sunnuntai 30. huhtikuuta 2023

Kultainen häkki? Mitäs seuraavaksi.

Mitä mitä mitä! Tekee mieli kirjoittaa Ekonomimminä jotain, puolitoista vuotta edellisestä tekstistä.

Sormeni himoavat näppikselle ja mieli tahtoo tyhjentyä ja selkiytyä. On aika.

Kuka minä olen nyt? 

Vielä kolmenkympin junnupuolella oleva perheenäiti. Etsin mielekästä työtä ja pohdiskelen, miten yhdistää jatkossa perhe ja ura. Minulla on tiettyjä kiinnostuksen kohteita liike-elämän teemoissa, joiden parissa haluaisin työskennellä, mutta en tiedä, miten aloittaisin. Toisaalta kaikki on avoinna, ja uskon, että asiat järjestyvät hyvin. Oikeaan aikaankin. 

Viime aikoina olen saanut kiitosta ja kannustusta, kehuja ammattillisesta osaamisestani ja vakuuttavuudestani puhujana. Voisinko pärjätä konsulttina, siis puhuen ja kirjoittaen? Mihin rahkeet riittävät, miten lapset voivat? Miten oma palautuminen?

Kalenterin mukaan minulla on ollut 1-2 sairastumista per kuukausi, ja näiden lisäksi toki ylä- ja alavireisiä päiviä. Oma palautuminen ja vointi ei siis ole aivan kohdallaan. Onko tämä normaalia elämää, minkä läpi on vain elettävä kuten muutkin, vai pitäisikö minun pysähtyä kunnolla? Tavoittelisinko unelmiani liikunnallisella puolella? Miten voisin suojella luontoa ja viettää siellä enemmän aikaa?


Talo

Asuntolainaa on paljon, mutta toivottavasti asunnon arvo asettuisi suunnilleen ainakin sinne ostohintojen tasolle. Uskon kyllä hintojen aikanaan tästä taas nousevan, ja tarkoitus ei ole muuttaa useampaan vuoteen. Maksetaan lainaa pois, ja tehdään tästä hissukseen meidän näköisemme koti. Vähän hitaan puoleista on ollut laittaminen, mutta mikäs kiire tässä. Tavaraa on ihan hirveästi, ja sitä pitäisi saada organisoitua säännöllisesti, jotta pysyisi jokseenkin järjissään.

Aikaa talon ylläpitoon saa kyllä kulumaan, ihan perusasioita värkkäillessä, näin lasten ollessa pieniä. Kylpyhuoneen saumat huutaisivat säännöllisempää puhdistusta ja ikkunat kausipesua, mutta niiden aika on sitten jossain vaiheessa. En aio uhrata itseäni pelkästään kotitöille tai jättää lapsia vaille syliä niiden takia. 


Talousteemat

Instagramista on tullut viime vuosina yhä tärkeämpi kanava myös raha- ja talous-aiheisille tileille ja seurailenkin muutamia. Omat taloudelliset haaveet ovat olleet vähän toissijaisia, kun on näitä kausia kun rahaa ei juurikaan tule, vaan elelen säästöillä. Lähinnä ehkä toive siitä, että tulevan työn palkka olisi entistä suurempi. Sitten kun säännöllinen palkkatulo taas alkaa, toiveena on aloittaa säännöllinen säästäminen itselle, lainanmaksuun vähän lisuketta päälle ja säästäminen sijoituskohteisiin esim. asuntoon yhdessä miehen kanssa. 

Olisi ihana saada tiukka roti esimerkiksi ruokamenoihin, mutta meillä on jonkinlainen balanssi nyt. Ei wolttailla, mutta lounastetaan ulkona tarpeen mukaan ja kokkaillaan kotiruokia oman fiiliksen mukaan. Monipuolisuus ja terveellisyys ovat tärkeitä arvoja, mutta herkuttelullekin on vähän liikaa tilaa ja nälkää. Herkut varmasti maksavat enemmän, kuin hyvä salaatti...

Sikäli taloustilanne on stabiloitunut, että puoliso on ollut työelämässä nyt pari vuotta. Se on mahdollistanut myös tämän vähän pidemmän ajan "kotihoidon tuella".


Lasten kustannukset

Lapsista aiheutuvat kustannukset ovat toistaiseksi kohtuullisia. Käytämme tavaraa loppuun, annamme eteenpäin ja ostamme käytettyjä tuotteita. Nyt kun on kaksi lasta ja esim. vaatteet todella kuluvat puhki, saatan ostaa myös uusia ihan käyttökertoja taatakseni. Esim. housuissa siis jotkut kestävät n. 6 käyttökertaa, eli ostan mieluusti uusia valmiiksi polvipaikallisia housuja. Lapsilla on useampi harrastus ja harrastusmaksut tulevat jatkossa varmasti olemaan suurempia. Ne kuitenkin ovat tärkeitä, sillä huomaan jo nyt, miltä tulevaisuus näyttää, kun isompi hengailee pihalla kavereiden kanssa. Tarvitsevat fyysistä haastetta ja tärkeää puuhaa, ettei hölmöläisten hommat nouse pintaan. Varhaiskasvatusmaksujen keväällä tehty uudistus ei näkynyt meillä, vaan edelleen maksamme suurinta maksua. Tai siis tällä hetkellä puolisoni maksaa. Ja meillä on vielä piltti-ikäinen, ja vaikka kaikkiruokaisiksi kasvatetaankin, niin aina kannattaa varata jotain lapsille maistuvaa, jotta hyvä vire säilyy.


Haaveet

Oikeastaan omaan itseeni liittyvät haaveet tällä hetkellä koskevat uutta työtä ja kouluttautumista omassa liikuntaharrastuksessa. Voisiko siitä kehittyä sivubisnes? Ehkä jonain päivänä voisimme asua isommalla tontilla ja saisin puutarhan. Tai meillä voisi olla mökki. Tärkein haaveeni on lasten terveys ja turvallisuus. Materialistinen haave saada ihana vaatekaappi, ehkä kivampi (sähkö) auto joskus. Että lähiluonto säilyisi, että sepelille keksittäisiin korvaava ratkaisu, että mehiläiset voisivat paremmin.. ;)


Mitä te haluaisitte kuulla lisää? Avaisinko numeroita tarkemmin? Perustaisinko uuden perhe-aiheisen talousblogin tai instatilin? Mitä teille kuuluu nyt etenkin inflaation laukatessa?

maanantai 3. tammikuuta 2022

Uuden alku ja ehkäpä Ekonomimmin tarinan loppu

Heippa kaikille sitten kesäkuun ja hyvää uutta vuotta 2022!

Olen yksin kotona, mikä harvinaisuutena mahdollistaa koneen avauksen ja blogin kirjoittamisen. Oman tietokoneen avasin ensimmäistä kertaa sitten varmaan just kesäkuun, jolloin edellisen tekstin olin kirjoittanut. 

Elämä on muuttunut ja muuttumassa jälleen, monellakin tapaa.

Ostimme todella kesäkuussa uuden asunnon, jonne pääsemme pian muuttamaan. Lopulta saimme niin hyvät vakuudet, että käsirahaa ei tarvittu eikä minun ole myöskään pakko myydä nykyistä asuntoani.

Olin jo kauppoja tehdessä tehnyt positiivisen raskaustestin ja raskaus jatkuu kohti loppusuoraa.

Työelämässä 6-tuntinen päivä on tuonut aivan loistavaa joustoa elämäntilanteessamme. Raskausajan pahoinvointi, väsymys jne yhdistettynä miehen työelämän aloitukseen ja taaperon päiväkotitaipaleen alku ovat olleet rankkoja, mutta niistä on selvitty hyvillä mielin. Olen voinut vaikkapa ulkoiluttaa koirat, nukkua 15 min torkut, valmistella päivällisen tai hakea lapsen etuajassa. Lisäksi aamuisin saamme nukkua kaikki seiskaan asti, kun minä vain valmistelen molemmat miehet matkaan ennen kuin alan itse laittautumaan työpäivään. 

Lisäksi työn tekeminen on ollut jotenkin tosi kivaa. On mukava kuulua yhteisöön,  tehdä asioita, tuntea itsensä tärkeäksi ja oppia uutta. Ehkäpä äitiys on tuonut perspektiiviä esihenkilötyöhön tai sitten olosuhteet työyhteisössä ovat muuttuneet siten, että on ollut todella helppo olla ja elää. Lisäksi lyhennetyllä työajalla olen voinut hyvillä mielin jatkuvasti joustaa työnantajan suuntaan. Eikä ole ollut huono omatunto lapsen liian pitkistä päivistä tai kiirettä hakemaan häntä.

Nyt haikein mielin olen taas jäämässä pois työstä. Ei ole yhtään sellainen olo, että "voi kun saisi tauon työelämästä" vaan balanssi on ollut aivan mainio. Lisäksi ainakin varmaan lapsiperheelliset tietävät, että alkaa arvostaa normaalia arkea ja tavallisempia asioita kaukomatkojen ja luksuskokemusten sijaan/rinnalla. Terveys ja hyvinvoivat päivät nousevat näinä aikoina myös arvoon arvaamattomaan. 

Taloudellisesti on parantamisen varaa, mutta kerrottakoon, että olemme saaneet perheenä runsaasti taloudellista tukea lähisuvulta niin arjen menoihin, kuin asuntohankintaankin. Etätyöskentely ja sairasjaksot ovat näkyneet meillä varmasti Wolt-tilauksina ja vähälle käytölle jääneinä kuntosalijäsenyyksinä.

Tarkan euron vuosi/vuodet ovat edessä muuton jälkeen, kun asuntolainan maksu alkaa ja talouden henkilömäärä kasvaa. Lisäksi minulla voi olla pidempi pätkä kotiäitiyttä edessä myös kotihoidon tuen turvin, ja työhön paluu tai työkuviot ylipäätään eivät ole täysin selvillä. 

Luulenpa, että Ekonomimmin tarina alkaa olla tullut päätökseensä. Toivoisin jollain tapaa voivani ylläpitää kirjoittelua henkireikänä tai tulonlähteenä tulevaisuudessa, mutta enpä ole miettinyt sitä sen tarkemmin. Ehkäpä jotain ilmaantuu?

En vielä ole tehnyt lopullista päätöstä poistaa blogia kokonaan, mutta se voi olla edessä.

Kiitos siis kaikille vuosien aikana minua lukeneille, olette merkinneet paljon!


lauantai 19. kesäkuuta 2021

Riittääkö riskinottokyky? Asiaa uusista suunnitelmista

Pitkästä aikaa olen taloudellisten ja muiden isojen muutosten äärellä. Perheemme on ostamassa uutta ja kallista asuntoa toisesta kaupungista. Olemme päättäneet muuttaa, sillä tukiverkostomme ovat enemmän siellä päin. Tarvitsemme lisää tilaa.

Saimme jo kohteeseen lainalupauksen, sillä ehdolla, että myisin nykyisen asuntoni. Olen pitkään pohtinut ja aiemmassa tekstissäni jo päätynyt siihen, että pitäisin tämän sijoituksessa. Mutta - rahan puute ja olemattomat vakuusarvot saivat meidät pankkineuvotteluissa kallistumaan myyntiin. On kuitenkin ehkä vielä mahdollista saada vakuuksia, joiden avulla tätä ei tarvitse myydä muuton yhteydessä.

Kuva: Tierra Mallorca, Unsplash.com



Minua kuitenkin pelottaa valtava henkilökohtainen riski, joka tähän tilanteeseen summaantuu:

- Kaikki käteisvarat menevät asunnon käsirahaan

- Joudun realisoimaan todennäköisesti joitakin tuhansia euroja osakkeita ja rahasto-osuuksia, jotta saan varainsiirtoveron maksettua

- Minulla ei vielä ole työpaikkaa uudessa kaupungissa. Työnhaku on haastavaa pelkästään aikasyistä (töiden ja lapsenhoidon jälkeen illalla ei ole enää energiaa hakemusten tekemiseen). Työpaikan vaihdos luonnollisesti lisää myös työttömyyden riskiä sekä riskiä, että joutuu tyytymään nykyistä pienempään palkkaan tai heikompiin ehtoihin. Nykyisestä työpaikasta etätyöt eivät tule olemaan mahdollisuus, valitettavasti. 

- Jos edellämainittujen lisäksi sijoitusasunnon suhteen kaikki ei menisi kuin rasvattu, ja tulisi tyhjiä kuukausia tai remontteja, olisin kusessa!


Uudet tuulet myös kutkuttavat

Toisaalta tämä tilanne tuo positiivista energiaa kaikkine jännittävyyksineen ja haastavuuksineen. Oman uuden kodin suunnittelu olisi ihanaa, samoin haaveilu uusista työmahdollisuuksista. Oman uuden blogin ja/tai yrittäjyyden aloitus tuntuu pelottavalta ja ihanalta yhtä aikaa. 

Olen pitkään pohtinut ja nyt ehkä löytänyt aiheenkin blogille, jonka ympärille voisin rakentaa tulevaisuuden "ammattilaisbrändini" ja sen avulla löytää ihan palkkatöitäkin haluamaltani aihealueelta. Kaikki on tosin vasta pään sisäistä suunnitelmaa.

Minulla on sisimmässäni luottavainen olo, että kaikki järjestyy luontevasti. Pakottamalla tai kiirehtimällä voi missata joitakin mahdollisuuksia, mutta eiköhän se oma juttu osu kohdalle ihan juuri oikealla hetkellä.



sunnuntai 21. maaliskuuta 2021

Myisinkö asuntoni?

 Update update.

Tienaan nyt osittaisella hoitovapaalla bruttona n. 2900 € palkkaa + 162 € joustavaa hoitorahaa. Veroprosentin kanssa olen vähän kikkaillut, tykkään nimittäin säästää tulevaan kulutukseen veronpalautusten kautta. Lisäksi ensimmäistä kertaa tein työhuonevähennyksen kuluvalta vuodelta. Myös  pienehkö palkankorotus hieman muutti loppuvuoden tienestiarviota.

Tulevaisuudessa olisi tarkoitus maksaa autovelka miehelle pois (jäljellä 4700 €), ja sen jälkeen kerätä lisäpuskuria uuden asunnon ostoon. En tiedä, tekeekö aikataulun kanssa niin tiukkaa, että jätän rahastot ja osakkeet toistaiseksi edelleen tauolle.

Meillä on siis tarvetta muuttaa isompaan asuntoon. Mieheni on edelleen ensiasunnon ostaja, joten hän voisi ottaa siitä asunnosta isomman siivun. Mulla nyt ei kyllä käteisbufferi (7000 €) riitä uuden ostoon vielä hetkeen. Se, mitä minun pitäisi pohtia ja laskeskella auki on, jätänkö nykyisen asuntoni sijoitukseen vai en.

Maksoin asunnostani 129 500 € vuonna 2017. Alueelta on myyty äskettäin remontoituja vastaavan kokoisia asuntoja käsittääkseni n. 150 000 € hintaluokassa. Omassa asunnossani remontti on tehty v. 2013 eli täällä kyllä voi elää vielä ilman mitään remonttia joitakin vuosia. Haaste tulee olemaan sopivan vuokralaisen löytäminen, kun kaupungissa on paljon uutta asuntotarjontaa. Toki näin mukavalla sijainnilla paljon vähemmän. Ja toinen haaste hallinnoida asuntoa, jos itse asuisimmekin toisessa kaupungissa.

Leikitäänpä vähän.

1. Skenaario, myyn nykyisen asuntoni

Myyn asunnon hintaan 135 000 - 140 000 € (en myisi alle tuon alarajan).

-    Teen voittoa n. 8000 € ja mulle jää käteen lainan kuittaamisen jälkeen 38 000 €

-    Menetän sijoitusasunnon oletettavan arvonnousun ja mahdollisuuden kasvattaa asunnon avulla varallisuutta ns. "itsestään" --> kymmenen vuoden päästä mulla on vain oma kalliimpi asuntoni, mutta ei sijoitusasuntoa. 

- Ei remonttikuluja tai muita yllättäviä kuluja.

- Ei tyhjien kuukausien riskiä. 

- Ei ylimääräistä vaivannäköä.

5 vuoden päästä

Omistus uudesta asunnosta n. 150 000 €
Lainaa uudesta 95 000 €
Netto-omaisuus asunnoista n. 55 000 €

10 vuoden päästä

Omistus uudesta asunnosta n. 150 000 €
Lainaa uudesta 80 000 €
Netto-omaisuus asunnoista n. 70 000 €

2. Skenaario, jätän nykyisen asuntoni sijoitukseen

Teoreettisesti laina + yhtiövastike jäisivät jopa 50-100 € kohtuullista vuokraa pienemmiksi, joten asunnolla pystyisin keräämään periaatteessa remonttipuskuria hiljalleen itsestään.

- Riski, että remontteja täytyy tehdä, tarvitsen rahaa tai lainaa niihin.

- Tyhjien kuukausien riski n. 600 €/kk ylimääräistä kulua/menoa.

- 5 vuoden kuluttua olisin maksanut asunnosta jo 50 % eli omistaisin sen nykyarvossaan 130 000 € ja lainaa olisi jäljellä n. 85 000 €

- 10 vuoden kuluttua omistaisin sen edelleen, arvonnousu edelleen huomioimatta 130 000 € ja lainaa olisi jäljellä 70 000 €. 

5 vuoden päästä

Omistus uudesta asunnosta n. 150 000 €
Nykyinen asunto  n. 130 000 €
Yhteensä: 280 000 €
Lainaa uudesta n. 125 000 €
Nykyisestä n. 85 000 €
Yhteensä: 210 000 €

Netto-omaisuus asunnoista: 70 000 €

10 vuoden päästä

Omistus uudesta asunnosta n. 150 000 €
Nykyinen asunto 130 000 €
Yhteensä: 280 000 €
Lainaa uudesta n. 110 000 €
Nykyisestä n. 70 000 €
Yhteensä: 180 000 €

Netto-omaisuus asunnoista: 100 000 €

Mitä tästä opimme?

Laskelmani ovat varovaiset ja todella karkealla tasolla lasketut. Ne eivät huomioi arvonnousua tai -laskua, palkankorotuksia jne. eivätkä ne huomioi myöskään tulevia perhevapaita tai akuutteja yllätyksiä elämässä. Lisäksi tässä ei huomioida korkotason muutoksia, eikä sitä, että lainani ovat tällä hetkellä lähes ilmaiset. 

Viidessä vuodessa ero skenaarioiden välillä olisi 15 000 €, eli kyllä tuolla hintaa jo kannattaa vähän hoitaa sijoitusasuntoakin. Lisäksi tässä on ajateltu, että uusi asumismuotoni edelleen on hyvin kohtuullinen perhekokoon nähden ja lainan osuus tuloista jää molemmissa skenaarioissa sellaiseksi, että siitä selviää pienemmälläkin palkalla. 

En jaksa laskea 20 vuoden päähän, mutta you get the math. Silloin mun skidi ehkä muuttaa omilleen, mä oon viiskymppinen ja lainat maksettu! Plus, asunnoista vapautuvilla vakuusarvoilla on ehkä mahdollista tehdä järkevää asuntoshoppailua jatkossakin. 

Sekava teksti, mutta auttoi minua siinä, että kannattaa pitää tämä asunto. 

sunnuntai 14. helmikuuta 2021

Taloustilanteeni hoitovapaan päättyessä

Moikka kaikki! 

Sielun tekee mieli kirjoittaa. Mutta sielu ei halua nähdä talouslukemia. Mutta se on tän blogin aihe, joten ei auta kuin repiä laastari irti. 

Mennään suoraan asiaan: 
 Varat 
  •  Asunto 130 000 (arvio)
  • Rahastot ja osakkeet 9000 
  • Säästötili 7300 

  Velat 
  •  Asuntolaina 100 600 
  • Opintolaina 6200 
  • Autolaina miehelle 5200 

 Nettovarallisuus 34 300 

Positiivinen yllätys perhevapailla oli lomarahat ja lomat, jotka työnantaja maksoi vanhempainvapaan päättyessä. (Toisaalta tämä tarkoittaa, että vuosilomia ei juurikaan ole tänä vuonna.) Pärjäsin tuloillani erinomaisesti, ja säännöllisen säästämisen / sijoittamisen katkaisin vasta hoitovapaalle siirtyessä. 

Negatiivinen "yllätys" oli, että en pystynyt pihistelemään hoitovapaalla, kuten olin ajatellut. Vaan normaali elämä jatkui. En himoshoppaillut, mutta tein mm. yhden pienen remonttiprojektin ja olen ostanut tavaraa tarpeen mukaan. Myöskään supervoimat eivät vieläkään tehneet minusta arjen sankaria, vaan paljon syötiin kalliimpaa valmista ja jopa Wolt-tilauksia. Arjen ylellisyyksistä olen luopunut, eli kalliita kampaajakäyntejä, kukkia ym. en ole ostellut. Tulevaan työn aloitukseen varauduin ostamalla Tori.fi:stä siistin mekon, kengät cittarin alesta ja sisäkengät netistä.

Ilman auton hankintaa nettovarallisuuslukema olisi mielestäni "OK". Osakkeet ja rahastot ovat nousseet hurjan paljon ja säästötililtä on kadonnut 2700 € hoitovapaakuukausien aikana. Olin siis varautunut hoitovapaaseen kymppitonnilla. Hoitovapaalla olin yhteensä 6 kuukautta. Hoitovapaalla tukia sain n. 470 € + lapsilisä 94 € kuukaudessa. Asumistukea emme saaneet, koska asumiskulut ovat niin pienet. 

Kokemusteni perusteella perhevapaita ei kannata pelätä taloudellisessa mielessä. Etenkin korona-aikaan kulut pienenevät helposti, vaikka jotkin vauvojen harrastukset voivatkin olla kalliita. Ja tarvikkeita voi ostaa äärimmäisen kalliilla tai äärimmäisen halvalla. Ja vähemmän on vähemmän, tavaraa alkaa nimittäin kertymään ihan sikana, joten esim. vaatteiden suhteen kannattaa olla tarkkana mitä ostaa tai vastaanottaa jos saa ilmaisia vaatesäkkejä :O).

Kuva: Mike Palmowski, Unsplash.com


Mitäs nyt?

Tästä eteenpäin teen lyhyempää työviikkoa ja lapsi aloittaa hoidossa. Tienaan siis nettona vähemmän kuin ennen lapsen saamista. Toivon saavani joustavaa hoitorahaa kompensoimaan erotusta (en ole aivan varma saanko sitä). Lapsen päivähoitomaksut puolitetaan miehen kanssa ja niiden suuruudesta ei ole vielä tietoa. 
Tarkoitus on säästää palkasta isomman asunnon käsirahaan, maksaa autolaina miehelle pois ja aloittaa taas sijoittaminen. Tylsältä tuntuu, mutta katsotaan mihin se raha riittää. Tärkeää on myös aika lapsen, perheen ja myös liikunnan parissa.

Haaveilen edelleen yritystoiminnan käynnistämisestä (lisätulojen toivossa), isommasta lapsikatraasta ja vakaasta taloustilanteesta. 

Ihanaa iltaa ja uutta viikkoa lukijat!

sunnuntai 18. lokakuuta 2020

Töihin paluu ahdistaa

Olen nauttinut lapsen kanssa kotoilusta paljon. Arki on hektistä, eikä blogikaan ole siitä johtuen päivittynyt kuin pari hassua kertaa tämän vauvavuoden aikana. Nytkin varmaan bebe herää, ennen kuin tämä teksti on valmis. Yritän silti. Töihin paluu lähestyy ja lähestyy, uhkaavasti. En tiedä miten päin olla ja ahdistus jopa häiritsee tässä hetkessä nauttimista. Mikä varmaan on ihan luonnollista ja kaikilla vastaavassa tilanteessa mielessä. Rahan takia kuitenkin on pakko palata. 

Toisaalta lapsi on sen luonteinen, että varmaan nauttii ennenpitkää muiden kanssa touhuamisesta päiväkodissa. On hän kuitenkin aika paljon vielä sylikissanakin. 


Ajattelin purkaa tähän vähän ahdistuksen aiheuttajia ja pohdiskella sitä kautta, pääsisinkö henkisesti parempaan tilaan työhön paluuta ajatellen. 

 1. Muutama kollega jätti tahallaan tervehtimättä, kun kävimme vauvan kanssa vierailulla ennen koronaa. On vaikea kuvitella, että he olisivat mitään Naantalin aurinkoja, kun palaan. Tiedän, etten ole ensimmäinen, jota kohtaan heidän käytöksensä on tällaista. Enkä varmasti viimeinen. Mutta halukkuuteni korjata välejä ja toimia asiallisesti ei taida toimia. Päivittäin tällaisessa kanssakäymisessä oleminen luonnollisesti syö energiat eikä tosiaankaan motivoi heräämään aamuisin. 

 2. Yrityksen arvomaailma ja toimintakulttuuri on ristiriidassa omani kanssa. Tai siis katto-organisaatiosta kyllä toitotetaan kaikkea inspiroivaa arvoihin liittyen, mutta käytännössä ne eivät sitten näy. Raha ratkaisee ja ihmiset joustavat. Jos löytyisi edes kollegoja, joiden kanssa heittää läppää ja päivissä olisi hauskuutta mukana, tekisi se tästä helpompaa. Mutta päivät ovat aika totisia ja pelonsekaisia

3. En ole työssä edellämainituista seikoista johtuen parhaimmillani. Tai siis saan kyllä aikaiseksi, mutta en ole innostunut. Aiemmista työpaikoista muistan, että etenemismahdollisuudet ja kaikenlainen jännittävä muutos organisaatiossa sai minut "syttymään" ja sillä palolla jaksoi rutiininomaistakin hommaa painaa. Nyt ei ole tarjolla kiinnostavia etenemismahdollisuuksia, tai edes se ajatus etenemisestä joskus ei kiinnosta. Tämä innostumattomuus ja nautinnon puute taitaa näkyä vähän läpi pomollenikin, joskaan en ole uskaltanut hänelle sitä suoraan myöntää. 

 4. Raskaat työpäivät. Joko sillä tavalla, että on aivan liikaa tekemistä ja kaikki viestintäkanavat pauhaavat yhtä aikaa, tai sitten niin, ettei ole kertakaikkiaan mitään tekemistä mutta poiskaan ei saa toimistolta lähteä. Usein päivien venymistä oli vaikea välttää ja esim. etäpalaverit ulkomaille saattoivat ollakin neljän jälkeen. Etätyötä ei ole sallittu. 

Hyviä puolia työssäni kuitenkin on myös. 

1. Pomo, joka ainakin ajoittain uskoo minuun (ja se näkyy ylityöllistymisenä, heh). 

2. Muutama lämminhenkinen kollega. 

3. Todella vapaat kädet järjestää kaikenlaista ja tehdä työtä myös englannin kielellä kansainvälisesti. 

4. Oppimista monista erilaisista alan aihepiireistä, joskin pintaraapaisuna, mutta kuitenkin. Työssäni esimiestehtävien lisäksi olen hoitanut kaikenlaista, mitä eteen on vain tullut. Tapahtumia, it-aiheisia palavereja, it-kehitystä, projektipäällikön tyyppistä tehtävää, spesifiä lakiihin liittyvää osaamista. Eli kokemusta kertyy. Asiakkaidenkin kanssa joskus jollain tasolla olen tekemisissä, mistä kyllä saan energiaa. Tässä tosin se arvomaailma-asia näkyy, eli usein käsittelen niitä vaikeimpia reklamaatioita, joissa asiakas voi olla melko kiihtynyt mutta mulla ei ole saumaa tulla vastaan. 

Tavallaan toivon, että tulisin pian uudelleen raskaaksi, tai muuttaisimme muualle tai jotain. En tiedä, missä voisi käydä tästä ahdistuksesta juttelemassa, kun työterveys taitaa olla pois suljettu vaihtoehto. Enkä haluaisi, että pomoni laskusta sitä näkee, että olen asioinut psykologilla. 

Olen yrittänyt myös keksiä jotain bisnesideaa tai sivutyötä, jota lähteä kasvattamaan. 

Taloudellisesti tähän asti olen pärjännyt tosi hyvin. Työnantajani maksoi ns. lomat ulos ja loma-ajan palkalla onkin ollut mukava elellä. Säästöihin kajoaminen alkaa vasta lähikuukausina, sillä kotihoidon tuki riittää juuri ja juuri kattamaan asunto- ja opintolainan. Mutta ruokaa ja vaippojakin tarvitaan, ja jotain muutakin toisinaan :) Säästämään näistä tuloista en ole enää onnistunut (ellei korttiostoksista säästötilille menevää 3€ lasketa), mutta en ole yrittänytkään. Jotenkin on tuntunut, että rahaa riittää kaikkeen tarpeelliseen.

Eli sijoitettuna mulla on nyt n. 8000 € arvonnousu mukaan lukien, säästötilillä 10 000 € ja kämpän arvo toivottavasti edelleen n. 130 000 €. Asunnosta on vielä lainaa n. 102 000 €, opintolainaa reilu 6000 €. Ainiin, ostimme auton ja oon siitä miehelle lainaa 5000 €... :O :O :O
No, keskiluokkaistuminen ja korona...

lauantai 27. kesäkuuta 2020

Miten pärjätä kotihoidon tuella?

Moimoi kaikki!

Elämä pikkuisen vekkulin kanssa vie mennessään, eikä tietokonetta ole koko kesänä ollut edes mukana.
Nyt tarjoutui tilaisuus tsekata vähän omaa taloustilannetta ja samalla päivittää kuulumisia.

Taloudellisen tilanteeni muutos pähkinänkuoressa

Elelen vanhempainvapaan viimeisiä aikoja, eli olen saanut nyt sen noin 70 % 2017 vuoden tuloista. Käytännössä nettona n. 1600 €/kk. Tällä olen elänyt leveästi ilman ongelmaa, joskaan säästöpossu ei ole lihonut. Ikään kuin kulut olisivat vähentyneet hurjasti, kun ei käy töissä - siis vaikka onkin elätettäviä entistä enemmän. En joudu lohduttamaan itseäni ostelemalla tuotteita ja palveluja, koska voin hyvin. En myöskään tarvitse huoliteltua ulkoasua enkä suunnittele lomamatkoja.

Pian tulonlähteeksi vaihtuu kotihoidon tuki ja täytyy asennoitua siihen. Kotihoidon tuki ja kuntalisä ovat bruttona n. 400 € ja lisäksi saatan saada hoitolisää (max. 182,86 €), sekä asumistukea (n. 140 €) jos miehen tulot eivät ylitä tulorajaa. 

Eli tuloni voisivat olla 400 €/kk - 700 €/kk sekä lapsilisä 94 €/kk. Eli itseasiassa jos kaikki tuet saan, tuloni tippuvat nykyhetkestä vain puoleen. Olen "säästänyt" itselleni myös syksylle mukavan veronpalautuspotin ja työnantajani maksaa lomia kotihoidon tuelle siirtyessä. 

En kuitenkaan käsitä, miten tulen pärjäämään. Ja osittain siitä syystä olen jo ilmoittanut ajan työhön paluulle ja lapsen olisi tarkoitus aloittaa päivähoito tulevana keväänä. Hui kamalaa! Äitiä hirvittää ajatus.
Taloutemme ovat toki lapsen myötä miehen kanssa osittain yhdistyneet, mutta en voi jättäytyä sen varaan, että mies elättää. Vaikka varmaan hän enemmän ruokakuluista sekä lapsen kuluista sitten maksaakin. 

Mitä muutoksia on tehtävä?

En halua hakea lyhennysvapaata asuntolainaani, sillä lyhennys on minimi ja minulla on tosi hyvä kokonaiskorko. Koen, että kannattaisi siitä syystä yrittää vain maksella sitä pois. Maksamalla sitä säästän itselleni nettovarallisuutta ja vapautan vakuuksia mahdollisiin tuleviin asuntohankintoihin. Samoin opintolainaa en haluaisi tauottaa, sitä on enää 7000 € ja sehän lyhenee säännöllisellä maksamisella. Toki haluaisin sen saada pois kuluista, mutta siinä on edullinen korko joten en aio sitä säästöistä maksaa pois. Mutta vielä jonain päivänä sen teen :)

Olen jo maksanut ennakkoon itselleni kuntosalin vuodeksi, eli siinä panostus omaan hyvinvointiin ja terveyteen (niin fyysiseen kuin henkiseen).

Mutta silti, pitäisi luopua KAIKESTA ostamisesta ja muuttaa omaa elämäntyyliä aika rajusti nykyisestä. Tuntuu tosi vaikealta ajatella vaikkapa lapsen talvivarusteissa kitsastelua. Noutoruokaan koronakeväänä tottuneena tuntuu vaikealta ajatukselta luopua siitä. Helpottaahan sekin elämää, etenkin tässä kun lapsen kanssa hässäkkää on.

Kertokaa mulle, miten oikein selviän? Mitä muutoksia te olette tehneet kotihoidon tuella tai vastaavassa tilanteessa?

Kokonaistilanne n-y-t

 Asunnon arvo    130 000 € 
 Säästöt               10 000 € 
 Sijoitukset 7500 € 
 Asuntovelka  103 500 €
 Opintovelka  7000 €
 Nettovarallisuus 36 500 € 

Nettovarallisuus kasvaa hissukseen velkoja maksamalla ja sijoituksilla. Nyt sijoitukset tästä eteenpäin jäävät tauolle.

Tavoitteena olisi ostaa isompi asunto tai talo ensi vuonna. Siksi haluaisin pitää tuon likvidin 10 000 € mahdollisimman koskemattomana, jotta olisi käsirahaa valmiina. Lainaa hakisimme miehen kanssa yhdessä ja nykyinen asunto todennäköisesti jäisi sijoitukseen, ellen sitten saisi siitä hyviä myyntivoittoja.

Oltuani pois työelämästä tuntuu, että olisin avoin uudelle, mutta heti kättelyssä tuskin on palkankorotuksia tai ylennyksiä luvassa. Kiitos Suomen hyvinvointiyhteiskunnalle tästä koko systeemistä, että voin olla kotona lapsen kanssa ja on työpaikka, jonne palata.

Nippelinappelit

Säästökohteita toki tulee mieleen, mutta epäilen onnistuvani niissä. Tässä ajatuksia penninvenytykseen.

- Auto seisontaan / välttää ajoa / käyttää ilmaista julkista (lastenvaunut pop!)

- Elokuun lomareissujen majoitukset edullisesti

- Kirppisten kiertely lapsen hankintoja ajatellen sekä harrastuksena ompelu edullisista kankaista

- Itselle vaatteiden ostolakko

- Ruoan suunnittelu ja valmistus myös vauvalle

- Ilmaiset kerhot ym. järjestetty toiminta

- Välttämättömän kosmetiikan hankkiminen alennuksista etukäteen

- Kahvien, pullovesien ja snacksien ostelun vähentäminen

- Lemmikkien ruoat tarjouksesta

--> ENNAKOINTI, ENNAKOINTI ja ENNAKOINTI


Hyvää kesää kaikille!