Koko viikonloppu on mennyt sormet näppiksillä miettien, mitä voisin ja uskaltaisin kirjoittaa. Julkaisen nyt joka tapauksessa tämän, mitä olen mietiskellyt.
En halua vaikuttaa heikolta tai kyvyttömältä tai erityisen tyytymättömältä työhöni. Tiivistettynä taustatunne ehkä se, että työskentelyni ei ole kestävällä pohjalla ja sairastelen eri tavoin ja säännöllisesti myös yöunet ovat pilalla. Fiilis vaihtelee ja aina kysyttäessä sanon reippaasti, että voin kai ihan hyvin. Tulee töissä siis paljon innostumistakin ja tykkään siellä kohtaamistani haasteista, mutta tänne blogin puolelle sitten puran tätä negatiivista kuormaa.
En halua vaikuttaa heikolta tai kyvyttömältä tai erityisen tyytymättömältä työhöni. Tiivistettynä taustatunne ehkä se, että työskentelyni ei ole kestävällä pohjalla ja sairastelen eri tavoin ja säännöllisesti myös yöunet ovat pilalla. Fiilis vaihtelee ja aina kysyttäessä sanon reippaasti, että voin kai ihan hyvin. Tulee töissä siis paljon innostumistakin ja tykkään siellä kohtaamistani haasteista, mutta tänne blogin puolelle sitten puran tätä negatiivista kuormaa.
![]() |
| Kuva: Tyler Nix, Unsplash.com |
Minulla on seuraavia fyysisiä oireita:
- Syketasot työpäivän aikana korkeat
- Vatsa toimii oikein käytännössä ainoastaan sunnuntaisin
- En ole virkeä herättyäni, vaikka nukun teoriassa riittävästi
- Sairastun usein flunssaan
- Ihoni ei voi hyvin, vaan näyttää stressin merkit ensimmäisenä
Työn hyviä puolia taas ovat:
- Mahdollisuus kehittää rajattomasti oikeastaan mitä vain
- Opin ihan älyttömästi koko ajan
- Kehityn ihmisten kanssa työskentelyssä ja johtajana mm. kohtaamalla vaativia esimiestilanteita
- Työpaikan hyvä sijainti
- Palkka, josta saan myös siivun säästöön
- Saavutan osaamista, jolla pärjään tulevaisuudessa
- Voin vaikuttaa liiketoiminnan strategiseen kehittämiseen omassa roolissani
Missä ilo?
Eräs facebook-tuttu oli juuri kirjoittanut blogiinsa siitä, miten koskaan ei saisi työelämässäkään luopua hauskuudesta. Täytyy sanoa, että minulla ei ole juuri koskaan ollut aidosti huippuhauskaa joitain yksittäisiä hetkiä lukuunottamatta. Samaan aikaan juuri tänä viikonloppuna P.Ohatta kirjoitti itsepetoksesta ja siirtymisestään 50 % työajalle sekä Downshiftaamis-blogin kirjoittaja omasta mukavan kuuloisesta elämäntahdistaan. Näihin verrattuna oma elämäni tuntuu aika urapainotteiselle ja tasapainottomalle.
Elämässäni yksi isoimmista suunnannäyttäjistä on säästäminen. En tiedä tavoittelenko yhtään mitään muuta konkreettista? Ja kuten tiedetään, säästäminen on itsessään aika tylsää. Nyt kuitenkin vapaa-aika menee vaan palautumiseen tai usein oikeastaan sairauksista tai kivuista TOIPUMISEEN??!
Onko vaakakuppi kääntynyt niin, että elän töissä käynnin vuoksi eikä toisinpäin?
Liioittelenko nyt kaikkea negatiivista sen vuoksi, että olen tehnyt erityisen paljon töitä ja tullut kapeakatseiseksi? Olenko tylsää seuraa, kun ainoat kerrottavat jutut ja keskustelun tarpeeni liittyy stressaaviin työtilanteisiin?
Onko vaurauden tavoittelu ongelman ydin?
En voi irtisanoutua enkä aio vaihtaa alaakaan, koska säästäminen ja asuntolaina. Joten töissä pitää käydä, kuten tietysti kaikkien muidenkin kai. Mitäs jos kuukauden ajan keskittyisinkin vaurauden tavoittelun sijaan vaikkapa meikkaamisen opetteluun? (Katsoin meikkivideoita netistä ja ihmettelin, miten näillä naisilla on aikaa tuollaiseen, olisipa hauskaa jos minullakin.)
Miten saisin lisättyä hauskuutta ja rentoutta nykyiseen elämäntilanteeseeni?
Minulla on yksi salainen haave, jonka toteuttaminen ei työn takia nyt onnistu, vaatisi pidemmän palkattoman vapaan. Jos työpaikka olisi joustavampi, se voisi onnistua. Nyt näen, että edes kysyäkseni minulla pitäisi olla myös taloudellinen mahdollisuus irtisanoutua kokonaan - muuten olen neuvottelussa aseeton.
Pitäisi myös muistaa tauottaa tietokoneella oloa ja vapaa-ajalla ennemmin tehdä jotain fyysisiä tai taiteellisia juttuja, tai keskittyä vaikkapa ruoanlaittoon. Stressaantuneena vain se tapa avata kone koko ajan tulee jostain. Nytkin tosin olen koneella vaikka pitäisi jo nukkua..
Äh, onpas taas iso kriisi menossa...
Pitäisi myös muistaa tauottaa tietokoneella oloa ja vapaa-ajalla ennemmin tehdä jotain fyysisiä tai taiteellisia juttuja, tai keskittyä vaikkapa ruoanlaittoon. Stressaantuneena vain se tapa avata kone koko ajan tulee jostain. Nytkin tosin olen koneella vaikka pitäisi jo nukkua..
Äh, onpas taas iso kriisi menossa...



