perjantai 20. lokakuuta 2017

Omistusasuminen vs. vuokra - kuukausittaiset kulut

Kuluerot omistus vs. vuokra


Vaikka vuokra-asuntomme on ollut tosi halpa, ei muutto omistusasuntoon tee tilanteeseen juuri muutosta. 

Olemme nyt maksaneet n. 550 € vuokraa, josta vielä neljännesvuosittain saatu alennusta vesitasauslaskun ollessa negatiivinen.

Eli vuokra per henkilö n. 275 € ja sähkön kera max. 300 € /kk. 

Omistusasunnon kulut tulevat olemaan yhteensä alle 600€, eli hyvin samaa luokkaa.

Kuva: Joanna Kosinska, Unsplash.com


Miten jaamme kulut miehen kanssa?

Minä maksan lainanlyhennyksen ja lainan kulut eli n. 405 €/kk sekä puolet sähkölaskusta (15€/kk).
Mies maksaa vastikkeen, netin ja autopaikan, n. 185 € /kk. 
Näin ollen mies maksaa ns. juoksevat kulut ja hän hyötyy muutosta, koska ei opiskelijana muutenkaan saa kimpassa asuessamme asumistukea. Toisaalta minä saan maksaa vain lainaa eli kartutan varallisuutta kaikilla asumiseen menevillä euroilla. 


Lainan kulut

Sain koko lainan asp-lainana, ja marginaali on tosi tosi pieni, johtuen työsuhde-edusta. Muitakaan kuluja lainasta en joudu maksamaan. Eli on kyllä todella kannatava diili. Jos saisin nopeasti maksettua lainaa nyt kun korot on nollassa, säästän lyhennyskuluissa ja tulevaisuuden koroissa.

Mitäs seuraavaksi?

Asumiseen menevä raha pysyy edelleen kohtuullisena: alle neljäsosa tuloista. Säästämiseen ja sijoittamiseen jäävä ylijäämä pitää jakaa jatkossa ylimääräisten lainanlyhennysten ja muiden sijoitusten kesken. Mutta pari ekaa kuukautta rahat kuluvat kyllä sisustamiseen :)



lauantai 14. lokakuuta 2017

Asuntokaupoilla

Olemme mun vakkariduunin löytämisen jälkeen seuranneet melko aktiivisesti kaupungin asuntotarjontaa ja käyneet näytöissä. Hiljalleen on täsmentynyt, mitä tässä kaupungissa on saatavilla mihinkin hintaan. 

Omat kriteerit täsmentyivät seuraavasti:
- Sijainti merkitsee paljon, eli emme olleet valmiita sitoutumaan arjessa busseihin tai autoiluun, vaan pyörällä on päästävä työpaikalle (rajaa pois halvimmat lähiöalueet)
- Kylpyhuoneeseen on mahduttava hyvin pesukone (sulkee pois useimmat 50-luvun talot)
- Ei isoja remontteja 5 vuoden sisään taloyhtiössä (sulkee pois useimmat keskustakohteet)
- Asunto mielellään remontoitu (meillä ei ole välttämättä niin paljon tyylitajua tai osaamista)
- Ei liian pitkää matkaa asunnolta koiranulkoilutusalueelle eli rauhallisuus ja vehreys plussaa

Onneksi miehellä oli hakuvahti päällä, sillä myyntiin tuli tosi hyvältä vaikuttava kämppä. Hän ehti näyttöön samana päivän iltapäivänä kun minä vielä olin puhumassa eräässä tilaisuudessa työpäivän päälle. Sieltä sitten sotkin täyttä häkää pyörällä viime mahdollisella minuutilla näyttöön. Edellinen katsoja oli tehnyt tarjouksen, ja minä noin 3 minuutin katsomisen jälkeen tein tonnin korkeamman tarjouksen.

Kotiin päästyäni välittäjä soitti, että toinen oli nokittanut vielä korkeammalla tarjouksella. Mietin tunnin, kävin katsomassa naapuritalossa kaverin asuntoa ja verrattuani sen neliöhintaa ja netissä ilmoitettuja eri neliöhintoja, tein vielä korkeamman tarjouksen. Huh mitä määrätietoisuutta kerrankin löysin itsestäni! 

Tarjosin lopulta 5500€ yli pyyntihinnan, mutta asunnossa todellakin kolahti kaikki ja taloyhtiö oli erittäin vakavarainen. Sijainti niin lähellä keskustaa, että hinta ei oikeastaan voi laskea vaikka korot nousisivat. Jos haluan parin vuoden päästä myydä, pitäisi se pystyä kaiken järjen mukaan tekemään voitolla ja asunto on myös täysin vuokrattavissa ja uskoakseni myös vuokratuotto olisi kohtuullinen.

Kaupat tuli tehtyä siis todella hopussa, sillä asunto oli menossa illan aikana kaupaksi joka tapauksessa. Nyt jälkikäteen voi pohtia, tuliko tarjottua liikaa eli olisiko toisen tarjoajan kipuraja ollut alempana, mutta ihan turha toisaalta miettiä. Neliöhinta jää silti todella kohtuulliselle tasolle ja asunnon tai taloyhtiön suhteen ei tarvinnut tehdä mitään kompromisseja. 

Nyt tein viimeisen siirron ASP-tilille. Ei muuta kun kaappeja siivoamaan siis :) 


torstai 5. lokakuuta 2017

Millä kuukausipalkalla raha menettää merkityksensä?

Olen tällä hetkellä siitä onnellisessa asemassa, että palkkani riittää mainiosti kaikkeen arkipäiväiseen, eikä minun tarvitse miettiä rahan riittämistä. Toki isompia hankintoja mietin kovinkin tarkkaan ja huolehdin siitä, että jääkö rahaa tarpeeksi säästöön ja sijoituksiin. Mutta arjen kaikki maksut suoritan luottokortilla ja maksan laskun sitten kerran kuussa. Välillä voi olla vaikea pysyä omassa kulutuksessa kartalla, mutta en jaksa miettiä montako kymppiä Lidlin ruokakassi tällä kertaa maksoi.

Nettona tilille tulee tällä hetkellä noin 2300 € kuussa. 
Kun tilille tuli n. 1700 € kuussa ja elämäntilanne oli erilainen, rahan riittämistä piti koko ajan miettiä. Mikä sekin on sinänsä naurettavaa, sillä moni elättää kokonaisen perheen samalla summalla.

Kuva: Pixabay.com

Voisin kokemukseni perusteella väittää, että olen saavuttanut elämäntilanteeseeni ja asumiskuluihini nähden jonkinlaisen saturaatiopisteen, jossa en enää joudu jatkuvasti miettimään rahaa. En tietenkään voi ostaa uutta autoa, kalliita huonekaluja tai merkkivaatteita mutta normaalin arjen puitteissa en ole pakotettu miettimään rahaa.

Oletko sinä saavuttanut jo tuon pisteen? Tai missä tilanteessa raha on menettänyt merkityksensä?

Tietenkin ansaitsisin mielelläni enemmänkin rahaa, mutta on selvää, että omat päivittäiset valintani ratkaisevat, paljonko pystyn säästämään ja sijoittamaan.

Sitten yksi juttu, mikä mietityttää..

Minua suoraan sanottuna vähän järkyttää, miten facebookin ryhmissä lähes kaikilla on tällä hetkellä kiinnostusta sijoittamiseen. Mistä tämä tilanne tulee? Miten sijoittamisesta on tullut koko kansan huvia? Näkyykö trendi jo tilastoissa? Mitä kasvava trendi tarkoittaa meille muille säästäjille? Välillä tuntuu, että itse olen ihan toivoton jos kaikilla muillakin on sama kiinnostus ja parempi taloudellinen tilanne...



lauantai 30. syyskuuta 2017

Bisnesmimmin viikko

Kopioin Osinkokuninkaan idean omasta viikosta kertomisesta. Päiviä on vähän sekoiteltu kahdelta viikolta, ettei ole ihan tunnistettavissa. Pari edellistä viikkoa ovat sisältäneet tavanomaista enemmän matkustelua ja velvoitteita, mikä on johtanut myös riitelyyn miehen kanssa koirien hoidosta, kotitöistä ym. Raskaat päivät saattavat purkautua kiukutteluna kotona, joten ehkä tämä teksti on itsellekin vähän herättävä.

Huomatkaa, että koirat eivät ole menoistani huolimatta juurikaan yhtään ylimääräistä yksin: mies opiskelee ja saattaa käydä kotona päiväsaikaan ja on menojensa mukaan myös iltaisin kotona. Haluaisin kuitenkin ehdottomasti elämääni enemmän luonnossa oleilua ja vapaa-aikaa koirieni kanssa.

Uusi hektisempi arkirytmi on seurausta työnkuvan muutoksesta. Aiemmassa työssä en koskaan tehnyt ylitöitä. Kyllä tämäkin tästä alun jälkeen tasaantuu ja pääasia on, että olen innoissani uudesta työstä.

Kuva: Time, Pixabay.com


Maanantaina herätys 6:45, ja arkiaamun rutiinit: koirien lenkitys 30 min, naama kuosiin ja jotain pikaista aamiaista. Pyöräilen töihin tai oikeastaan koulutuspaikalle erääseen konferenssitilaan. Työpäivä on poikkeava, aamupäivän olen ulkoisen toimijan koulutuksessa ja iltapäivän toimistolla. Kokonaiskesto reilut 8 tuntia. Oikeastaan olen töissä tarkalleen 16.50 saakka, sillä heti klo 17.00 alkaa eräs kokous, jonne pyöräilen viime minuutilla. Onneksi kokouspaikka on kotini suunnassa ja luvassa on vähän ruokatarjoilua, sillä muuten tästä tulisi vähän liian pitkä päivä. Olen kotona 18:30, jolloin ulkoilutan koiria n. 20 minuuttia (olemme sopineet miehen kanssa, että hän erikoispäivästäni johtuen käytti koirat pissillä aiemmin). Syön vähän lisää ja suuntaan autolla vielä kuntosalille pt-tapaamiseen, jonka sain ilmaiseksi ja halusin kokeilla. Tapaaminen oli melko turha, mutta käyn raskaan päivän päälle venyttelytunnilla rentoutumassa.
Tämän jälkeen huonon omantunnon kera vielä n. 45 minuutin lenkki koirien kanssa ja kello lähentelee 21.30 ennen kuin olen kotona aloittamassa iltarutiineja. Suihku, iltapala itselle ja koirille, hetki sohvalla ja unten maille.

Tiistaina on tavallisempi päivä. Herätys 6:45, aamurutiinit kuten eilen. Töissä normaali päivä, eli jonkin verran palavereja ja oman tiimin tukemista. Lounastauko kollegan kanssa on päivän rento hetki. Väännän hieman tilastomateriaalia esitettäväksi ja pohdin millä tavoin sen voin esittää tiimille. Pääsen lähtemään töistä 16.30. Kotiin päästyäni käyn koirien kanssa lenkillä n. 30 min ja kokkailen risottoa puolivalmiista aineista sekä laitan pyykit koneeseen ja siistin keittiön. Mies on illan kotona, joten jätän koirat ja miehen kotiin ja lähden salille ystävän kanssa. Tunnin jälkeen käyn vielä koirien kanssa 45 minuutin lenkin, on jo pimeää. Harmittaa, ettei pysty liikkumaan ja ulkoilemaan enempää koirien kanssa, mutta toisaalta nekään eivät enää tässä iässä joka päivä kaipaa kovin pitkiä lenkkejä.

Keskiviikoksi on taas sovittu miehen kanssa apu koirien hoitoon, sillä itselläni soi kello jo 4:45 ja lennän työmatkalle Helsinkiin. Käyn koirien kanssa pikaisen ulkoilun, hoidan ruoat ym. ja itseni kuntoon. Taksiin hyppään 5:40.  Työmatkapäivä on erityisen raskas, sillä flunssa on päättänyt iskeä kovasti päälle. Aamulla oli ihan hyvä olo pitkien yöunien jälkeen, mutta lentokoneen laskeutuessa korvat meinaavat räjähtää kivusta ja tapaamisissa on vaikea pysyä skarppina kun nenästä tulee yllätyshyökkäyksellä räkää ja en ehdi missään välissä napata särkylääkettä. Lounas syödään seisaaltaan kiireessä. Olen kotona kuitenkin jo 18.50, jolloin lämmitän eilistä ruokaa ja huolehdin koirien iltalenkin siten, että ollaan sängyssä jo klo 21.

Torstai taas tavallisempi päivä ja herään pitkien yöunien jälkeen ihan ok kunnossa. Aamu samanlainen kuin alkuviikosta. Töissä olen aika hyvin ajan tasalla sähköpostin ja tekemisteni kanssa, joten ehdin myös viedä pieniä muutoksia eteenpäin kohti tiimin tavoitteita. Tänään ehdimme ihan hyvin lounaalle kollegan kanssa, ja pystymme valitsemaan ravitsevaa terveellistä ruokaa. Pääsen ajoissa kotiin jo ennen puolta viittä ja nappaan kotimatkalla kaupasta eineslohilaatikkoa. Pakkaan koirat autoon ja suuntaamme metsälenkille. Rikon lakia ja annan koirien juosta vapaana. Ihanaa, lehdet ruskan sävyissä ja puolukoita mättäät pullollaan. Noin tunnin jälkeen olemme lähtöpisteessä autolla ja kotimatkalla pysähdyn kauppaan. Iltaa vietän sohvalla teetä juoden ja lakkaan kynnet kuntoon huomisia työpaikan juhlia varten. Nukkumaan n. 22.30.

Perjantaina on työpaikan asiakasjuhlat. Teen tavalliset aamuhommat ja pyöräilen töihin, mutta lähden sieltä jo 14.45 kampaajalle. Mies ystävällisesti hakee minut, ettei kampaus kärsisi pyöräilystä. Käyn kampaukseni kera kuitenkin tunnin lenkillä koirien kanssa ihanassa syysauringossa, ja kotiin päästyäni juon kahvia ja alan vimmatusti suihkun kautta laittamaan itseäni juhlakuntoon. Silitysrauta pilaa juhla-asun, joten on pakko valita kiireessä toinen mekko. Saan mieheltä kyydin myös juhlapaikalle. Juhlat ovat hillityt, eikä minulle jää asiakkaita viihdytettäväksi, joten lähden kotiin jo klo 23 taksilla. Pari tuntia viihdyn naapurissa ystävien luona, jossa mies ja koiratkin ovat iltaa viettämässä.

Lauantaina "toivun" juhlista ja otan aamun rauhallisesti: koirien lenkitys n. 9.30 ja rauhallista aamupalaa, blogitekstin kirjoittamista ja yhdistystöitä. Siivoilen myös vähän asuntoa ja lähden iltapäiväksi ystävän kanssa metsälenkille, jossa meneekin pari kolme tuntia. Kaupan kautta kotiin, helppoa ruokaa naamariin ja päikkäreille. Päikkärit keskeytyvät kun poikakaveri ystäväkööreineen saapuu paikalle, kello on noin 17. Viinilasillinen ja laittautumista illan rientoihin. Riennot tosin tarkoittavat tässä tapauksessa vain leffaa kavereiden kanssa :) Jälkikäteen rauhallisin merkein kohti kotia.

Sunnuntaina aamu, kuten kaikkina muinakin päivinä, alkaa koirien lenkityksellä ja aamiaisella. Fillaroin joogatunnille,  jonka jälkeen ystävän kanssa juttelua ja kaupan kautta kotiin ruokaa valmistamaan. Flunssa iskee päälle, joten koirien päivälenkille lähden käymään autolla kauempana puistossa. Lepäilen sohvalla maksimaalisen paljon....

Olipas ote pariin viime viikkoon! Miehen kanssa yhteistä aikaa ei oikein jää, ja eri elämänrytmit hankaloittavat sen järjestämistä. Eipä ihmekään tosin, että asunto ei aina ole viimeisen päälle siisti ja kiireessä tulee valittua joskus kalliimpia vaihtoehtoja. Sijoittamisen pohtimiselle ei ole jäänyt yhtään aikaa viime viikkoina. Siksi onkin hyvä, että säännölliset säästämisen ja sijoittamisen asiat on automatisoitu. Sen sijaan oikeastaan mielessä käy vain ratkaisuja, jotka voisivat helpottaa arkea. Olen miettinyt esim. sellaista asumista, että olisi koirille oma piha. Se tosin tarkoittaisi todennäköisesti, että työmatkoja ei enää voisi tehdä pyörällä.

Miltä päiväni kuulostavat sinusta? Itseäni hieman huolestuttaa, että esim. lasten hankkiminen tällaiseen arkeen olisi ihan mahdotonta. Mutta onhan monilla bisnesnaisilla lapsia.

Olen järkevöittänyt arkeani jo siten, että aamurutiinit teen nopeasti ja saan nukkua n. 15-30 minuuttia pidempään kuin ennen. Lisäksi syön lounaan joka päivä ulkona ja päivälliseksi on usein leipää/kananmunia/kasviksia. Ruoan laittoon käytän hyvin vähän aikaa. Viime syksynä myös kävin kaupassa vain kerran viikossa, nyt olen luopunut siitä systemaattisuudesta. 

lauantai 23. syyskuuta 2017

Syyskuun tapahtumat ja tavoitteeni loppuvuodelle

Syyskuu alkaa lipsua käsistä ja lehdet taittuvat hiljalleen ruskan sävyihin.

Viime viikot ovat olleet melkoista haipakkaa uuden työtehtävän, erinäisten edustustehtävien ja asiakastilaisuuksien vuoksi. Olen verkostoitunut, haastanut itseäni ja ehkä saanut hitusen itsevarmuutta.

Kuva: Sérgio Rola, Unsplash

Blogi ei ole ollut päällimmäisenä mielessä, etenkään kun mitään yhteistyöjuttuja tai kiinnostavia teemoja ei oikein pyöri mielessä. Ehkä jatkan bloggaamista oman talouden suunnan varmistamiseksi vähän harvemmin kuin ennen.

Asunnon osto

Olin tekemässä jo tarjousta eräästä asunnosta, kunnes sain tietää, että remonttilainan ehdot tulisivat olemaan huonommat kuin normilainan. Pintaremontin voisin hyvin tehdä käteiselläkin, mutta tuossa tapauksessa olisi kyse ollut ammattilaistyöstä ja hinta-arviot lähentelivät 20 000 €.

Nyt en ole kerta kaikkiaan ehtinyt vilkuilla myyntiin tulleita kohteita muutamaan viikkoon. Nykyisen asunnon asumiskustannukset ovat todella matalat ja asumisen laatu 4/5, joten kiirettä ei ole.

Olin aika masentunut ekan verkkotapaamisen jälkeen, sillä vaikutti siltä, että lainanottokyky palkallani ei olisikaan sitä luokkaa, mitä tarvitsisin. Harmitti tosissaan. Onneksi seuraavan pankkihenkilön kanssa keskusteltuani asiaan tuli enemmän asiakasnäkemystä ja hän ymmärsi, mitä järkeä asunnon ostamisessa olisi ja miten voisin menojani kontrolloida.

Palkankorotus

Asuntolainalupausta varten piti laittaa täsmällinen nettopalkka. Uudella palkalla se olikin reilut 2300 €! Verottaja ei tullutkaan väliin niin lujasti, kuin ajattelin. Vaikka moni opiskelukaveri tienaa paljon enemmän, minun n. 250 € asumiskustannuksilla tuo palkka on ihan vallaton. Kolme kuukausipalkkaa ja veronpalautukset vielä tulossa tämän vuoden puolella. Minun täytyy siirtää ennen kuun loppua asp-tilille reilummin rahaa, jotta saan tämän vuosineljänneksen "tuupattua täyteen" ennen Q4:sta, jos sopiva ostokohde tulee vastaan. ASP-tilille saa siis siirtää muistaakseni max. 3000 € per vuosineljännes.

Anyway, oon tosi tyytyväinen että palkka nousi nettonakin oikeastaan kolme sataa. Se on aika merkittävä summa kun ajatellaan vaikka sijoittamista.

Liikunta

Joogan ja lenkkeilyn rinnalle on nyt tullut myös raskas aerobinen ja voimatreeni. Energiatasot ovat nousussa ja olen yrittänyt kiinnittää huomiota hyviin valintoihin myös ruoan osalta. Liikuntaharrastukseen liittyy myös tuttavien tapaamista spontaanisti tai suunnitellusti, mikä on tietysti aina plussaa. 

Tavoitteet

1. Talviloma hyvällä hinta-laatusuhteella. Kesällä neuvottelemani kaamosloma ajoittunee nyt osittain ehkä ensi vuoden puolelle, joten kustannuksiakin voi ajatella joulu- tai tammikuun palkasta. En ehkä joudu ottamaan palkatonta vapaata. Aurinkoon pitäisi päästä!

2. Veronpalautusten siirto kokonaan asp-tilille. Vajaa tonni on luvassa. 

3. Talvitakin ja -kenkien hankinta kohtuudella. Pari lämmintä työhön kelpaavaa paitaa tarvitsen myös. Näihin saisi kyllä uppoamaan kokonaisen tonnin helposti. Muutenkin kohtuus hankinnoissa, esim. sisustusjutut varmaan kannattaa nyt unohtaa toistaiseksi. 

4. Käteisvarojen kerääminen asuntoasiaa ajatellen tai sitten talvella  jonkin isomman sijoituksen tekemistä varten...? 



sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Talvikauteen varautuminen käynnissä

Olen viime aikoina antanut vain mennä. Nimittäin rahan. Olen ollut leväperäinen ja sallinut itselleni helpon elämän niiltä osin, kuin pystyn. Työssä vaaditaan nyt ihan erilaista energiatasoa kuin ennen ja haluan panostaa helppoon arkeen siltä osin, kuin voin.

1. Kosmetiikka. Olen ostanut kesän ja syksyn aikana miettimättä kaikki tarvittavat tuotteet aina kun edellinen loppuu tai jopa kaksi varastoon. Iho alkaa jaksottain olla priimakunnossa, mitä nyt hormonit sekoittavat sen kerran kuussa. Vuosi meni hoitaessa ja oikeaa tapaa etsiessä!

2. Vaatteet. En halua käyttää arjessani aikaa miettimiseen, ettei ole mitään päällepantavaa. Päivitin treenipöksyt uusiin, joista ei näy pikkarit läpi. Harmitti puolikuluneet ja parittomat sukat, niin ostin kolme pakettia saman tein henkkamaukan sukkia ja nappasinpa samalla paketin aluspöksyjäkin kassalle. Kävin myös sovittamassa housuja ja löysin parilla kympillä hyvät tyylikkäät housut, vietettyäni ensin noin viikon sokoksella hikisenä etsimässä. Ostinpa myös kotimaista tuotantoa silkkipaidan ja toisen tyylikkään arvokkaamman paidan. Käyvät syksyn juhliin ja työkäyttöön erinomaisesti. Nyt myös kirppikseltä löytyi ohimennen sovittamatta musta kynähame ja mustat suorat housut, bravo! Kantsii aina silloin tällöin pyörähtää kirpulla.

3. Koirille ostin eläinkaupasta käsittääkseni kotimaista muonaa ja erikoisöljyä. Olen aika vakuuttunut, että ruoan laatu on hyvä, joten varmaan jatkossakin ostan ainakin osittain tuota kalliimpaa ruokaa. Pitipä koiraa käyttää lääkärissäkin tässä kuussa.

4. Salikortti. Ostin tosiaan vuodeksi eteenpäin treenit. Melkoinen sitoutuminen, mutta toisaalta siinä on porsaanreikiä jos tulisi muutto tai sairastuu pidemmäksi ajaksi.

5. Ruoka. Olen antanut mennä ja ostanut edelleenkin meidän talouteen 80 % ruoasta. Maksanut miehen ruokia ja yhteisiä kahvilla käymisiä. Lounaan syön joka päivä ulkona 6,30 € hintaan. Lidli on onneksi mun salimatkan varrella

6. Parturi. Vihdoin olin ihan tyytyväinen parturikäyntiin. Oli nimittäin miehinen mies saksien päässä ja se oli reipasta hommaa. Sain rentoutua ja lukea lehteä ja olin ennen klo viittä kotona :). 59 € pesun kera. Onneksi tätä tukkaa ei tarvitse saksia kuin ehkä puolen vuoden välein. Värjäyshaaveet olen unohtanut.

Vielä pitäisi hankkia talveksi villakangastakki ja reppu, mahdollisesti työmatkapyöräilyyn käyvät vedenpitävät housut ja pahimmille pakkasille talvikengät.

Koska asunnon osto voi olla hilkulla, täytyy nyt jarrutella. Eihän mulla kohta ole käsirahaa kasassa tällä menolla.

Onneksi saan pian ensimmäisen korkeamman palkan ja joulukuussa veronpalautuksia.


perjantai 8. syyskuuta 2017

600 € tuhlattu jumppaan

Aloitin kuukausi sitten eräässä erittäin monipuolisella kuntosalilla käynnin. Ei oikeastaan voi puhua kuntosalista vaan ehkä enemmänkin yksityisestä urheilukeskuksesta.

Aloitin vuokraamalla jäsenyyden vain kuukaudeksi. Kuukauden aikana kävin salilla oikeastaan joka viikko 3 kertaa. Se on realistinen määrä, kun on paljon muutakin tekemistä ja uuden työn vuoksi olen tehnyt myös pidempää päivää. Salilla käyminen tuntui joka kerta luksukselta ja jos mennessä oli väsynyt niin takaisin tullessa oli aina virkistynyt tai rentoutunut.

Siispä tein päätöksen sitoutua reiluksi vuodeksi. Eli kun könttäsumman 600 € jakaa 13 kuukaudella, kuukausihinnaksi tulee n. 47 euroa. Sain työkuvioiden kautta normaalia edullisemmalla tämän diilin.
Hintaan kuuluu myös pt:n tapaaminen ja paljon muita pieniä etuja.

Noin vain suhahti summa Bank Norwegianin luottokortilta, ja vielä nyt kun rahaa pitäisi varastoida asunnon ostoa varten.

Tiedän kuitenkin, että itsestä huolehtiminen on kaikkein paras sijoitus, etenkin nyt kun työssä pitää painaa tuplateholla entiseen nähden.

Kuva: Pixabay.com