torstai 5. syyskuuta 2019

Vauvapaniikkia ja pesänrakennusta

Tätä kirjoittaessa eksyn erilaisiin nettikauppoihin katsomaan vauvatarvikkeita ja huonekaluja, nukahdan flunssan takia kesken kaiken sohvalle ja tankkaan ruokaa. Keskittymiskyky 0 %. 

Viimeinen työkuukausi ennen äitiyslomaa on käynnistynyt. En tajua, mihin tämä aika menee. Salikorttikin on ollut tauolla kesän eli sinnekään ei ole kulunut aikaa. Ehkä olen vain niin väsynyt, että töiden ja pakollisten asioiden jälkeen en ole enää jaksanut tehdä ylimääräistä. 

Olin aikeissa alkaa järjestellä kotia ja hankkia tarvikkeita vasta äitiysloman alettua, mutta paniikki on iskemässä.. Ehdinkö, jaksanko, entä jos jotain sattuu...? Tässä kyllä useampi viikonloppu on mennyt epänormaalisti erilaisissa juhlissa ja flunssaakin sairasteltu ja myös yhdistyshommia on ollut.

Hätäilen, että en ehdi perhe- ja synnytysvalmennuksiin tai tutustumaan aiheisiin. Vertaisryhmissä netissä monilla on jo kaikki valmiina... apua! 

Kauheasti olisi vielä hankintalistoja ja rahanmenoa, eikä säästötavoitteet ole todellakaan onnistuneet. Lisäksi haluaisin kämppää laittaa uuteen uskoon, jotta pienokaisen tavaroille olisi vähän tilaa jossain ja koti olisi viihtyisä, kun siellä kerran paljon joudun olemaan. Äh, ahdistaa kun ei jaksa miettiä kunnolla ja rahatilanteen vuoksi ei viitsisi kalusteita ostaa. Pari kasvatusopasta on lainassa kirjastosta ja synnytyksestä ja vauvanhoidostakin pitäisi opiskella.

Kyllä tässä on lopulta vaan iso kakku leivottavana. Ja instagramissa muilla on kauniit kodit ja kivasti puetut vauvat... Kaiken kukkuraksi tosiaan raskauden loppuvaiheessa voimat vaan vähenee, ei ole kunto entisensä. Vaikka kaikki onkin raskauden terveydellisessä mielessä hienosti.

Duunissa olen kyllä mieluusti jättäytymässä sivurooliin ja kokonaan pois, vaikka ikävä varmasti tulee sitäkin paikkaa ja ihmisiä. 

Ajatukset on vaan yksi solmuinen lankakerä, mistä en löydä langan päätä, josta aloittaa. Netissä on helppo surffailla ostossivuilla, mutta en uskalla myöskään ostaa mitään. Mies ei suostu kalustehankintoihin ja minusta hänen kaiuttimet ym. eivät sovellu mihinkään kalusteisiin, mikä aiheuttaa lisähaastetta. Onneksi hän on vauvatavaroita alkanut käytettynä hankkimaan. Sanoinkin hänelle etukäteen, että kun palaan kesälomalta töihin, en tule enää jaksamaan hoitaa mitään asioita. Ja se on kyllä pitänyt paikkansa. Ihmeellistä, kun yleensä olen aika energinen ja menevä.

Ajattelin, että kirjoittaminen selkeyttäisi ajatuksia, mutta tuntuu jopa päinvastaiselta. Joku ihme vaihe menossa. Pesänrakennusvietti on tavallaan herännyt, mutta mikään ei etene. 

Ja ai niin, asuntolainaan ei saa lyhennysvapaata hoitovapaalla, kun mun lyhennys on minimi jo muutenkin. Jos ottaisin lyhennysvapaata mahdollisella hoitovapaalla, laina-aika pitenisi ja erä kasvaisi. No, jos on pakko niin sitten on pakko. Miten mun palkka ei muka riitä? Pitäisikö pienentää Nordnetiin menevää summaa 150 €/kk. Sillähän saisi jo paljon sisustusasioita ja vauvatavaroita! Ja kohtahan sitä ollaan valtion tuella muutenkin...niin ei tarvi mitään hankintoja edes miettiä.

Mistähän tässä aloittaisi kun vointi sohvannurkassa sairastelusta vähän paranee? Ja voi kun osaisi ennustaa, mitkä tarvikkeet tulevat tarpeeseen ja mitkä ovat vain vouhotusta ja markkinointia.. 

2 kommenttia:

  1. Ihan ekana koita rauhoittua, kaikki menee varmasti oikein hyvin <3 Muistan noi fiilikset! Mutta nyt pidä huoli ennen kaikkea omasta voinnista ja jaksamisesta. Insta kiinni ainakin :)

    Vauva ei heti alkuun tarvitse paljon, äitiyspakkauksellakin pääsee hienosti alkuun ja sulla on sitten vaikka yövalvomisilla aikaa miettiä mitä tarpeita on ilmaantunut ja selata nettikauppoja /-kirppiksiä niin ei tuu hutiostoja (ihan niin paljoa..) Turvakaukalo, vaunut, imetys- tai vartalotyyny, vaipanvaihtopiste, pukluharsoja ja paaaaljon läheisyyttä ja rakkautta - näillä pääsee hyvin alkuun! Ristiäishommia ehkä kannattaa miettiä jo etukäteen, niiden järjestäminen aasta ööhön on aika vaativaa sitten kun baby on jo maailmassa. Ja nakita mies hommiin ihan ilman omantunnontuskia ;)

    Meille ainakin synnärillä opetettiin vauvanhoitoniksit ihan kädestä pitäen, ei ne päästä sieltä kotiin jos homma ei ole hanskassa. Siellä voi kysyä kaikesta, ei ole pakko etukäteen "opiskella". Isoin palvelus minkä voit itsellesi ja lapselle nyt tehdä on levätä ja nauttia loppuraskaudesta, niin olet sitten iskussa ja hyvissä sielun&ruumiin voimissa kun susta tulee äiti <3 Ja lällyttele koiria, sekin jää yllättävän vähälle kun laumaan tulee uusi jäsen!

    Tuut vielä löytämään itsestäsi ihan uusia voimia väsymyksen keskellä, kykyä sopeutua keskeneräisyyteen ja rentoutta suhtautua asioihin huumorilla, vaikka oikeesti ei ehkä naurata. Tai näin oon itsestäni huomannut kuluneiden 5kk aikana, jotka on muuten ollu parasta aikaa ikinä, vaikka välillä vähän rankkaa onkin :)

    VastaaPoista
  2. Ei hätää! Ehdit vielä hyvin järjestellä tarvittavat asiat kuntoon. Itselläkin väsymys oli ihan jäätävää loppuaikana, kun yöunet olivat mitä olivat, mutta kun äippäri alkoi, eikä tarvinnut enää mennä töihin, niin vähän helpotti. Nukuin sitten hyvällä omallatunnolla päivälläkin :)

    Vauvalle ei tosiaan paljoa tarvitse alkuun, meillä niitä tarpeellisimpia alusta asti olivat vaunut, turvakaukalo, vaipanvaihtopiste (vanhan työpöytäni päällä), jalallinen vanna, pinnasänky ja imetystyyny. Vauvapesä oli kans kätevä sohvalla, kun kaverilta sellaisen sain. Otitko äitiyspakkauksen? Me ollaan käytetty melkein kaikkea, mitä siinä tuli. Vauva myös nukkui aluksi siinä pakkauksessa pinnasängyssä. Vaatteiden koot olivat minulle alkuun ihan hepreaa, mutta aluksi menivät ne ihan pienimmät 50/56 ja tykkäsin nimen omaan niistä kietaisubodyista, pienelle vauvalle oli tosi hankalaa laittaa pään yli pujotettavia. Makuasia varmaan tämäkin, mutta alussa kaikki keinot käyttöön, mikä elämää vaan helpottaa.

    Jos haluat imettää, kannattaa siihen todellakin tutustua etukäteen, esim. Imetyksen tuki ry:n sivut/faceryhmä on älyttömän hyvät! Me oltaisiin säästytty monelta huolelta, jos olisin tutustunut noihin jo heti alkuun :) Synnärillä tosiaan opastetaan vauvanhoito ja kysykää ja vaatikaa neuvoja, jos joku jää epäselväksi.

    Synnytykseen yritin valmistautua henkisesti hyvin ja se kyllä auttoi itse tilanteessa, ei jännittänyt niin paljoa.

    Nyt pieni tuhisijani on jo 6kk, mihin tämä aika menee?

    Kaikkea hyvää teille <3

    VastaaPoista