sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Vihdoin kunnon talvikengät

Ei ehkä niin sijoitusaiheinen bloggaus, mutta tällä hankinnalla säästän itseltäni monta murheen päivää.

Ostin nimittäin Icebugit! On ollut tarkoitus päivittää talven lenkkikenkiä. Vaellus- tai ratsastuskengät eivät ole pitäneet lämpimänä ja ovat molemmat myös tosi painavat jalassa. Maastojuoksukenkien kausi päättyi nyt, kun loska jumahti maahan eivätkä tuplasukatkaan enää estäneet varpaiden jäätymistä.

Kärsin kylmyydestä lähes päivittäin talvikaudella ja nyt vihdoin raaskin laittaa rahaa talven ulkoilukenkiin. Vielä piti tilata netistä (käytettynä onneksi) Icebugien päälle laitettavat kumiläpyskät, joilla uskaltaa kävellä rappukäytävän läpi ulko-ovelle.

Ostin vielä lisäksi alumiini/huopapohjalliset väliin eristämään. Josko näillä ei ihan heti kylmyys tuntuisi?

Icebugeista pulitin 130 € Prismassa. Malleja oli useita ja näissä on aika korkea varsi.

Vielä pitäisi rispaantuneiden tuulihousujen kaveriksi hankkia toppa- tai softshell housut. Untuvatakin ostinkin viime kevään alennuksesta ja pari vuotta sitten ostin 60 €:n toppahanskat. Pipon päivitin tänä syksynä matchaavan kaulaliinan kanssa.
Nyt alkaa kalusto olla lähes kelvollinen :)..

Suomi on kallis maa haastavine keliolosuhteineen. Välillä tuntuu, että voisin vaihtaa työni sellaiseen, jossa ei tarvitsisi siistejä vaatteita vaan voisi jotkut kuoma-saappaat jalassa ja huppari päällä painella sinnekin.

Miten te olette varustautuneet talveen?

perjantai 20. lokakuuta 2017

Omistusasuminen vs. vuokra - kuukausittaiset kulut

Kuluerot omistus vs. vuokra


Vaikka vuokra-asuntomme on ollut tosi halpa, ei muutto omistusasuntoon tee tilanteeseen juuri muutosta. 

Olemme nyt maksaneet n. 550 € vuokraa, josta vielä neljännesvuosittain saatu alennusta vesitasauslaskun ollessa negatiivinen.

Eli vuokra per henkilö n. 275 € ja sähkön kera max. 300 € /kk. 

Omistusasunnon kulut tulevat olemaan yhteensä alle 600€, eli hyvin samaa luokkaa.

Kuva: Joanna Kosinska, Unsplash.com


Miten jaamme kulut miehen kanssa?

Minä maksan lainanlyhennyksen ja lainan kulut eli n. 405 €/kk sekä puolet sähkölaskusta (15€/kk).
Mies maksaa vastikkeen, netin ja autopaikan, n. 185 € /kk. 
Näin ollen mies maksaa ns. juoksevat kulut ja hän hyötyy muutosta, koska ei opiskelijana muutenkaan saa kimpassa asuessamme asumistukea. Toisaalta minä saan maksaa vain lainaa eli kartutan varallisuutta kaikilla asumiseen menevillä euroilla. 


Lainan kulut

Sain koko lainan asp-lainana, ja marginaali on tosi tosi pieni, johtuen työsuhde-edusta. Muitakaan kuluja lainasta en joudu maksamaan. Eli on kyllä todella kannatava diili. Jos saisin nopeasti maksettua lainaa nyt kun korot on nollassa, säästän lyhennyskuluissa ja tulevaisuuden koroissa.

Mitäs seuraavaksi?

Asumiseen menevä raha pysyy edelleen kohtuullisena: alle neljäsosa tuloista. Säästämiseen ja sijoittamiseen jäävä ylijäämä pitää jakaa jatkossa ylimääräisten lainanlyhennysten ja muiden sijoitusten kesken. Mutta pari ekaa kuukautta rahat kuluvat kyllä sisustamiseen :)



lauantai 14. lokakuuta 2017

Asuntokaupoilla

Olemme mun vakkariduunin löytämisen jälkeen seuranneet melko aktiivisesti kaupungin asuntotarjontaa ja käyneet näytöissä. Hiljalleen on täsmentynyt, mitä tässä kaupungissa on saatavilla mihinkin hintaan. 

Omat kriteerit täsmentyivät seuraavasti:
- Sijainti merkitsee paljon, eli emme olleet valmiita sitoutumaan arjessa busseihin tai autoiluun, vaan pyörällä on päästävä työpaikalle (rajaa pois halvimmat lähiöalueet)
- Kylpyhuoneeseen on mahduttava hyvin pesukone (sulkee pois useimmat 50-luvun talot)
- Ei isoja remontteja 5 vuoden sisään taloyhtiössä (sulkee pois useimmat keskustakohteet)
- Asunto mielellään remontoitu (meillä ei ole välttämättä niin paljon tyylitajua tai osaamista)
- Ei liian pitkää matkaa asunnolta koiranulkoilutusalueelle eli rauhallisuus ja vehreys plussaa

Onneksi miehellä oli hakuvahti päällä, sillä myyntiin tuli tosi hyvältä vaikuttava kämppä. Hän ehti näyttöön samana päivän iltapäivänä kun minä vielä olin puhumassa eräässä tilaisuudessa työpäivän päälle. Sieltä sitten sotkin täyttä häkää pyörällä viime mahdollisella minuutilla näyttöön. Edellinen katsoja oli tehnyt tarjouksen, ja minä noin 3 minuutin katsomisen jälkeen tein tonnin korkeamman tarjouksen.

Kotiin päästyäni välittäjä soitti, että toinen oli nokittanut vielä korkeammalla tarjouksella. Mietin tunnin, kävin katsomassa naapuritalossa kaverin asuntoa ja verrattuani sen neliöhintaa ja netissä ilmoitettuja eri neliöhintoja, tein vielä korkeamman tarjouksen. Huh mitä määrätietoisuutta kerrankin löysin itsestäni! 

Tarjosin lopulta 5500€ yli pyyntihinnan, mutta asunnossa todellakin kolahti kaikki ja taloyhtiö oli erittäin vakavarainen. Sijainti niin lähellä keskustaa, että hinta ei oikeastaan voi laskea vaikka korot nousisivat. Jos haluan parin vuoden päästä myydä, pitäisi se pystyä kaiken järjen mukaan tekemään voitolla ja asunto on myös täysin vuokrattavissa ja uskoakseni myös vuokratuotto olisi kohtuullinen.

Kaupat tuli tehtyä siis todella hopussa, sillä asunto oli menossa illan aikana kaupaksi joka tapauksessa. Nyt jälkikäteen voi pohtia, tuliko tarjottua liikaa eli olisiko toisen tarjoajan kipuraja ollut alempana, mutta ihan turha toisaalta miettiä. Neliöhinta jää silti todella kohtuulliselle tasolle ja asunnon tai taloyhtiön suhteen ei tarvinnut tehdä mitään kompromisseja. 

Nyt tein viimeisen siirron ASP-tilille. Ei muuta kun kaappeja siivoamaan siis :) 


torstai 5. lokakuuta 2017

Millä kuukausipalkalla raha menettää merkityksensä?

Olen tällä hetkellä siitä onnellisessa asemassa, että palkkani riittää mainiosti kaikkeen arkipäiväiseen, eikä minun tarvitse miettiä rahan riittämistä. Toki isompia hankintoja mietin kovinkin tarkkaan ja huolehdin siitä, että jääkö rahaa tarpeeksi säästöön ja sijoituksiin. Mutta arjen kaikki maksut suoritan luottokortilla ja maksan laskun sitten kerran kuussa. Välillä voi olla vaikea pysyä omassa kulutuksessa kartalla, mutta en jaksa miettiä montako kymppiä Lidlin ruokakassi tällä kertaa maksoi.

Nettona tilille tulee tällä hetkellä noin 2300 € kuussa. 
Kun tilille tuli n. 1700 € kuussa ja elämäntilanne oli erilainen, rahan riittämistä piti koko ajan miettiä. Mikä sekin on sinänsä naurettavaa, sillä moni elättää kokonaisen perheen samalla summalla.

Kuva: Pixabay.com

Voisin kokemukseni perusteella väittää, että olen saavuttanut elämäntilanteeseeni ja asumiskuluihini nähden jonkinlaisen saturaatiopisteen, jossa en enää joudu jatkuvasti miettimään rahaa. En tietenkään voi ostaa uutta autoa, kalliita huonekaluja tai merkkivaatteita mutta normaalin arjen puitteissa en ole pakotettu miettimään rahaa.

Oletko sinä saavuttanut jo tuon pisteen? Tai missä tilanteessa raha on menettänyt merkityksensä?

Tietenkin ansaitsisin mielelläni enemmänkin rahaa, mutta on selvää, että omat päivittäiset valintani ratkaisevat, paljonko pystyn säästämään ja sijoittamaan.

Sitten yksi juttu, mikä mietityttää..

Minua suoraan sanottuna vähän järkyttää, miten facebookin ryhmissä lähes kaikilla on tällä hetkellä kiinnostusta sijoittamiseen. Mistä tämä tilanne tulee? Miten sijoittamisesta on tullut koko kansan huvia? Näkyykö trendi jo tilastoissa? Mitä kasvava trendi tarkoittaa meille muille säästäjille? Välillä tuntuu, että itse olen ihan toivoton jos kaikilla muillakin on sama kiinnostus ja parempi taloudellinen tilanne...