Lomamatkalla jouduin pois mukavuusalueeltani ja toisaalta taas pääsin kokemaan niin mukavia juttuja, että ei kotona onnistuisi.
 |
| Kuva: Martin Widenka, Unsplash.com |
Lomalla arkihuolet unohtuivat eivätkä velvollisuudet painaneet. Jouduin antautumaan monta kertaa sille, että kaikkeen ei voi vaikuttaa. Jos bussimatka luvatun viiden tunnin sijaan kestääkin yhdeksän, en voi sille mitään. Kotioloissa olisin repinyt pelihousuni ja reklamoinut; miten kehtaatte viedä minulta neljä tuntia arvokasta aikaa olla tehokas!
Tajusin oikeastaan jo syksyllä ennen lomaakin, että elämäni on muuttunut suorittamiseksi. Pitkä työpäivä, huollettavien (koirat) hoito tai hoitamisen järjestäminen, iltatilaisuudet, mahdollisimman monta kuntokeskuskäyntiä, mahdollisimman monta säästettyä euroa ja minuuttia, mahdollisimman pitkät yöunet, mahdollisimman optimoitu arki - jossa ei ole sijaa tyhjille minuuteille. Aito vapaa-aika kuluu helposti spontaanin olemisen sijaan tietokoneella esimerkiksi blogeja lukien, enkä sitten koskaan muista soittaa läheisilleni. En koskaan voi esimerkiksi lähteä arkena elokuviin, koska pitää aina olla täydessä valmiudessa seuraavaan päivään.
En innostu mistään uudesta ehdotuksesta, koska se pilaa jo mielessäni laatimani suoritussuunnitelmat (juuri tänään on pestävä lakanat ja käytävä luontopolulla ja jumpassa sekä leivottava puolukkapiirakka). Spontaanin ja luovan tekemisen, täysin turhalle puuhastelulle altistumisen määrä on puhdas nolla!
Lomalla joitakin päiviä oltuani vähän virkosin "koomasta:" aloin etsiä netistä tietoa kiinnostavista aiheista, olin aktiivisempi osapuoli seksissä omasta aloitteestani ja jaksoin jopa katsoa omasta aloitteesta jotain dokumentteja. Yleensä en jaksa miettiä mitään ylimääräistä ja nukahdan heti kun otan kirjan tai tabletin käteen. Yksinkertaisesti energia ei riitä eikä mieli ole avoin.
Kävin lomalla myös monta kertaa hieronnassa ja makasin auringossa tekemättä mitään. Join lasin viiniä illallisella, jos huvitti.
Nyt kotona olen myös askarrellut (!! tiedättekö mitään turhempaa ja tuottamattomampaa asiaa, mitä ihminen voi tehdä?) pari kertaa ja muistanut kirjoittaa muutaman kerran hankkimaani kiitollisuuspäiväkirjaan.
Olen antanut sekasotkun kotona olla, mutta myös nauttinut lakanoiden silittämisestä. En nähnyt LAINKAAN vaivaa, kun uutena vuotena meille tuli vieraita. Selvittiin hengissä ilman, että juuri minä kävin kaupassa tai leivoin mitään.
Saa nähdä, kauanko tämä lomafiiliksen luoma illuusio vapaudesta kestää. Ainakin aion yrittää ylläpitää sitä vähentämällä itseeni kohdistuvia vaatimuksia. Pakko ei ole kuin herätä töihin ja syödä joskus. Kaikesta muusta voi tinkiä.
En tehnyt uuden vuoden lupauksia. Paitsi jos niitä taukoja pitäisin töissä ja yrittäisin olla vaatimatta liikoja. Tunnustaisin itselleni, että arkeni on aika rankkaa ja välillä uskaltaa tehdä spontaaneja asioita.
Lomamatkan kustannuksia ei olla jaksettu vielä laskea auki, joten niistä lisää tuonnempana. Nauttikaahan tästä ihanasta ajasta ennen loppiaista, kun työt ja harrastukset eivät ainakaan ole täydessä vauhdissa vielä...
Loistavaa, loma taisi tehdä hyvää! Yleensä esim siisteys ja pakolliset tehtävälistat ovat omassa päässä pakollisia (muita ne ei taida edes kiinnostaa). Hyvää uutta vuotta!
VastaaPoistaTunnistan tekstistä itseni. Arki on yksi iso matemaattinen kaava aikatauluineen ja (keksittyine) velvollisuuksineen, eikä luovuudelle ole tilaa yhtään. Se saa arjen tuntumaan ajoittain aika puuduttavalta. Lomaa odotellessa.. :D
VastaaPoistaHyvä kirjoitus!
VastaaPoistaMinä olen huomannut samaa suorittamista omassa elämässäni ja yrittänyt siitä päästä eroon.
Yksi kohta erityisesti jäi kirjoituksesta mieleen ja se oli vieraat ja vieraiden passaaminen (tai sen lopettaminen).
Meillä on alkanut käydä vieraita useamman päivän kyläilyllä ja olen oikeasti alkanut nauttia niistä juuri sen takia, että en passaa. Annan myös vieraiden hoitaa huushollia ja ruuanlaittoa ja muuta ja saatan itse vain välillä olla.
Yhteyden pitäminen, kyläilyt ne on oikeasti sellanen elämän suola. Niistä jää muistoja kaikille.
Ja etenkin kun on lapsia, niin lapsille on ihana mahdollistaa muistoja kavereista ja sukulaisista käymässä. Se on sellaista pääomaa tulevaisuuteen, jota ei rahalla saa.
Mutta siis - suorittamisesta irtipäästäminen on kyllä iso palvelus itselle.
Tulevaisuudessa siihen varmaan kiinnitetään entistä enemmän huomiota, että ihmiset ei suorita itseään loppuun. Mut tänäpäivänä se on vielä jokaisen yksilön vastuulla ns. yksin.
Hauska tutustua kirjoituksiisi. Tässä ekonomi-äijä; olen aina ollut tarkka rahan kanssa ja sijoittanut koko aikuisuuden osakkeisiin ja asuntoihin. Matkustelu on silti yksi asia, josta en halua tinkiä liikaa. Elämme kuitenkin vain kerran ja nuorena on kivempi valloittaa niitä vuoria ja snorklata valtamerissä kuin ikäloppuna (vaikka olisi millainen sijoitussalkku rollaattorissa kiinni).
VastaaPoista-Tehokas Sijoittaja
Huomasin itsekin, että loman jälkeen en ole niin vaativa itseäni kohtaan. Jos on hieman pölyistä, niin ei sitä heti tarvitse pyyhkiä jos ei jaksa. Meidän viime lomalla ei melkein mikään mennyt niin kuin piti, ainoastaan lentokenttäkuljetus onnistui kun olimme sen tilanneet etukäteen.
VastaaPoista