Vaikka vararahaston tai pienten säästöjen merkitystä aika paljon korostetaan, hyvinvointivaltiomme palvelut yleensä toimivat niin hyvin, ettei rahastolle ole tarvetta. Itse olen yksin asuva kahden koiran omistaja, joten vararahaston tulisi mielestäni kattaa yllättävän työttömyyden sattuessa mielellään puolikin vuotta tavallisen elämisen kuluja. Olen taloudellisessa vastuussa lemmikeistäni, mutta (onneksi) lapsia tai muita taloudellisesti riippuvaisia perheenjäseniä minulla ei ole. Olen ajatellut, että olisin tyytyväinen 10 000 euron vararahastoon. Sillä summalla voi oikeasti saada vaativaa lääkärinhoitoa, ostaa auton ja pärjätä pari kuukautta, jos kaikki mahdolliset katastrofit osuisivat yhteen hetkeen.
Tänään tuli ensimmäistä kertaa todella pitkään aikaan ns. yllättävä meno. Koiran eläinlääkärin yhteydessä selvisi, että on tehtävä vielä laajempi hoito-operaatio, jonka hinta-arvioksi tuli noin 500 euroa. Tänään lasku oli hieman alle 180 euroa. Yhteenlaskettuna siis 680 euroa lyhyellä aikavälillä.
Aloin huolehtimaan olenko tarpeeksi hyvin varautunut rahallisesti erilaisiin yllättäviin tilanteisiin. Minulla on hätävararahastossa nyt n. 3000 euroa. Kun tulevan matkan kaikki kustannukset on hoidettu ja koiran leikkaus maksettu, jäljelle ei jää enää varaa kovinkaan moneen "tilanteeseen". Vararahasto on pakko palauttaa entiselleen ja myös kasvattaa sitä äkkiä!
Menoja on yhtäkkiä hankalampi karsia, sillä olemme juuri lähdössä pienelle matkalle ja aivan taatusti maaliskuullekin tulee jotain autolaskuja tai vastaavia. Lisäksi maaliskuu on hirveän pitkä kuukausi.. heh heh.. palkkapäivien väli tuntuu niin pitkältä aina 31 päiväisinä kuukausina...onneksi ilmeisesti saan tavallista isomman palkan.
Mitähän voisin tehdä? Menoista on hankala/mahdoton karsia, eikä näpertelysäästäminen välttämättä auta tässä enää? Voin tottakai vähentää sähkönkulutusta, pyöräillä enemmän ym. mutta nuo eivät vaikuta suuriin linjoihin tarpeeksi.
Vaihtoehtona olisi auton myynti kesäkuukausien ajaksi, toisen työn etsiminen viikonlopuille, työn vaihtaminen parempipalkkaiseen ja muutto miehen kaupunkiin (olettaen, että palkka pysyy samalla tasolla ja tulisi valituksi tehtävään). Nykyistä halvempia asuntoja ei näytä olevan tarjolla ilman määräaikaista vuokrasopimusta, joten nykyisessä kaupungissa muuttaminen ei oikein auta.
Voin tietysti maksaa jonkun ison laskun erissä tai hyödyntää luottokortin kuukausilyhennystä, mutta niistä aiheutuu taas kuluja.
Minkälaisia isoja kulueriä teille on osunut kohdalle, ja kuinka hyvin varaudutte tulevaisuuteen?
maanantai 29. helmikuuta 2016
keskiviikko 24. helmikuuta 2016
Mistä oikeasti salaa haaveilen? Materialisti-mimmin paljastukset
Vaikka tämän blogin tarkoitus on käsitellä säästämiseen ja sijoittamiseen liittyviä haaveita, on tunnustettava yksi asia. Edellä mainitut aiheet ovat lopulta vain välineitä ja työkaluja. Vaikka on mielenkiintoista tutkia, pohtia ja blogata oman talouden hallinnasta, säästämisestä ja sijoittamisesta, ovat päiväuneni jotain ihan muuta.
Lapselliset unelmani ovat osittain erittäin materialistisia, ja ne ovat peräisin jostain lukioajoilta. En ole oikein löytänyt mitään unelmoitavaa nyt aikuisena, mikä on tavallaan aika lannistavaakin. En haaveile tällä hetkellä mistään. Ei ole mitään kantavaa tausta-ajatusta tulevaisuudesta. Eikä niin innostavia asioita, ettei malta mennä nukkumaan tai jaksa odottaa heräämistä. Sellaista kaipaisin. Käsittelenkin nyt näitä vanhoja toteuttamattomia unelmiani.
Lapselliset unelmani ovat osittain erittäin materialistisia, ja ne ovat peräisin jostain lukioajoilta. En ole oikein löytänyt mitään unelmoitavaa nyt aikuisena, mikä on tavallaan aika lannistavaakin. En haaveile tällä hetkellä mistään. Ei ole mitään kantavaa tausta-ajatusta tulevaisuudesta. Eikä niin innostavia asioita, ettei malta mennä nukkumaan tai jaksa odottaa heräämistä. Sellaista kaipaisin. Käsittelenkin nyt näitä vanhoja toteuttamattomia unelmiani.
- Haluaisin, että minulla olisi vakkariaika kauneussalongissa tai day spassa, jossa huollettaisiin ulkonäkö viikoittain kuntoon ja näyttäisin aina huolitellulta ja hiton hyvältä :)
- Haluaisin ajaa jotain aivan järjetöntä maasturia. Mielellään jotain tosi old schoolia: Defender tai Pajero tai vastaava.
- Edellä mainitusta ajoneuvosta laskeutuisi kanssani aina kasa koiria kulkiessani jossain landella.
- Voisin länkkärihattu päässä ratsastaa hevosilla pitkin laidunmaita kuten upeissa australialaissarjoissa.
- Sijoitusasuntobisnes sille tasolle, että voisin elää organisoimalla remontteja, vuokrausta ja myyntiä.
- Oma menestyvä kivijalkaputiikki jossain kaupungissa (mitähän siellä sit myytäis? :)) Oikein sellainen kaupungin kiintopiste, joka pysyy vuodesta toiseen ja josta muodostuu suorastaan käsite.
- Toisaalta näen itseni myös toimitusjohtajan tai vastaavan johtajan roolissa, hallitusammattilaisena tms...
- Puhuisin oikeasti sujuvasti kaikkia niitä kieliä, joita nyt osaan jotenkin.
- Kansainväliset poliittiset tehtävät.
Onko edellä mainittuja sitten mahdollista toteuttaa? Hassua kyllä, useimmat edellä listaamistani asioista itse asiassa olisi mahdollista toteuttaa, joskaan ei kaikkia ehkä yhdessä elämässä. Ja kun on omasta lompakosta kyse, en raaski esim. tuota maasturihaavetta tällä hetkellä toteuttaa. Eikä taloudellisesti ole mitään järkeä. Mutta kumpi aina voittaa - järki vai tunteet? :)
Hyvä huomata myös sekin, että kaikki mitä teen nyt, kyllä jollain tavalla luo pohjaa näitäkin unelmia kohti. Jos vain saisin kirkastettua ja päivitettyä unelmiani, voisin tehdä ehkä enemmänkin töitä niitä saavuttaakseni. Unelmien miettiminen toi itseni ainakin todella hyvälle tuulelle, joten unelmoikaa!! Se konkretisoi tämän säästämishomman.
Mikä on teidän järjettömin unelmanne ja oletteko toteuttaneet sitä? Auttaisiko säästäminen sen saavuttamisessa?
Tunnisteet:
haaveet,
materia,
säästäminen,
unelmat,
ura
sunnuntai 21. helmikuuta 2016
Miten seurata omaa kulutusta?
Minun on ollut äärettömän vaikeaa oppia seuraamaan omaa kulutustani. Vaikka oman talouden seuranta ja hallinta on kiinnostanut vuosikausia, vasta nyt olen päässyt jollain tavalla jyvälle, miten sitä pitäisi tehdä. Ennen olen jaksanut käyttää jotain seurantaa maksimissaan viikon, kunnes joku poikkeustilanne on katkonut hyvän alun.
Olen kokeillut tähän mennessä:
Kuittien keräilyä ja seurantaa
-kaikesta ei saa kuittia
-unohdat ottaa kuitin
-sanot automaattisesti kaupassa, että ei kiitos, en tarvitse
-et huomaa arkistoida kuitteja samaan lompakkoon vaan ryttäät niitä laukun pohjalle ja takin taskuun
-laskut ja muut menot eivät näy tällä menetelmällä
+konkreettinen tapa
+voit tutkia kuitin sisältöä myös jälkikäteen
+voit tehdä kirjanpitotyön esimerkiksi vain kerran kuussa
Vain käteisen käyttöä
-pankkiautomaatteja on nykyään harvakseltaan
-yleensä tähän on liittynyt myös epärealistinen viikkobudjetin asettaminen, jolloin käteinen loppuu kesken
- (+) ostoksistasi ei jää jälkeä itsellesi tai kenellekään
-hankalaa jos reissaat ja tulee eri valuuttaa käyttävä valtio
+ pystyt myös asettamaan jonkun konkreettisen viikkobudjettirajan
+ käytössä oleva rahan määrä konkretisoituu
+ joissain maissa käteinen on edelleen paikoittain ainoa tapa
Verkkopankin tapahtumien poimimista exceliin
-iso työ, jos tekee vain kerran kuussa
-ei vaikuta valintoihin "matkan" varrella eli et mieti rahankäyttöä aktiivisesti
+ toimiva systeemi, jos olet jo viisas rahankäyttäjä
Tällä hetkellä käyttämäni systeemi/tapa on yhdistelmä järkeä ja luovuutta/vapautta.
Kirjaan ylös exceliin ja myös seinäkalenteriin kunkin päivän aikana käytetyt euromäärät. Minulla on excelissä valmiina joka kuukaudelle välilehdet, joille kuun alussa kirjaan varallisuuden päivitetyn määrän, lainan määrän ja kirjaan ylös myös tiedossa olevia menoja ja laskuja.
Sitten listaan joka kuukauden päivät, ja koneella käydessäni kirjaan ylös montako euroa kyseisenä päivänä tuli käytettyä. En kirjaa täydellisiä summia, mutta tyylillä: tankkaus 35 + ruokakauppa 28.
Olen huomannut, että tämä tapa blogin kirjoittamisen ohella on itselleni mielenkiintoa ylläpitävä. On hauska seurata kulutusta edes muutaman päivän välein. Näin saan tavallaan palautteen itseltäni, miten olen rahaa kuluttanut. Näin näen, miten jokainen valintani kuukauden aikana lopulta näkyy kuukausittaisessa lopullisessa kulutetussa määrässä. Tämä tapa myös houkuttaa keräämään nollan euron kulutuspäiviä mahdollisimman paljon.
Kulutuksen seurantaan on myös paljon hyviä applikaatioita, kuten Suomessa OP ryhmän Pivo. Latasin äsken S-mobiilin, mutta se ei ainakaan ollut päivittynyt ajan tasalle viikonloppuna tehtyjen ostojen osalta.
Toistaiseksi en ole lainkaan onnistunut kategorisoimaan kulutustani, mutta se olisi varmasti seuraava askel tässä kulutuksen seurannan opiskelussa.
Miten te muut seuraatte kulutustanne, ja olisiko teillä vinkkejä tuohon eri kulutuserien kategorisointiin?
Säästeliästä tulevaa viikkoa!
Olen kokeillut tähän mennessä:
Kuittien keräilyä ja seurantaa
-kaikesta ei saa kuittia
-unohdat ottaa kuitin
-sanot automaattisesti kaupassa, että ei kiitos, en tarvitse
-et huomaa arkistoida kuitteja samaan lompakkoon vaan ryttäät niitä laukun pohjalle ja takin taskuun
-laskut ja muut menot eivät näy tällä menetelmällä
+konkreettinen tapa
+voit tutkia kuitin sisältöä myös jälkikäteen
+voit tehdä kirjanpitotyön esimerkiksi vain kerran kuussa
Vain käteisen käyttöä
-pankkiautomaatteja on nykyään harvakseltaan
-yleensä tähän on liittynyt myös epärealistinen viikkobudjetin asettaminen, jolloin käteinen loppuu kesken
- (+) ostoksistasi ei jää jälkeä itsellesi tai kenellekään
-hankalaa jos reissaat ja tulee eri valuuttaa käyttävä valtio
+ pystyt myös asettamaan jonkun konkreettisen viikkobudjettirajan
+ käytössä oleva rahan määrä konkretisoituu
+ joissain maissa käteinen on edelleen paikoittain ainoa tapa
Verkkopankin tapahtumien poimimista exceliin
-iso työ, jos tekee vain kerran kuussa
-ei vaikuta valintoihin "matkan" varrella eli et mieti rahankäyttöä aktiivisesti
+ toimiva systeemi, jos olet jo viisas rahankäyttäjä
Tällä hetkellä käyttämäni systeemi/tapa on yhdistelmä järkeä ja luovuutta/vapautta.
Kirjaan ylös exceliin ja myös seinäkalenteriin kunkin päivän aikana käytetyt euromäärät. Minulla on excelissä valmiina joka kuukaudelle välilehdet, joille kuun alussa kirjaan varallisuuden päivitetyn määrän, lainan määrän ja kirjaan ylös myös tiedossa olevia menoja ja laskuja.
Sitten listaan joka kuukauden päivät, ja koneella käydessäni kirjaan ylös montako euroa kyseisenä päivänä tuli käytettyä. En kirjaa täydellisiä summia, mutta tyylillä: tankkaus 35 + ruokakauppa 28.
Olen huomannut, että tämä tapa blogin kirjoittamisen ohella on itselleni mielenkiintoa ylläpitävä. On hauska seurata kulutusta edes muutaman päivän välein. Näin saan tavallaan palautteen itseltäni, miten olen rahaa kuluttanut. Näin näen, miten jokainen valintani kuukauden aikana lopulta näkyy kuukausittaisessa lopullisessa kulutetussa määrässä. Tämä tapa myös houkuttaa keräämään nollan euron kulutuspäiviä mahdollisimman paljon.
Kulutuksen seurantaan on myös paljon hyviä applikaatioita, kuten Suomessa OP ryhmän Pivo. Latasin äsken S-mobiilin, mutta se ei ainakaan ollut päivittynyt ajan tasalle viikonloppuna tehtyjen ostojen osalta.
Toistaiseksi en ole lainkaan onnistunut kategorisoimaan kulutustani, mutta se olisi varmasti seuraava askel tässä kulutuksen seurannan opiskelussa.
Miten te muut seuraatte kulutustanne, ja olisiko teillä vinkkejä tuohon eri kulutuserien kategorisointiin?
Säästeliästä tulevaa viikkoa!
torstai 18. helmikuuta 2016
Throwback Thursday - mistä Ekonomimmi lähti
Miten tilanteeni on muuttunut blogin aloittamisesta? Ainakin minulla on nyt blogissa ylhäällä rahatilanteessa ja kulutuksessa tapahtuneita muutoksia ja pystyn sen avulla myös tutkimaan historiaa. Olen tänä aikana oppinut aika paljon ja mikä tärkeintä, oppinut tavan seurata jatkuvasti omaa kulutusta/valintoja.
Tilanne blogia aloittaessa, heinäkuussa -15 näytti tältä:
Tilanne blogia aloittaessa, heinäkuussa -15 näytti tältä:
- ansaitsen nettona n. 1800 euroa kuukaudessa
- minulla on reilusti opintolainaa, jonka maksun aion nyt aloittaa
- tänään minulla on rahaa tileillä n. 13 600 euroa (käyttö, säästö ja asp-tilit)
- S-pankissa muutama kymppi
- Nordnetissa sijoitettuna rahastoihin ehkä satanen
- kuukausittaisten tulojen nostaminen
- maksaa tänä ja tulevana vuonna mahdollisimman paljon opintolainaa verovähennysten vuoksi (Kelan opintolainavähennys) ja sen jälkeen jatkaa maksamista pikkuhiljaa
- asp-säästöön 10 000 euroa täyteen niin pian kuin se opintolainan maksulta on mahdollista, nyt tilillä on n. 7000 euroa
- säästötilille isoja ja yllättäviä menoja varten aina 5000 euroa
- säännöllisen sijoittamisen aloittaminen
Tilanne nyt helmikuussa -16
- ansaitsen nettona n. 1900 euroa kuukaudessa, eli kuukausipalkkaan on tullut vähän kasvua
- opintolainaa on edelleen n. 12 500 euroa, summa on pienentynyt syksystä noin 4000 euroa
- rahaa tileillä jotain 11-12 000 euron väliltä (käyttö, säästö, asp ja s-pankin ruokatili)
- Nordnetissä edelleen suunnilleen samat rahastot (+100€)
- Nordnetissä aloitettu ETF-kuukausisäästäminen
Mihin pyrin nyt:
- Olin suunnitellut tälle vuodelle auton vaihdon, asp-tilin kartuttamisen, säästötilin luvun kaunistamisen ja tuottavamman sijoittamisen aloittamisen --> Koska en ole viimeisinä kuukausina saanut ylimääräisiä säästöjä kasaan, keskityn nyt kulupuolen tarkkailuun ja oman kulutuskäyttäytymiseni uudistamiseen
Taitaa olla juuri nyt luonnollisinta keskittyä omien tapojen seuraamiseen ja opiskeluun, ja jossain vaiheessa vuotta voin ehkä paremmin keskittyä tavoitteiden saavuttamiseen ja uusiin tavoitteisiin.
sunnuntai 14. helmikuuta 2016
"Ohjelmoi kuluttajan mielesi uudelleen" -viikkohaasteen tulokset
Edellisenä perjantaina päätin yrittää ohjelmoida kulutuspäätöksiä tekevän aivojen osa-alueen uudelleen. Tässä nyt tilanteita, joissa päätöksiä tuli tehtyä:
Perjantaina
Perjantaina
- Ostin Runebergintortut, ihan vain perinteitä kunnioittaen. Maksoivat 1 x 1,5€. Välipalasta kelpasi.
- Ystävien tapaamista pubissa: join vain teetä, ja mies tarjosi senkin. Onnistuminen, jyrkkä ei viinihimolle!
- Miehen kanssa kaupassa: olin yrittänyt etukäteen pyytää häntä tutkimaan mitä ruokaa tehtäisiin, jotta ei tule kaupassa sitten mielitekoja tai vaikeuksia. Ei onnistunut. Kerroin, että minulla oli jo ainekset pääosin yhteen ruokaan, mutta mies halusi jotain pakastekeittoa itselleen ja keräsimme koriin sattumanvaraisia tuotteita. Mies maksoi ostokset, ja annoin hänelle käteisenä noin puolet ostosten arvosta. Pieni epäonnistuminen, mutta toisaalta jaoimme kustannukset.
Lauantaina
- Olin ilmoittautunut harrastukseen jo aiemmin, hinta 20 € (kesto 2,5h), meni tyky-setelien piikkiin. Seuraava tällainen harrastuskerta ehkä myöhemmin keväällä, sillä voisin aivan hyvin harjoitella myös kotona. Ja pitäisikin.
- Hyödynsin ilmaista harrastusmahdollisuutta
- Yhteisillallinen ystävien kanssa, mies hoiti kauppaostokset ja ystävät osan ruoista ja viinin.
Sunnuntaina
- Kauppareissu n. 21 euroa.
- Hyödynsin harrastusmahdollisuutta, josta olen joka tapauksessa maksanut
Maanantaina
- Hyödynsin ilmaista harrastusmahdollisuutta
- Ajelin harrastamaan taas autolla, eli dieseliä palaa. Muutenkin kelit ovat estäneet pyöräilyn ja jopa kävelyn, joten autolla on vedetty.
Tiistaina
- Valmistin ruokaa kaapin pohjilta löytyvistä aineksista ja löysin reseptin
- Duunissa tarjoiltiin laskiaispullia, joten ei tarvinnut itse hankkia
Keskiviikkona
- Söin lounaaksi edellisiltana väkisin kokkaamaani keittoa ja ostin -30℅% riisipiirakoita, 1,40
- Osallistuin Nordnetin ilmaiseen webinaariin, josta sain varmuutta sijoituskohteeni valuntaan. Kohde oli siis jo valittu ja sijoittaminen aloitettu, mutta sain vahvistuksen siitä.
Torstaina
- Lounassalaatti ulkona, tuhti annos. Lähdin illalla matkalle, ja sain samassa matkassa yhdistettyä työn ja huvin, jolloin matkakulut korvaa työnantaja.
- Matkakumppani tarjosi eväsleipää, jotain pientä ostin kuten pähkinöitä..
- Ostin hieman ruokaa, mutta muuten viikonloppua eletty vanhempieni piikkiin.
- Illalla kaverille juhliin, kulut bussilippu. Lahjan, viinin ja paluukyydin piffasin perheeltä. Baarin skippaaminen tuo hyvät säästöt..
- Kahvilakäynti, mutsin piikkiin..😀 Kauppakeskuksessa, en ostanut mitään!! Hyvä minä.
Tämä haasteen alku on siis eletty ihan täysin muiden piikkiin.. Ei kovin tavanomainen viikko, mutta ei ole tehnyt mieli ostaa mitään. Tai tänään meinasin ostaa reppua, mutta en vakuuttunut tuotteen laadusta. Olen alkanut arvostaa laatua entistä enemmän.
En joutunut viikon aikana houkutusten ansaan ja sain "fiksusti" järkättyä työmatkan vapaa-ajan matkan yhteyteen. Siinä mielessä mennyt hyvin. Aion jatkaa samalla linjalla, eli päätöksiä pitää miettiä ja äkkinäisiin päätöksiin ei saa sortua. Lisäksi matkoja ja tulevia päiviä muutenkin pitää ennakoida realistisesti.
En joutunut viikon aikana houkutusten ansaan ja sain "fiksusti" järkättyä työmatkan vapaa-ajan matkan yhteyteen. Siinä mielessä mennyt hyvin. Aion jatkaa samalla linjalla, eli päätöksiä pitää miettiä ja äkkinäisiin päätöksiin ei saa sortua. Lisäksi matkoja ja tulevia päiviä muutenkin pitää ennakoida realistisesti.
Onko muilla kokemusta siitä miten päässyt shoppailusta tai tuhlaamisesta eroon? Tapojen muuttaminen, aivojen reaktion uudelleen käynnistys?
keskiviikko 10. helmikuuta 2016
Palkkapäivä ja miten mulla menee
Tänään on palkkapäivä eli jonkinlainen säästöintoilijan kuukauden kohokohta. Liittyen tuohon pohdintaan "Kuluttajan mielen uudelleen ohjelmoinnista", kohtasin tämän palkkapäivän ehkä hieman erilaisin ajatuksin kuin yleensä. En ajattele palkasta jäävän mitään ekstraa erityisiin shoppailuihin tai itseni hemmotteluun. Ensi kuun alussa lähden kuitenkin lyhyelle matkalle, ja se tietää aina rahanmenoa. En aio ostella mitään, ja odottelemme vielä vahvistusta jos saisimme majoittua kaverin luona (ilmaiseksi). Muutamankin päivän lomailu tietää huonompaa palkkaa, sillä palkastani iso osa koostuu lisistä, joita ei makseta lomapäivien ajalta.
Tasaisesta suhtautumisesta palkkapäivään huolimatta odotan kovasti tietoa, saammeko bonuksia tänä vuonna. Koska säästäminen on mennyt kovin surkeasti viime aikoina, bonuksen avulla saisin ekstrabuustia ja pääsisin lähemmäksi tavoitteitani. Ongelma ei ole ollut pelkästään tulojen vähäisyydessä vaan myös suurissa menoerissä, ja niihin yritänkin nyt paneutua. Pelkään, että olen keskittynyt "näpertelyyn" ja samalla antanut isojen kuluerien salakavalasti kasvaa. Tähän aiheeseen pitää palata myöhemmin.
Ajattelin vähän poiketa tästä talousnäkökulmasta ja kertoa hieman lisää tilanteestani, samalla vähän itse reflektoiden fiiliksiä.
Olen koettanut puoli vuotta hakea töitä miehen opiskelupaikkakunnalta, siinä kuitenkaan onnistumatta. En tosin voi väittää, että olisin joka viikko avoimia paikkoja edes katsellut. Kaiken kaikkiaan olen viime vuosina eri tilanteissa hakenut kymmeniä eri työpaikkoja, ja vain harvoissa tapauksissa olen päässyt edes haastatteluun. Yhtäkään paikkaa en ole saanut. Tulee aina melkoisen huono fiilis kun saa sen viestin, että kiitos mutta ei kiitos. Vaikka sisimmässään tietäisikin, että ei se paikka ole minua varten. Olen mielestäni monella tavalla pätevä ja kokemusta löytyy, mutta ehkä pitäisi vielä alkaa treenaamaan triathloneja tai jotain, ollakseni hakemusten lukijoille "joku".
Viimeisin "ei kiitos"-viesti kuitenkin pysäytti ajattelemaan, kuinka hiton onnekas ollenkaan, että mulla on nykyinen työ! Ei aina ole ollut helppoa ja vuosien varrella on nähty hurjia ylä- ja alamäkiä. Juuri nyt olen kuitenkin kovin tyytyväinen ja viihdyn hyvin. Palkkakin on kasvanut ihan miellyttävälle tasolle. Lisäksi minulla on ihana puoliso, hauskat koirat ja paljon tekemistä. Olen ollut hirveän alakuloinen ja tyytymätön pitkään, enkä ole oikein keksinyt mistä edes unelmoisin. Yritän keskittyä iloisiin asioihin ja positiiviseen asenteeseen, sillä negatiivinen vellominen ei ole ainakaan johtanut mihinkään.
Luin jonkun random-nettiforum kommentin siitä, kuinka palkka ei enää tuo iloa, onnea ja mielihyvää ihmisille, sillä se on vain numeroita näytöllä. Samaistun niin tuohon kommenttiin, sillä myös työni on hyvin pitkälti numeroita näytöllä :)
Tasaisesta suhtautumisesta palkkapäivään huolimatta odotan kovasti tietoa, saammeko bonuksia tänä vuonna. Koska säästäminen on mennyt kovin surkeasti viime aikoina, bonuksen avulla saisin ekstrabuustia ja pääsisin lähemmäksi tavoitteitani. Ongelma ei ole ollut pelkästään tulojen vähäisyydessä vaan myös suurissa menoerissä, ja niihin yritänkin nyt paneutua. Pelkään, että olen keskittynyt "näpertelyyn" ja samalla antanut isojen kuluerien salakavalasti kasvaa. Tähän aiheeseen pitää palata myöhemmin.
Ajattelin vähän poiketa tästä talousnäkökulmasta ja kertoa hieman lisää tilanteestani, samalla vähän itse reflektoiden fiiliksiä.
Olen koettanut puoli vuotta hakea töitä miehen opiskelupaikkakunnalta, siinä kuitenkaan onnistumatta. En tosin voi väittää, että olisin joka viikko avoimia paikkoja edes katsellut. Kaiken kaikkiaan olen viime vuosina eri tilanteissa hakenut kymmeniä eri työpaikkoja, ja vain harvoissa tapauksissa olen päässyt edes haastatteluun. Yhtäkään paikkaa en ole saanut. Tulee aina melkoisen huono fiilis kun saa sen viestin, että kiitos mutta ei kiitos. Vaikka sisimmässään tietäisikin, että ei se paikka ole minua varten. Olen mielestäni monella tavalla pätevä ja kokemusta löytyy, mutta ehkä pitäisi vielä alkaa treenaamaan triathloneja tai jotain, ollakseni hakemusten lukijoille "joku".
Viimeisin "ei kiitos"-viesti kuitenkin pysäytti ajattelemaan, kuinka hiton onnekas ollenkaan, että mulla on nykyinen työ! Ei aina ole ollut helppoa ja vuosien varrella on nähty hurjia ylä- ja alamäkiä. Juuri nyt olen kuitenkin kovin tyytyväinen ja viihdyn hyvin. Palkkakin on kasvanut ihan miellyttävälle tasolle. Lisäksi minulla on ihana puoliso, hauskat koirat ja paljon tekemistä. Olen ollut hirveän alakuloinen ja tyytymätön pitkään, enkä ole oikein keksinyt mistä edes unelmoisin. Yritän keskittyä iloisiin asioihin ja positiiviseen asenteeseen, sillä negatiivinen vellominen ei ole ainakaan johtanut mihinkään.
Luin jonkun random-nettiforum kommentin siitä, kuinka palkka ei enää tuo iloa, onnea ja mielihyvää ihmisille, sillä se on vain numeroita näytöllä. Samaistun niin tuohon kommenttiin, sillä myös työni on hyvin pitkälti numeroita näytöllä :)
perjantai 5. helmikuuta 2016
Ohjelmoi kuluttajan mielesi uudelleen
Olin eilen työmatkalla ja olin etukäteen päättänyt nauttia aamupalan lennon vaihdon yhteydessä. Vaihtokohteessa oli eri valuutta, kello oli hyvin vähän, olin herännyt aikaisin, enkä ollut kovin skarppina. Maksoin sitten köykäisestä aamiaisesta kentällä noin 17 euroa (jugurtti, kahvi, croissantti) [hups]!!
Myönnettäköön, että pakko oli syödä. Raskasta ja pitkää päivää, jolloin vielä pitäisi olla erityisen skarppina, ei millään jaksa vähillä unilla ja vielä heikolla ravinnolla. Mutta ennakoinnilla olisi voinut varmasti säästää ainakin kolmasosan hinnasta.
Olen vähän sillä tavalla höveli, että jos päätän ostaa jotain, en enää päätöksen jälkeen mieti hintaa ollenkaan tai tee vertailua. Tämän aion nyt opetella! Ei ole noloa valita edullisinta vaihtoehtoa tai jättää jotain ostamatta hinnan vuoksi. Se ei tarkoita köyhyyttä, vaan ainoastaan älykkyyttä.
Itselläni on usein ongelmia säästää rahaa sen vuoksi, että arvotan liioitellusti esimerkiksi ekologisuutta edullisuutta korkeammalle valinnassa. Tai ravintoarvojen monipuolisuutta. Sitten on vielä liiallinen kiltteys: saatan ajatella, että voisin mennä kasvohoitoon ettei tuo mukava yrittäjä nyt vain joutuisi konkurssiin!
On aika ohjelmoida kulutuspäätöksiä tekevä aivojen osa uudelleen!
Eli pieni viikkohaaste kaikille lukijoille ja itselleni:
Kun teet minkä tahansa valinnan, johon sisältyy kulutuspäätös tai päätös käyttää rahaa, mieti ja puntaroi - mikä tekijä lopulta määrää valintasi! Kirjaa ylös valintaperusteet ja mahdollinen säästö tilanteessa. Aloitetaan viikolla, raportoidaan ja jatketaan jos siltä tuntuu. Jos ainut kulutuspäätöksesi viikon aikana on ruokakauppakäynti, haaste ei ehkä ole toimivin, mutta voit analysoida sisältöä :)
Osa valinnoista on aina tehty jo etukäteen, joten mieti voitko vaikuttaa niihin, ja mikä päätöstä tehdessäsi oli määräävä tekijä.
Myönnettäköön, että pakko oli syödä. Raskasta ja pitkää päivää, jolloin vielä pitäisi olla erityisen skarppina, ei millään jaksa vähillä unilla ja vielä heikolla ravinnolla. Mutta ennakoinnilla olisi voinut varmasti säästää ainakin kolmasosan hinnasta.
Olen vähän sillä tavalla höveli, että jos päätän ostaa jotain, en enää päätöksen jälkeen mieti hintaa ollenkaan tai tee vertailua. Tämän aion nyt opetella! Ei ole noloa valita edullisinta vaihtoehtoa tai jättää jotain ostamatta hinnan vuoksi. Se ei tarkoita köyhyyttä, vaan ainoastaan älykkyyttä.
Itselläni on usein ongelmia säästää rahaa sen vuoksi, että arvotan liioitellusti esimerkiksi ekologisuutta edullisuutta korkeammalle valinnassa. Tai ravintoarvojen monipuolisuutta. Sitten on vielä liiallinen kiltteys: saatan ajatella, että voisin mennä kasvohoitoon ettei tuo mukava yrittäjä nyt vain joutuisi konkurssiin!
On aika ohjelmoida kulutuspäätöksiä tekevä aivojen osa uudelleen!
Eli pieni viikkohaaste kaikille lukijoille ja itselleni:
Kun teet minkä tahansa valinnan, johon sisältyy kulutuspäätös tai päätös käyttää rahaa, mieti ja puntaroi - mikä tekijä lopulta määrää valintasi! Kirjaa ylös valintaperusteet ja mahdollinen säästö tilanteessa. Aloitetaan viikolla, raportoidaan ja jatketaan jos siltä tuntuu. Jos ainut kulutuspäätöksesi viikon aikana on ruokakauppakäynti, haaste ei ehkä ole toimivin, mutta voit analysoida sisältöä :)
Osa valinnoista on aina tehty jo etukäteen, joten mieti voitko vaikuttaa niihin, ja mikä päätöstä tehdessäsi oli määräävä tekijä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)