lauantai 27. huhtikuuta 2019

Miten raskaus on vaikuttanut talouteeni ja elämääni?

Kolmisen kuukautta raskautta kohta takana. Tämä on ollut monella tapaa mullistavaa aikaa, eikä blogin pitäminen ole ollut ykkösenä mielessä. Tänä iltana kuitenkin minulla on kotona aikaa ja sen verran energiaakin, että ajattelin selkeyttää ajatuksiani ja purkaa kokemuksiani tähän tekstiin.

Talousasiat ja säästäminen

Enää  5 tai 6 oikeaa palkkapäivää ennen äitiyslomaa. Hurjimmillaan voisin saada vielä noin 6000 euroa säästöön, mutta toisaalta täytyy muistaa isot hankinnat ja kesään kuuluvat reissut. Auton vaihto hiukan pyörii miehenkin mielessä, mutta realistisesti siihen ei ole varaa. Junalla on aika vaikea reissata vauvan ja kahden koiran kanssa - tosin en ole vielä erikseen kysynyt VR:ltä olisiko meille sopivia ratkaisuja olemassa.

Olen yrittänyt laskea Kelan laskurilla äitiys- ja vanhempainrahan suuruutta, mutta en ole varma lopputuloksesta. Minulla nousi palkka kesken vuoden 2017 500 €/kk joten haluaisin tällä uudella palkalla laskea korvauksen, mutta en tiedä hyväksyykö Kela sitä. Pitäisi kuitenkin pärjätä tuolla rahalla ihan hyvin. Säästöön pitäisi saada kuitenkin mahdollisia (ja todennäköisiä) kotihoidontuen kuukausia varten.

Koska säästöjä ei rajattomasti kuitenkaan ole, eikä mies voi jäädä hoitovapaalle opintojen takia, täytyy sitten töihinkin palata suht aikaisin. Todennäköisesti osittaisen hoitovapaan turvin.

Kaksi ensimmäistä raskauskuukautta menivät talvihorroksessa ja varmaan vähän huonovointisuuden ja väsymyksen piikkiin; en juuri ehtinyt käydä kaupoilla tai ostella mitään. Rahaa kului kuitenkin runsaasti taas eläinlääkäriin.

Nyt olen lopettanut tai ainakin harvennan sokeroinnissa käyntiä  ja hiusten värjääminen on muutenkin kiellettyä, joten niistä syntyy säästöä. Äitiysvaatteita täytyy ostaa, mutta niitä ei tee mieli hankkia kuin välttämättömään tarpeeseen, kun tietää mikä on kokotarve.

Muutin hieman kuukausisäästöjäni ja osakkeiden ja rahastojen yhteenlaskettu arvo on nyt n. 6200. Puskurissa on n. 7000.

Kuva: John Looy, Unsplash.com

Liikunta ja harrastukset

Kuntosalin käyttö jäi tosi vähälle samoin kuin tammikuussa hankittujen suksien. Olin pahassa flunssassa ja pahoinvointi esti liikuntaintoa. Nyt uskon, että huonovointisuus on sen verran hellittänyt, että voin jatkaa kuntoilua. Tosin ohjatut tunnit jäänee jo väliin koska selkä kipeytyi tosi pahasti yin-joogassa ja vatsallaan tehtävät liikkeet on hiukan hankalia jo tässä vaiheessa. Pyöräily sykettä rajoittaen onnistuu sisällä ja ulkona.

Kävelylenkit koirien kanssa ovat kuitenkin koko ajan kuuluneet arkirutiiniin joskin ehkä tavallista hiukan rauhallisempina ja lyhyempinä.

Yhdistyshommiakin on keväällä ollut, mutta niistäkin olen selvinnyt.

Ruoka ja ostokset

Alussa tuli virheostoksia kun luulin, että mieli tekee jotain mutta ei sitten ehkä tehnytkään. Aiemmin söin paljon fetaa ja vuohenjuustoa mutta nyt niitä ei enää ole voinut syödä sellaisenaan. Kasvisruoan sijaan mieleni on tehnyt lihaa ja muuta proteiinia. Vichyä on pakko olla päivittäin. Töissä täytyy olla proteiinipitoisia välipaloja. En ole tarkkaan katsonut onko ruokakauppalasku nousussa vai laskussa (en ole vaan jaksanut tehdä budjettilaskelmia).
Työpaikkaruokailut on jatkuneet entiseen malliin, vaikka välillä onkin ollut vaikea löytää sekä mieleistä että raskaana olevalle sopivaa ruokaa. Parmesaania on ollut annosten päällä yms, en ole jaksanut ottaa huonoa omatuntoa noista kaikista. Liha- ja kalatuotteiden kanssa olen ollut tarkka. Vielä viime viikolla otin ravintolassa raejuustoa muina naisina, enkä edes muistanut että se olisi haitallista, no ei olekaan jos on Suomessa valmistettua.

Työ

Työmatka onnistui ihan hyvin, vaikka pahoinvointia oli ja hotellista ei saanut iltapalaa. Toisessa hotellihuoneessa taas ei ollut edes vedenkeitintä kun olin valmistautunut ja omat puuropussit messissä ;). Selvisin kuitenkin eikä tarvinnut edes oksennuspussia pitää mukana.
Töissä en ole ehkä pystynyt antamaan parhaintani huonon olon vuoksi, mutta olen edelleen pitänyt raskauden salassa. Viime viikolla kylläkin oli yhtenä päivänä kireä paita jakun alla, ehkä herkimmät saattoivat jotain nähdä kun mulla ei tavallisesti ole tämmöistä pömppää kuitenkaan :D. Pian aion jo kertoa töissä. Odotan että ajoissa kertominen vaikuttaa vain positiivisesti ja jaksamistilanteeni voidaan paremmin huomioida. Voihan toki käydä toisinkin päin, joku tietysti aina pettyy kun "juuri asiat oppinut" henkilö lähteekin pitkälle vapaalle.

Odotus

Vieläkään en uskalla täysillä hypätä tähän hommaan, mutta sydänäänien kuuleminen kyllä konkretisoi, että joku siellä elelee. Ensimmäiset sukulaiset tietävät nyt raskaudesta ja ensi viikolla pitäisi kertoa lopuillekin. Mies tutkailee jo käytettyjen vaunujen markkinoita, itseä ei ehkä noi varusteasiat niin vielä kiinnosta. Käytettynä kannattanee kuitenkin hankkia niin säästyy satasia. Onneksi meidän asuntoon ei mahdu mitään ylimääräistä, joten se rajoittaa hankkimasta turhaa. Yhtäkkiä näkyy vauvoja, kärryjä ja pieniä lapsia hauskoine juttuineen joka puolella. 

Edelleen siis vaan toivotaan että kaikki menis hyvin. Ajatus äitiyslomasta tuntuu mukavalta. Tiedättekö sellaiset ihmiset, jotka vaihtavat kotiin sesonkitekstiilejä ja koristeita, suunnittelevat ja toteuttavat pieniä matkoja ja käsityöprojekteja. Nauttivat elämästä ja tarttuvat pieniin mahdollisuuksiin iloita. Ihmisiä, jotka osaavat heittää nokkelia vitsejä kuten vaikka Sohvaperunat-tv sarjassa. Sellaista energiaa kaipaisin, se nyt puuttuu totisesta työminästäni kokonaan. 


8 kommenttia:

  1. Tsemppiä odotukseen! Olen sinua ehkä pari viikkoa edellä raskaudessa.

    Me ei olla kerrottu tästä vielä kellekään ja siksi kaikki tiukat paidat onkin vaihtuneet löysiin. Töissä pitäisi siasta kertoa jossain vaiheessa ja tiedän pomoni saavan harmaita hiuksia asiasta, koska tilalleni on todella vaikea löytää ketään.

    Rahallisesti tämä kolme kuukautta tainnut jäädä selvästi plussan puolelle, koska olen enemmän nauttinut kotona olemisesta kuin mihinkään lähtemisestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja tsemppiä myös sinulle! Löysät paidat on kyllä hyvin nyt muodissa ja itselläkin suurin osa sellaisia, niin niistä ei vielä näy mitään. Milloin aiotte kertoa läheisille tai töissä? Meillä mies oli se joka lipsautteli asiasta heti alussa läheisille ystäville (jotka myös kertoivat meille) osittain myös neuvoa kysyäkseen. Nyt on kerrottu silloin tällöin vieraille ja just sukulaisissa sen takia, ettei tulisi kiusallisia tilanteita ruokapöydässä kun en otakaan graavikalaa tai viiniä.

      Poista
    2. En osaa vielä sanoa milloin asia paljastetaan. Ajattelin ensin kertoa vasta rakenneultran jälkeen, mutta en tiedä saanko vatsaani pidettyä piilossa niin pitkään. Töissä pitäisi varmaan asiasta kertoa toukokuun aikana, jotta ehditään sijainen hankkia riittävän ajoissa.

      Mutta enemmän kuin mitään, pomolle kertominen jännittää. Hän kun ei ole maailman empaattisin ihminen, vaikka työasioissa tulenkin hänen kanssaa riittävän hyvin toimeen.

      Poista
  2. Sukulaiset ja ystävät on korvaamaton apu noissa hankinnoissa. Ei olla montaakaan juttua jouduttu ostamaan itse ja vielä vähemmän uutena... Tori on täynnä lähes ilmaista tavaraa!

    Nyt on muutama vuosi hyvin aikaa sitten säästää, mitä jos poika haluaa isona vaikkapa tennistähdeksi :D Harrastukset maksaa maltaita nykyään.

    VastaaPoista
  3. Kymppiviikolla menemme tääl esikoisodottelussa. Puoliso ollut usein ääriväsynyt/pahoinvoiva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä sinne! Useimmilla tuosta parin viikon kuluttua alkaa jo helpottaa :)

      Poista
  4. Kiva lukea, että raskaus on jatkunut. Olen monesti hätkähtänyt sun blogia lukiessa miten samankaltaisessa elämäntilanteessa ollaan koirinemme,töinemme, raha-ajatuksinemme, perhetilanteinemme jne. Nyt olen 6 viikkoisen esikoisen äiti, ja sä tulet kovaa vauhtia perässä. Oonkin pitkään toivonu, että säkin uskaltaisit hypätä kohti tuntematonta ja antaa välillä vahvempien voimien viedä, sillä näissä vauvajutuissa jos missä ei enää voi samalla tavalla pitää kaikkea kontrollia itsellään. Itse olin kovin realistinen vauva-arjesta, mutta tämä uus elämä on yllättäny tosi positiivisesti. Mistään en kertakaikkiaan osaa valittaa, koen itseni erittäin energiseksi eikä kyllä hormonit selitä kaikkea. Koirat vaikka ovatkin ajoittain työläitä, niin ne oli suuri syy mun tosi hyvävointiseen raskauteen ja synnytyksen jälkeen ovat pistäneet liikkeelle ja saamaan lisää virtaa ulkoilusta. Hyvä,kasvisvoittoinen vhh-ruoka on myös hyvän jaksamisen perusteista omalla kohalla.
    Vauvatavaroiden hankinnat ei kiinnostanu mua juurikaan, puolivälin jälkeen hyvin verkkaisesti aloitettiin tavaroiden haaliminen. Torin kautta ostettiin yhdistelmävaunut, turvaistuin, sitteri, imetystyyny, hoitoalusta, unipesä..Kaikki aikalailla merkkitavaroita ja taattua laatua, haluttiin perusvarmaa ja hyväksihavaittua kamaa. 550 euroa meni vaunuihin, toiset 500 muihin hankintoihin, sisältäen vaatteet vielä hyvin moneksi kuukaudeksi. Suurin osa vaatteista on saatu yllättäviltäkin tahoilta, samoin joitain isompia hankintoja, joista osa lainassa. Tutteja ja tuttipulloja ja muita härpäkkeitä ei mielestäni kannata ostaa ennen kuin tietää onko tarvetta, niitä saattaa saada myös esim babyshower-lahjaksi. Raskausvaatteita ostin vain yhdet siistit housut ja paidan. Imetysliivit ostin vasta synnäriltä pääsyn jälkeen. Varsin maltillista on siis ollu rahanmeno. Kaikki tarvittava on hankittu ja mielenrauhaa lisää se että ei laitettu rahoja moniin juttuihin mitä on mainostettu todella tarpeellisiksi yms. nytkin kodissa selvästi näkyy vauvaelämä tavaroineen vaikka aika minimillä yritetään mennä.
    Kiva olis jatkossakin lukea samanlaisia blogikirjoituksia. Tsemppiä paljon jatkoon!

    VastaaPoista
  5. Olkoon valo ja voima kanssasi. Onnea ja tsemppiä!

    VastaaPoista