lauantai 27. kesäkuuta 2020

Miten pärjätä kotihoidon tuella?

Moimoi kaikki!

Elämä pikkuisen vekkulin kanssa vie mennessään, eikä tietokonetta ole koko kesänä ollut edes mukana.
Nyt tarjoutui tilaisuus tsekata vähän omaa taloustilannetta ja samalla päivittää kuulumisia.

Taloudellisen tilanteeni muutos pähkinänkuoressa

Elelen vanhempainvapaan viimeisiä aikoja, eli olen saanut nyt sen noin 70 % 2017 vuoden tuloista. Käytännössä nettona n. 1600 €/kk. Tällä olen elänyt leveästi ilman ongelmaa, joskaan säästöpossu ei ole lihonut. Ikään kuin kulut olisivat vähentyneet hurjasti, kun ei käy töissä - siis vaikka onkin elätettäviä entistä enemmän. En joudu lohduttamaan itseäni ostelemalla tuotteita ja palveluja, koska voin hyvin. En myöskään tarvitse huoliteltua ulkoasua enkä suunnittele lomamatkoja.

Pian tulonlähteeksi vaihtuu kotihoidon tuki ja täytyy asennoitua siihen. Kotihoidon tuki ja kuntalisä ovat bruttona n. 400 € ja lisäksi saatan saada hoitolisää (max. 182,86 €), sekä asumistukea (n. 140 €) jos miehen tulot eivät ylitä tulorajaa. 

Eli tuloni voisivat olla 400 €/kk - 700 €/kk sekä lapsilisä 94 €/kk. Eli itseasiassa jos kaikki tuet saan, tuloni tippuvat nykyhetkestä vain puoleen. Olen "säästänyt" itselleni myös syksylle mukavan veronpalautuspotin ja työnantajani maksaa lomia kotihoidon tuelle siirtyessä. 

En kuitenkaan käsitä, miten tulen pärjäämään. Ja osittain siitä syystä olen jo ilmoittanut ajan työhön paluulle ja lapsen olisi tarkoitus aloittaa päivähoito tulevana keväänä. Hui kamalaa! Äitiä hirvittää ajatus.
Taloutemme ovat toki lapsen myötä miehen kanssa osittain yhdistyneet, mutta en voi jättäytyä sen varaan, että mies elättää. Vaikka varmaan hän enemmän ruokakuluista sekä lapsen kuluista sitten maksaakin. 

Mitä muutoksia on tehtävä?

En halua hakea lyhennysvapaata asuntolainaani, sillä lyhennys on minimi ja minulla on tosi hyvä kokonaiskorko. Koen, että kannattaisi siitä syystä yrittää vain maksella sitä pois. Maksamalla sitä säästän itselleni nettovarallisuutta ja vapautan vakuuksia mahdollisiin tuleviin asuntohankintoihin. Samoin opintolainaa en haluaisi tauottaa, sitä on enää 7000 € ja sehän lyhenee säännöllisellä maksamisella. Toki haluaisin sen saada pois kuluista, mutta siinä on edullinen korko joten en aio sitä säästöistä maksaa pois. Mutta vielä jonain päivänä sen teen :)

Olen jo maksanut ennakkoon itselleni kuntosalin vuodeksi, eli siinä panostus omaan hyvinvointiin ja terveyteen (niin fyysiseen kuin henkiseen).

Mutta silti, pitäisi luopua KAIKESTA ostamisesta ja muuttaa omaa elämäntyyliä aika rajusti nykyisestä. Tuntuu tosi vaikealta ajatella vaikkapa lapsen talvivarusteissa kitsastelua. Noutoruokaan koronakeväänä tottuneena tuntuu vaikealta ajatukselta luopua siitä. Helpottaahan sekin elämää, etenkin tässä kun lapsen kanssa hässäkkää on.

Kertokaa mulle, miten oikein selviän? Mitä muutoksia te olette tehneet kotihoidon tuella tai vastaavassa tilanteessa?

Kokonaistilanne n-y-t

 Asunnon arvo    130 000 € 
 Säästöt               10 000 € 
 Sijoitukset 7500 € 
 Asuntovelka  103 500 €
 Opintovelka  7000 €
 Nettovarallisuus 36 500 € 

Nettovarallisuus kasvaa hissukseen velkoja maksamalla ja sijoituksilla. Nyt sijoitukset tästä eteenpäin jäävät tauolle.

Tavoitteena olisi ostaa isompi asunto tai talo ensi vuonna. Siksi haluaisin pitää tuon likvidin 10 000 € mahdollisimman koskemattomana, jotta olisi käsirahaa valmiina. Lainaa hakisimme miehen kanssa yhdessä ja nykyinen asunto todennäköisesti jäisi sijoitukseen, ellen sitten saisi siitä hyviä myyntivoittoja.

Oltuani pois työelämästä tuntuu, että olisin avoin uudelle, mutta heti kättelyssä tuskin on palkankorotuksia tai ylennyksiä luvassa. Kiitos Suomen hyvinvointiyhteiskunnalle tästä koko systeemistä, että voin olla kotona lapsen kanssa ja on työpaikka, jonne palata.

Nippelinappelit

Säästökohteita toki tulee mieleen, mutta epäilen onnistuvani niissä. Tässä ajatuksia penninvenytykseen.

- Auto seisontaan / välttää ajoa / käyttää ilmaista julkista (lastenvaunut pop!)

- Elokuun lomareissujen majoitukset edullisesti

- Kirppisten kiertely lapsen hankintoja ajatellen sekä harrastuksena ompelu edullisista kankaista

- Itselle vaatteiden ostolakko

- Ruoan suunnittelu ja valmistus myös vauvalle

- Ilmaiset kerhot ym. järjestetty toiminta

- Välttämättömän kosmetiikan hankkiminen alennuksista etukäteen

- Kahvien, pullovesien ja snacksien ostelun vähentäminen

- Lemmikkien ruoat tarjouksesta

--> ENNAKOINTI, ENNAKOINTI ja ENNAKOINTI


Hyvää kesää kaikille!









5 kommenttia:

  1. Kiva kuulla sinusta ja hyvä postaus. Ajankohtainen aihe itsellenikin vuoden päästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onnea tulevaan ja kerrohan, miten teillä meni.

      Poista
  2. Täällä mietin samoja asioita jäädessäni elokuussa kotihoidontuelle (+onneksi kaupunki maksa vähän lisää). Tai elokuussa pidän vielä vähän palkallisia lomia pois ja sen jälkeen jään ainakin loppuvuodeksi kotiin.

    Budjettivajetta siis tulee. Nyt heinäkuun aikana ajattelin laskea kaikki tulevat laskut loppuvuodelle (kännykkä, vakuutukset, auton pakolliset menot, muut omat tiedossa olevat laskut jne.) ja katsoa paljonko ne syövät rahaa säästöistäni. Sen jälkeen voin miettiä mitä minulla on varaa tehdä kotihoidontuella ja mitä ei.

    Koronan takia olen saanut rahaa säästöön paljon enemmän kuin ajattelin, koska ei ole voinut tehdä mitään yksin tai vauvan kanssa. Noutoruokaakin olemme syöneet todella vähän, joten siitä täytyy pitää kiinni jatkossakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohan onkin hyvä taktiikka myös, laskea nuo pakolliset laskut. Tavallaan hyvä, että koronakevät on tuonut teille säästöjä lisää.
      Käyhän kommentoimassa, jos joku asia yllättää vielä.

      Poista
  3. Parivuotiaan tytön isänä on myös pakko kommentoida ja lisätä myös toista näkökulmaa.

    Ennakointi on tietysti kotihoidontuen osalta kaiken a ja o että pärjää. Omalla kohdalla huomasimme, että tulotason tippuminen konkreettisesti vähensi reilusti myös menopuolta. Alkuun jo valmisteltiin työhön paluuta, mutta kun huomattiin että rahan kanssa ei ollutkaan niin akuuttia kiirettä, niin työhönpaluuta oli helppo lykätä kauemmas. Päädyimme ratkaisuun, jossa tulot laitettiin käytännössä yhteen täksi ajaksi, koska katsoimme että toinen tekee palkkatöitä, ja toinen "lastenkasvatustöitä" kotona, molemmat yhtä arvokkaita tehtäviä. Maksoin siis puolisolleni tästä ajasta rahaa siitä hyvästä, että hän kasvattaa lastamme päivisin kotona.

    Jos työpaikalle paluu on taattu, niin suosittelen hetkellisesti joustamaan ainakin säästötavoitteista (ja ehkä muistakin kohteista) ja viettämään jälkikasvun kanssa laatuaikaa rauhassa. Varsinkin, jos lapsia ei ole tarkoitus tehdä yltiöpäisesti lisää, voi tällainen äitiys-/kotihoidontuki -loma töistä jäädä ainoaksi työuraa pidemmäksi aikaa katkovaksi ajankohdaksi. Töitä ehtii kyllä sitten tekemään vielä monta vuosikymmentä, lapsi on vain kerran pieni.

    Kukaan ei ole kuolinvuoteellaan sanonut että "olisipa pitänyt tehdä enemmän töitä...". Aika moni lienee kuitenkin todennut, että olisi pitänyt viettää perheen/lasten kanssa enemmän aikaa...

    VastaaPoista