perjantai 5. huhtikuuta 2019

Elämä muuttuu

Säästäminen on ollut tänä vuonna ajatusteni viimeisimpänä. Kirjoittamista ja sen tuomaa hyvää oloa on ikävä. Vuoden ensimmäiset kuukaudet ovat kuluneet sairaan nopeasti, arjesta selviytyen. Helmi- ja maaliskuu olivat suhteellisen pienten menojen kuukausia, vaikka maaliskuussa meni taas eläinlääkäriin melkein 700 euroa (hammashommia..).
En ole jotenkin ehtinyt käydä missään tai ostaa mitään.

Just nyt tuntuu työn puolesta ihan *askalta. Tuntuu, että olen epäonnistunut esimiehenä monessa mielessä ja porukka on vaan niin kovin väsynyttä, kuten itsekin. Työpaikkani on aika vakavamielinen ja siellä vaaditaan kovia tehoja ja suorittamista. Sellainen ei tee minulle hyvää, kun olen luonnostaan itsekin suorittamiseen taipuvainen. Ei tule naurettua töissä, ei. Pikemminkin olen jumissa "fight or flight"-modessa kaiket päivät. Kyynisyys alkaa hiipiä esiin. Onneksi henkisesti en ole aikoihin kokenut taakkaa ja esimerkiksi nukun hyvälaatuista unta, uskoakseni. On ollut niitäkin jaksoja, että käsittelen ikäviä työasioita unissani kaiket yöt.

No kuuluuko aikuisen elämä olla tätä? Ettei jaksaisi mitään ja työ ei oikein anna mitään? Viikonloppuna hoidat pyykit, siivouksen, kaupassakäynnin sekä liikunnan. Suoritus sekin.

Nytkin mulla on hauska ja jännittävä työmatka edessä, mutta en löydä intoa itsestäni.

MUTTA. Fokus on siirtynyt uudelle alueelle, olen nimittäin raskaana. Hyvin alussa, eli epävarmuutta (keskenmenon mahdollisuus) on. Tilanne on kuitenkin se, että jonkin verran se näkyy jo ja muutaman viikon kuluessa en varmaan pysty enää peittämään. Johtuen edellämainitusta, olen aika haluton etsimään uutta työtä tällä hetkellä.

Olisin toki toivonut, että minulla olisi hyvät likvidit säästöt äitiyslomaa ajatellen, mutta päin vastoin kävi. Toki tässä on vielä kuukausia aikaa säästää. Mutta isoja hankintojakin pitää tehdä. Jos kaikki siis ylipäätään menee hyvin.

En ole vielä ehtinyt oikein innostua asiasta ja välillä ihan pelottaa. Mutta toisaalta ihailen peilistä vatsaa ja yritän lähettää pikkuiselle rakastavia ja lämpöisiä ajatuksia <3

Talouspuolella pitäisi ehkä keksiä uusi kohde Amerin myynnistä jääneille rahoille tai sitten otan ne säästöpossun puolelle (=käyttörahaksi mahdolliselle kotihoidontuen kuukaudelle?).

Tällä viikolla yhtenä päivänä oli tosi kurja sää. Jätin koirat minimihoidolle pitkän lenkin sijasta ja lähdin hoitamaan asioita, mutta otin sen myös "omana aikana". Ostin meille uudet verhot ja jotain pientä kivaa. Oli aivan ihana saada olla hetki rauhassa, vain itseä varten. Näitä pitää saada lisää, jos haluan palautua jatkossakin. Voi, kun oma työ voisi sisältää tuollaisia! Ehkä äitiyslomalla on mahdollisuus..?

Onkohan tässä nyt käymässä niin, että mimmistä tulee mamma? ;) Nuoruus jää taa?

lauantai 9. helmikuuta 2019

Sarjassa sijoituksia itseen: TwistBen ihonhoidon verkkovalmennus

Long time no see my dear readers!

Blogissa on meneillään hiljainen kausi. Se johtuu osittain siitä, että elämäntilanteessani olen antanut enemmän arvoa erilaisille hankinnoille ja kokemuksille, kuin säästämiselle. Lisäksi viime vuonna käytin paljon rahaa koiran eläinlääkäriin. Tein myös ensimmäisen kaukomatkani. Säästämisen rintamalla ei siksi ole mitään innostavaa kerrottavaa.

Sama linja jatkuu tämän vuoden alussa, eli olen hankkinut talviurheiluvälineitä ja vähän muutakin. Työelämän "karuus" ja havainnot elämän rajallisuudesta ajavat minua tarttumaan mahdollisuuksiin, jotka tuovat iloa ja tekevät minulle hyvää nyt.  Ehkä tänä vuonna tulee niitäkin kuukausia, että säästöprosentti on ns. tavoitelukemissa. En kuitenkaan voinut jättää välistä mahdollisuutta käydä hiihtämässä, kun lunta vielä maailmassa on! Mies on myös luvannut viedä syömään jos hiihdän tällä kaudella vähintään 15 kertaa; 20 % suoritettu.

Vaikka omat ajatukseni ovat siirtyneet enemmän sinne hyvinvoinnin ja tasapainoisen elämän tavoittelun puolelle, kirjoittamisen tarve ei ole hävinnyt mihinkään. En vain oikein ole osannut päättää, minkä kannan tilanteestani esittäisin blogissani. Tänä aamuna aion kuitenkin nauttia ja kirjoittaa teille yhdestä hankinnasta tai oikeastaan palvelusta, jonka ostin kokeiluun.

TwistBe:n ihonhoidon verkkovalmennus


Kuten blogiani pitkään lukeneet tietävät, olen ollut kiinnostunut ihonhoidosta ja kosmetiikasta pitkään. Pahimmillaan mulla on mennyt aika paljon rahaa kasvohoitoihin ja säännöllisesti ostettaviin puteleihin. Sanoisiko, että n. 50 €/kk on realistinen minimi. Ja summa sisältää siis lähinnä vain kasvoille käytettävät tuotteet. Hiustuotteisiin mulla ei mee kuin pari euroa marketissa silloin tällöin, kun tuotteet kestävät hirveän kauan käytössä. Vartalolle on kulunut lähinnä satunnaisia voiteita ja toki aurinkosuojatuotteita ajoittain.

Kuva: Angelos Michalopoulos, Unsplash.com


Kokemusperäinen tietoni ihonhoidosta on siis lisääntynyt, mutta edelleen taistelen samojen iho-ongelmien kanssa. Minulla on äärimmäisen huono tapa puristella finnejä ja mustapäitä, ja se käytös korostuu etenkin stressaantuneena. Ihotyyppini on myös erityisen herkkä ja pintakuiva. Väärällä hoidolla sille saa aika paljon hallaa tehtyä. Hormonien vaikutus myös näkyy; kohti ovulaatiota ihon kunto paranee - ja kierron loppuvaiheella alkaa ilmestyä kaikenlaista kummallista kasvoille.

Olin jo aiemminkin tutustunut TwistBe-luonnonkosmetiikan kauppaan (ja verkkokauppaan) sekä ihastellut firman upeita naisyrittäjiä somessa. Nyt heidän verkkokurssinsa ihonhoidosta oli kuitenkin alennuksessa (nyt näytti olevan taas noussut 127 € https://uusialkuihollesi.twistbe.fi/) ja kurssin luvattiin tuovan jatkossa säästöjä virhehankintojen jäädessä pois.

Noin kuukauden kestävä kurssi alkaa olla takana päin ja samoin ihon uudistumisen aika (28 päivää). Koen, että ihoni on nyt paremmassa kunnossa ja minulla on entistä paremmat valmiudet hoitaa ja tulkita sitä. Osan asioista toki tiesin etukäteenkin, mutta kurssilla asioita selitettiin vähän perusteellisemmin, kuin netin keskustelupalstoilta lukiessa.

Säästöä kosmetiikkahankinnoissani saan jatkossa ainakin siitä, että aamuisin en puhdista kasvojani millään aineella (silmät huuhtelen vedellä) ja käytän kuorintatuotetta riittävän harvoin. Tunnistan myös ihotyypilleni tarpeelliset ainesosat puteleista enkä sorru katteettomiin markkinointilupauksiin. Olin jo aiemminkin ostanut laadukasta luonnonkosmetiikkaa, mutta nyt tunnistan sen hinnasta riippumatta ainesosien perusteella. Hyväkuntoinen iho on myös helpompi meikata eikä meikkiä välttämättä kulu niin paljon.

Kurssin puolivälissä sain jopa ulkopuoliselta kommentin, että ihoni on hyvässä kunnossa. Kyllähän se siitä taas lähti romahtamaan sitten, kun stressi tuli takaisin, mutta pärjään varmasti paremmin.

Kurssin hyviä puolia oli sen kesto; ehti oppia ja sisäistää asioita, kun ne esitettiin pienissä paloissa. Myös uusien hoitorutiinien käyttöönotto ja ihon kunnon paranemisen ehtii tuossa ajassa nähdä. Kurssin heikkoutena näen ehkä sen, että osa selitetyistä asioista (esimerkiksi ravitsemusterapeutin kertomana) eivät olleet lääketieteellisesti perusteltuja vaan vähän sellaista humpuukia. Toisaalta mitään haittaakaan ravintoneuvoilla ei aiheudu, koska kyse oli kasviksista ja yleisesti terveellisenä pidetyistä aineksista. Neuvo syödä vähintään 10 dl vihreitä kasviksia päivässä kuulosti kyllä rajulta - ymmärrän jos kyse on kevyesti pakastusta salaatista?

Suosittelen kurssia kaikille, jotka kärsivät iho-ongelmista ja etenkin, jos ette ole vielä aiheeseen tutustuneet!
Tätä postausta ei ole tehty millään lailla yhteistyössä, eli innostuin kertomaan kurssista oman kokemukseni pohjalta. Kurssin alkupuolella ostin myös Twistben verkkokaupasta pintakuivan ihon hoitotuotepaketin ja olen ollut tuotteisiin tyytyväinen. Verkkokurssista hinta on todella suolainen ja yrittäjät saavatkin tästä varmaan hyvät massit, mutta sisältö on joka tapauksessa tärkeää. Toivottavasti hinta jossain vaiheessa tippuu.

torstai 3. tammikuuta 2019

Loma opetti minua olemaan suorittamatta koko ajan

Lomamatkalla jouduin pois mukavuusalueeltani ja toisaalta taas pääsin kokemaan niin mukavia juttuja, että ei kotona onnistuisi.

Kuva: Martin Widenka, Unsplash.com


Lomalla arkihuolet unohtuivat eivätkä velvollisuudet painaneet. Jouduin antautumaan monta kertaa sille, että kaikkeen ei voi vaikuttaa. Jos bussimatka luvatun viiden tunnin sijaan kestääkin yhdeksän, en voi sille mitään. Kotioloissa olisin repinyt pelihousuni ja reklamoinut; miten kehtaatte viedä minulta neljä tuntia arvokasta aikaa olla tehokas! 

Tajusin oikeastaan jo syksyllä ennen lomaakin, että elämäni on muuttunut suorittamiseksi. Pitkä työpäivä, huollettavien (koirat) hoito tai hoitamisen järjestäminen, iltatilaisuudet, mahdollisimman monta kuntokeskuskäyntiä, mahdollisimman monta säästettyä euroa ja minuuttia, mahdollisimman pitkät yöunet, mahdollisimman optimoitu arki - jossa ei ole sijaa tyhjille minuuteille. Aito vapaa-aika kuluu helposti spontaanin olemisen sijaan tietokoneella esimerkiksi blogeja lukien, enkä sitten koskaan muista soittaa läheisilleni. En koskaan voi esimerkiksi lähteä arkena elokuviin, koska pitää aina olla täydessä valmiudessa seuraavaan päivään. 

En innostu mistään uudesta ehdotuksesta, koska se pilaa jo mielessäni laatimani suoritussuunnitelmat (juuri tänään on pestävä lakanat ja käytävä luontopolulla ja jumpassa sekä leivottava puolukkapiirakka). Spontaanin ja luovan tekemisen, täysin turhalle puuhastelulle altistumisen määrä on puhdas nolla!

Lomalla joitakin päiviä oltuani vähän virkosin "koomasta:" aloin etsiä netistä tietoa kiinnostavista aiheista, olin aktiivisempi osapuoli seksissä omasta aloitteestani ja jaksoin jopa katsoa omasta aloitteesta jotain dokumentteja. Yleensä en jaksa miettiä mitään ylimääräistä ja nukahdan heti kun otan kirjan tai tabletin käteen. Yksinkertaisesti energia ei riitä eikä mieli ole avoin.

Kävin lomalla myös monta kertaa hieronnassa ja makasin auringossa tekemättä mitään. Join lasin viiniä illallisella, jos huvitti.

Nyt kotona olen myös askarrellut (!! tiedättekö mitään turhempaa ja tuottamattomampaa asiaa, mitä ihminen voi tehdä?) pari kertaa ja muistanut kirjoittaa muutaman kerran hankkimaani kiitollisuuspäiväkirjaan. 

Olen antanut sekasotkun kotona olla, mutta myös nauttinut lakanoiden silittämisestä. En nähnyt LAINKAAN vaivaa, kun uutena vuotena meille tuli vieraita. Selvittiin hengissä ilman, että juuri minä kävin kaupassa tai leivoin mitään.

Saa nähdä, kauanko tämä lomafiiliksen luoma illuusio vapaudesta kestää. Ainakin aion yrittää ylläpitää sitä vähentämällä itseeni kohdistuvia vaatimuksia. Pakko ei ole kuin herätä töihin ja syödä joskus. Kaikesta muusta voi tinkiä. 

En tehnyt uuden vuoden lupauksia. Paitsi jos niitä taukoja pitäisin töissä ja yrittäisin olla vaatimatta liikoja. Tunnustaisin itselleni, että arkeni on aika rankkaa ja välillä uskaltaa tehdä spontaaneja asioita.

Lomamatkan kustannuksia ei olla jaksettu vielä laskea auki, joten niistä lisää tuonnempana. Nauttikaahan tästä ihanasta ajasta ennen loppiaista, kun työt ja harrastukset eivät ainakaan ole täydessä vauhdissa vielä...