eksklusiivista herkutteluiltaa erittäin pitkän kaavan kautta parin kaverin kanssa. Herkut olivat viineineen sitä luokkaa, että kulut ravintolassa olisivat olleet lähempänä 150 € /hlö, mutta kotona ne tekivät vain 30 € /hlö. Pyhäinpäivä sotki kaupparutiinini, mutta ehkä tässä syödään taas vähän vanhoja pois ja tehdään pakollista täydennystä. Palkkapäivä on tulossa perjantaina, jolloin on taas hyvä hetki täydentää kaappeja.



Haluan kirjoittaa hieman liikunnan ilosanomasta! Aloitin muutamia viikkoja sitten uuden raskaamman kuntoilumuodon ja olen ainakin toistaiseksi edelleen innoissani. Arjessani rauhalliset pitkät kävelylenkit ja esimerkiksi jooga ovat olleet mukana pitkään, mutta ai että kuinka hyvää vähän rankempi liikunta tekeekään! Kropassa herää ihan uudenlaisia hormoneja ja tuntuu, että sopivassa määrin tällainen liikunta vähentää unen tarvetta ja virkistää. Koneella oleskelua ja istumista tulee aivan liikaa, ja yläkroppani lihaskunto on ihan surkea. Päästä, hartioista ja olkapäistä kuuluu rutinaa, vaikka olen vasta 27-vuotias. Pelkään oikeasti työkykyni puolesta, sillä koen jo nyt tietokonetyön olevan äärimmäisen kuormittavaa. En tiedä kauanko voin sitä kestää. Jotain on siis tehtävä lihaskunnolle. Tämän uuden lajin lisäksi sain kuntosaliohjelman ja käytössäni on myös Yogaia. Aion harrastaa raskaampaa liikuntaa 1-3 kertaa viikossa ja lisään hieman säistä riippuen koiralenkkien pituutta tai määrää. Jos lunta saadaan, hiihto tulee mukaan kuvioihin :)

Kuntoilu vaan ei ole aina ilmaista. Edellinen työnantajani tarjosi ilmaisen kuntosalin käytön ja sen lisäksi vielä tyky-setelit. Nykyisessä sain tilattua osittain tuettuja Smartum-seteleitä pienemmän määrän. Sijainniltaan läheisin kuntosali maksaa minulle kertamaksuna 5,50€ tai kymppikortilla/kk-kortilla 4,50€ kerralta. Jos käyttöä olisi yhtään enemmän, mikä tahansa kuukausijäsenyksinen sali tulisi halvemmaksi. Nyt kun kuitenkin on muutakin liikuntaa ohjelmassa, niin en aio salijäsenyyttä ottaa. Lisäksi olen huomannut, että kannattaa aloittaa muutokset liikunnassa lisäämällä kertoja viikkoon hiljalleen. Kuntoilupaikan läheinen sijainti koiranomistajana erityisen tärkeää, ettei siirtymisiin mene turhaan aikaa. Meillä on myös muutama ulkokuntosali lähellä, mutta saa nähdä tuleeko niitä pakkasilla enää käytettyä. Joskus olen käynyt kalliilla joogatunneilla, ja ne olivatkin ihania. Mutta kertamaksuna esim. 15 € tai jopa 30 € on liikaa.

Täysin ilmaisia liikuntamuotojakin olisi: juoksu, ulkokuntosalit myös talvella, youtuben erilaiset kuntoiluvideot, työmatkaliikunta, pyöräily, siivous, pihatyöt, uinti kesällä, sienestys, metsässä liikkuminen jne jne.

Kuntoiluun tulee menemään nyt talvella edelleen 30-50 € kuussa, ehkä joskus enemmänkin. Aion hyödyntää mahdollisia kuntosalien kokeilukertoja ja ammattiyhdistyksen järjestämiä tilaisuuksia. Sanoisin, että aika pieni hinta työkyvyn ylläpitämisestä, kohentuvasta ulkomuodosta ja iloisesta mielestä! Liikunnan yhteys tulevaisuuden työkuntoon ja vanhuuden sairauksien riskin alentamiseen on selvä. Liikunta on siis yksi parhaimmista sijoituksista tulevaisuuteen.

Ja sallittakoon myös sohvalle jääminen etenkin näin marraskuussa!