Näytetään tekstit, joissa on tunniste äitiysloma. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste äitiysloma. Näytä kaikki tekstit

torstai 20. helmikuuta 2020

Kunniaa kotiäideille ja tuloni perhevapailla

Edellisestä postauksesta on jo miltei 2 kuukautta ja syy tälle touhottaa tälläkin hetkellä edessäni leikkimatolla. Äitiys ja lapsenhoito vievät aikaa ja koskaan ei tiedä, mitä esimerkiksi mahdollisten päiväunien aikana ehtisi tekemään. Useimmiten itselle saa lounaan lämpimäksi - ja taas mennään. Mutta niin ihanaa!

Elämä saa lapsen myötä tietyllä tapaa tarkoituksen ja kumma kyllä, myös vapautuksen kaikesta ylimääräisestä vouhotuksesta. Minun ei tarvitse olla tai tehdä mitään muuta, kuin huolehtia lapseni hyvinvoinnista. Jos ehdin jotain muuta, niin kiva. Mutta ei sen niin väliä.

Nyt kokemuksen myötä vasta ymmärtää, mitä lapsen kasvatus oikeasti vaatii ja kuinka kovaa työtä se on. Saati, kun lapsia on useampia. En tiedä, onko minutkin kasvatettu siihen yhteiskunnalliseen ajatusmalliin, että kotiäidit ovat vähän höpsähtäneitä, usein kouluttamattomia naisia, jotka sitten jäävät puille paljaille, kun mies vaihtaa sihteeriin. Nyt kuitenkin pakko sanoa, että arvostan kotiäitejä hyvin paljon! Arvokasta, mittaamatonta työtä, josta nauttii kuitenkin luultavasti koko perhe.

Taidan olla melkoisen konservatiivinen, mutta minua suorastaan ärsyttää, että perinteisestä perhedynamiikasta ja perheiden työnjaosta yritetään väkipakolla eroon tasa-arvon nimissä. Minusta siinä ei ole mitään pahaa, että äiti huolehtisi pienokaisista ja kodista, jos tämä on perheeseen sopiva järjestely. Kaikki kunnia myös miehille, jotka ottavat vastaavan roolin.

Enpä osannut kuvitella itseäni haaveilemassa pidemmästäkin ajasta kotona lasten kanssa. Voi toki olla, että jossain vaiheessa töihin paluu houkuttaa. Mutta näen tämänkin puolen nyt erityisen arvokkaana. Uratykitys ei tunnu enää omalta jutulta vaan arvomaailma on mennyt uusiksi. Tottakai haaveilen mielekkäistä työtehtävistä ja en ole edelleenkään immuuni innostaville haasteille, mutta en millä hinnalla hyvänsä.

Ja se, milloin töihin paluu houkuttaa, riippuu tietysti siitä, milloin rahat loppuvat.

Ensimmäiset kuukaudet sain täyttä palkkaa, ja nyt olen perhevapailla. Saan nettona n. 1600 euroa kuussa. Se on n. 600 euroa vähemmän kuin töissä käydessä. Onneksi menot ovat olleet kohtuulliset ainakin toistaiseksi. Vauvalle saa hankittua edullisesti käytettyä tavaraa ja yllättävän paljon hän saa myös lahjoja tässä alkuvaiheessa (kiitos sukulaiset ja ystävät). Itseltä jäivät työvaatehankinnat, työpaikkalounaat ja työmatkoihin liittyvät kustannukset pois ja parempi unen laatu huolehtii ihon kunnosta. Kyllä, taidan nukkua nyt enemmän kuin työarjessa! Kaupungin vauvajumppa on ilmainen ja vauvauinti edullinen harrastus.

Vauvan myötä vakuutusmaksut nousivat, mutta auton käyttö ja sitä myöten bensakulut ovat vähentyneet. Junamatkailusta tuli edullista, koska pystyin valitsemaan työssäkäyvälle hankalat lähtöajankohdat ja sain matkat puolella hintaa.

Mutta ei aikaakaan, kun täytyy siirtyä kotihoidon tuelle, jolloin tulot tipahtavatkin sitten dramaattisesti. Laskeskelin, että mikäli mies ei tienaa mitään, saisin n. 600 euroa bruttona. Mahdollisesti asumislisää osaan asumiskustannuksista omistusasunnossa? Hoitovapaa tarkoittaa sitten dramaattista pudotusta myös menoissa, jotain on silloin keksittävä. Säästöjä täytyy kuitenkin sitten käyttää ja kaikki ostaminen laittaa nollille. Haaveilen jopa vuoden mittaisesta hoitovapaajaksosta, mutta en osaa vielä arvioida, onko se mitenkään realistinen. Tilannehan on se, ettei mies ole töissä.

Mitä sinä ajattelet lasten kotihoidosta ja siihen liittyvästä työelämän tasa-arvosta? Onko arvomaailmasi muuttunut lasten saannin jälkeen?





keskiviikko 16. lokakuuta 2019

Mistä kirjoittaisin - lokakuun kuulumiset

Äitiyslomailija täällä hei!

Kohta kaksi viikkoa äitiyslomaa takana päin ja ei voi kuin todeta, että on tämä luksusta. Kiitos hyvinvointivaltiomme. En muista, milloin viimeksi olisin voinut nukkua niin paljon kuin haluan tai ulkoiluttaa koiriani päivällä valoisaan aikaan myös syksyllä. Vointini on ollut ihan hyvä toistaiseksi, joten olen todellakin saanut nauttia. Toki olen monta päivää käyttänyt myös siivoamiseen ja sen sellaiseen arkiseen.

Aika menee kuin siivillä. Haaveet päivittäisestä rentoutumisesta ja joogasta ovat kyllä jääneet arkisempien asioiden alle, mutta tämä on vain valintakysymys. Päivänsä todella saa kulutettua lukemalla aamulehteä (useimmiten illalla), päiväkävelyillä, lounaan valmistuksessa ja hoitamalla ehkä jonkun yhden "juoksevan asian" kuten kirppari- tai apteekkikäynnin.

Vaikka selvästi kaipaankin myös sosiaalisempaa elämää (työpaikan pienet piirit olivat sentään jonkinlainen sosiaalinen yhteisö), niin on tämä tarpeen levähtää ennen vauvan syntymää. Aiempi arki töissä ja koirien hoidossa (etenkin raskaana) oli kuitenkin kohtalaisen rasittavaa. Toisaalta uskon, että hyvä fyysinen kunto ja päivittäinen liikkuminen ovat edesauttaneet pysymistäni työkykyisenä.

Vauvan tuloon en osaa suhtautua kovin konkreettisesti. Toivon, että hormonit laukaisevat hoivavietin ja rakkauden aikanaan. Sänky on pedattuna ja jotakin vaatetta silitetty kaappiin. Toivotaan nyt, että kaikki menee hyvin. Alussa on varmasti totuttelua ja opettelua meille kaikille. Mies joutuu ottamaan vastuuta kodista ja koirista, minä enemmän vauvasta ja koirat odottamaan vuoroaan. Muutamassa kuukaudessa uusi rytmi löytynee...?

Talouteni osalta hieman stressaa aika pieneksi jäävä vanhempainpäiväraha, mutta ei auta kuin elää nuukasti. Ja tietenkin mahdolliset kotihoidontuen kuukaudet tulevat olemaan aikamoista kituutusta. Olen laskelmoinut, että käteen jäisi ehkä n. 1500 €/kk vanhempainpäivärahakaudella. Toki siihen lisäksi tulee lapsilisä, joka käsittääkseni on n. 90 €/kk.

Uusia menoeriäkin tulee, mm. vaipat ja mahdolliset korvikkeet. Ja jos joku kutsuu lounaalle/kahville, niin taatusti aion mennä, sen verran tärkeää tuo sosiaalinenkin elämä on. Työpaikkalounaat jäävät pois budjetista mutta työvaatteiden sijaan voi olla, että tarvitaan imetysvaatetta ja mikäli vanhat vaatteet eivät mahdu synnytyksen jälkeen, varmaan jotain tilalle... Tällä hetkellä repertuaariin kuuluu pari vanhaa trikoopaitaa, colleget ja äitiysfarkut sekä -mekko :) Simppeliä elämää sikäli! Kuntosalille päälle menee vielä 1-2 pitempää paitaa ja kahdet trikoot. Salin saisi jo laittaa synnytystauolle, mutta olen vielä käynyt 2-3 kertaa viikossa jossain venyttelyssä tai ihan salin puolellakin lyhyesti. Ja saunomassa toki :D.

Vauvaan liittyvistä hankinnoista suuri osa on nyt tehty ja melkein kaikki käytettynä. Olemme tarkoituksella jättäneet ostamatta mm. hoitopöydän, vaipparoskiksen, hoitolaukun, sitterin uuden kankaan, toiset lakanat (jos joku haluaa antaa lahjaksi), vaunuverhon (ehkä vielä tilaan sellaisen kun asumme pohjoisessa ja ulkona pitäisi pärjätä), mobilen ja leikkimaton..

Noniin, nyt kello lähentelee 14:00. Ruoka lämmitetty, syöty, itse leivottu korvapuusti samoin sulatettu pakkasesta. Kauppalista tehty ja seuraavat leivontasuunnitelmat odottavat. Ensin vain metsälenkille ja sitten kauppaan..








lauantai 27. huhtikuuta 2019

Miten raskaus on vaikuttanut talouteeni ja elämääni?

Kolmisen kuukautta raskautta kohta takana. Tämä on ollut monella tapaa mullistavaa aikaa, eikä blogin pitäminen ole ollut ykkösenä mielessä. Tänä iltana kuitenkin minulla on kotona aikaa ja sen verran energiaakin, että ajattelin selkeyttää ajatuksiani ja purkaa kokemuksiani tähän tekstiin.

Talousasiat ja säästäminen

Enää  5 tai 6 oikeaa palkkapäivää ennen äitiyslomaa. Hurjimmillaan voisin saada vielä noin 6000 euroa säästöön, mutta toisaalta täytyy muistaa isot hankinnat ja kesään kuuluvat reissut. Auton vaihto hiukan pyörii miehenkin mielessä, mutta realistisesti siihen ei ole varaa. Junalla on aika vaikea reissata vauvan ja kahden koiran kanssa - tosin en ole vielä erikseen kysynyt VR:ltä olisiko meille sopivia ratkaisuja olemassa.

Olen yrittänyt laskea Kelan laskurilla äitiys- ja vanhempainrahan suuruutta, mutta en ole varma lopputuloksesta. Minulla nousi palkka kesken vuoden 2017 500 €/kk joten haluaisin tällä uudella palkalla laskea korvauksen, mutta en tiedä hyväksyykö Kela sitä. Pitäisi kuitenkin pärjätä tuolla rahalla ihan hyvin. Säästöön pitäisi saada kuitenkin mahdollisia (ja todennäköisiä) kotihoidontuen kuukausia varten.

Koska säästöjä ei rajattomasti kuitenkaan ole, eikä mies voi jäädä hoitovapaalle opintojen takia, täytyy sitten töihinkin palata suht aikaisin. Todennäköisesti osittaisen hoitovapaan turvin.

Kaksi ensimmäistä raskauskuukautta menivät talvihorroksessa ja varmaan vähän huonovointisuuden ja väsymyksen piikkiin; en juuri ehtinyt käydä kaupoilla tai ostella mitään. Rahaa kului kuitenkin runsaasti taas eläinlääkäriin.

Nyt olen lopettanut tai ainakin harvennan sokeroinnissa käyntiä  ja hiusten värjääminen on muutenkin kiellettyä, joten niistä syntyy säästöä. Äitiysvaatteita täytyy ostaa, mutta niitä ei tee mieli hankkia kuin välttämättömään tarpeeseen, kun tietää mikä on kokotarve.

Muutin hieman kuukausisäästöjäni ja osakkeiden ja rahastojen yhteenlaskettu arvo on nyt n. 6200. Puskurissa on n. 7000.

Kuva: John Looy, Unsplash.com

Liikunta ja harrastukset

Kuntosalin käyttö jäi tosi vähälle samoin kuin tammikuussa hankittujen suksien. Olin pahassa flunssassa ja pahoinvointi esti liikuntaintoa. Nyt uskon, että huonovointisuus on sen verran hellittänyt, että voin jatkaa kuntoilua. Tosin ohjatut tunnit jäänee jo väliin koska selkä kipeytyi tosi pahasti yin-joogassa ja vatsallaan tehtävät liikkeet on hiukan hankalia jo tässä vaiheessa. Pyöräily sykettä rajoittaen onnistuu sisällä ja ulkona.

Kävelylenkit koirien kanssa ovat kuitenkin koko ajan kuuluneet arkirutiiniin joskin ehkä tavallista hiukan rauhallisempina ja lyhyempinä.

Yhdistyshommiakin on keväällä ollut, mutta niistäkin olen selvinnyt.

Ruoka ja ostokset

Alussa tuli virheostoksia kun luulin, että mieli tekee jotain mutta ei sitten ehkä tehnytkään. Aiemmin söin paljon fetaa ja vuohenjuustoa mutta nyt niitä ei enää ole voinut syödä sellaisenaan. Kasvisruoan sijaan mieleni on tehnyt lihaa ja muuta proteiinia. Vichyä on pakko olla päivittäin. Töissä täytyy olla proteiinipitoisia välipaloja. En ole tarkkaan katsonut onko ruokakauppalasku nousussa vai laskussa (en ole vaan jaksanut tehdä budjettilaskelmia).
Työpaikkaruokailut on jatkuneet entiseen malliin, vaikka välillä onkin ollut vaikea löytää sekä mieleistä että raskaana olevalle sopivaa ruokaa. Parmesaania on ollut annosten päällä yms, en ole jaksanut ottaa huonoa omatuntoa noista kaikista. Liha- ja kalatuotteiden kanssa olen ollut tarkka. Vielä viime viikolla otin ravintolassa raejuustoa muina naisina, enkä edes muistanut että se olisi haitallista, no ei olekaan jos on Suomessa valmistettua.

Työ

Työmatka onnistui ihan hyvin, vaikka pahoinvointia oli ja hotellista ei saanut iltapalaa. Toisessa hotellihuoneessa taas ei ollut edes vedenkeitintä kun olin valmistautunut ja omat puuropussit messissä ;). Selvisin kuitenkin eikä tarvinnut edes oksennuspussia pitää mukana.
Töissä en ole ehkä pystynyt antamaan parhaintani huonon olon vuoksi, mutta olen edelleen pitänyt raskauden salassa. Viime viikolla kylläkin oli yhtenä päivänä kireä paita jakun alla, ehkä herkimmät saattoivat jotain nähdä kun mulla ei tavallisesti ole tämmöistä pömppää kuitenkaan :D. Pian aion jo kertoa töissä. Odotan että ajoissa kertominen vaikuttaa vain positiivisesti ja jaksamistilanteeni voidaan paremmin huomioida. Voihan toki käydä toisinkin päin, joku tietysti aina pettyy kun "juuri asiat oppinut" henkilö lähteekin pitkälle vapaalle.

Odotus

Vieläkään en uskalla täysillä hypätä tähän hommaan, mutta sydänäänien kuuleminen kyllä konkretisoi, että joku siellä elelee. Ensimmäiset sukulaiset tietävät nyt raskaudesta ja ensi viikolla pitäisi kertoa lopuillekin. Mies tutkailee jo käytettyjen vaunujen markkinoita, itseä ei ehkä noi varusteasiat niin vielä kiinnosta. Käytettynä kannattanee kuitenkin hankkia niin säästyy satasia. Onneksi meidän asuntoon ei mahdu mitään ylimääräistä, joten se rajoittaa hankkimasta turhaa. Yhtäkkiä näkyy vauvoja, kärryjä ja pieniä lapsia hauskoine juttuineen joka puolella. 

Edelleen siis vaan toivotaan että kaikki menis hyvin. Ajatus äitiyslomasta tuntuu mukavalta. Tiedättekö sellaiset ihmiset, jotka vaihtavat kotiin sesonkitekstiilejä ja koristeita, suunnittelevat ja toteuttavat pieniä matkoja ja käsityöprojekteja. Nauttivat elämästä ja tarttuvat pieniin mahdollisuuksiin iloita. Ihmisiä, jotka osaavat heittää nokkelia vitsejä kuten vaikka Sohvaperunat-tv sarjassa. Sellaista energiaa kaipaisin, se nyt puuttuu totisesta työminästäni kokonaan.