tiistai 26. joulukuuta 2017

Minkä ihmiskokeen Mimmi suorittaa vuonna 2018 - anna ideasi!

Hyvää ja rauhallista joulua, aavistuksen jälkijunassa kaikille lukijoille ja kanssabloggaajille!

Joulun vapaat päivät ovat tulleet tarpeeseen: täysin itselleni epänormaalisti olen nukkunut joka aamu lähes puolille päivin, eli kellon ympäri. Univelkaa kertynyt.. Itselleni on tosi vaikeaa vain olla tekemättä mitään, mutta menestyksekkäästi jo pari päivää takana. Olen ehtinyt lueskella talousasioita ja miettiä taas, mitä oikeasti haluan omassa taloudessani tehdä. Luovuus katoaa arjessa, mutta onneksi heti lomalla saan inspiraation takaisin.

Olen omia suorituksiani kohtaan ankara, ja syventyessäni muiden talousblogeihin, tunnen huonommuutta ja kurittomuutta itsessäni. Olen tänä vuonna ottanut hyvästä palkasta kaiken irti ja mm. lahjonut läheisiä. Jossain olen mennyt sieltä, mistä aita on matalin. Osan asioista olen tehnyt tosi viisaasti ja sinnikkäästi.

Pyydänkin nyt teiltä, arvon lukijat, ideoita jonkinlaiseen talousaiheiseen haasteeseen tulevalle vuodelle.

Haaste voi kestää vain kuukauden tai voin toteuttaa vaikka useammankin yhden kuukauden haasteen. Tai sitten haaste voi kestää vaikka kvartaalin - tai jopa koko vuoden.
Vuosi pelottaa ajanjaksona, koska olen niin huono pitkäjänteisyyttä vaativissa projekteissa. Mutta kuuntelen kaikki ideanne, ja valitsen sieltä parhaat!

Haaste voisi olla vaikka tyyliä: saavuttaa x % säästöaste / parantaa joka kuukausi säästöastetta / löytää uusi osake salkkuun / maksaa lainaa x euroa / elää päivä pullonpalautusrahoilla / syödä vitosella päivässä...

Kuva: Unsplash.com Filipe dos Santos Mendes


En aseta tässä vaiheessa rajoja ideoille, koska haluan olla avoimin mielin kaiken suhteen!

Antakaa palaa! Olen tosi kiitollinen ajatuksistanne!

tiistai 19. joulukuuta 2017

Mitä johtajan ura vaatii?

Syksy tulee pian päätökseensä ja samoin melko raskas kausi työelämässä. Esimiestyö on sellaista, mistä todella pidän, mutta ajattelen aktiivisesti myös omaa jaksamista ja fiilistä. Vaikka en erityisen runsaasti ole ylitöitä tehnyt, ovat päivät venyneet koko syksyn ajan noin 9h mittaisiksi ja välillä olen tehnyt viikonloppua ja iltaakin. Viikot ja viikonloput ovat olleet todella tiukasti aikataulutettuja. Myös lounastauko usein venahtaa työasioita jutellessa ja siinä yhteydessä ylimenevä aika menee omasta pussista ja pidentää entisestään työpäivää.

Oman työn lisäksi olen tehnyt vuoden ajan yhdistystöitä, joita olen kyllä nyt itse asiassa vähentämässä, onneksi.

Nyt joulukuun puolella voimat alkavat olla vähissä ja olenkin kyseenalaistanut koko hommaa aina välillä. Minulla on kova tarve pyrkiä uralla eteenpäin, mutta samaan aikaan haikailen oravanpyörästä pois. Uralla eteneminen tarkoittaa väistämättä aina enemmän työtä ja vaativampaa roolia. Jos ei pidä tarkkoja rajoja, voi joutua joustamaan ruokailuista ja elää 8-17 välin aivan tosi hektisellä meiningillä palaverista toiseen. Illalla sitten pääsee lukemaan sähköpostia ja "tekemään oikeita töitä".

Edellisessä työtehtävässä kärsin aika rajusti siitä, että työtä oli liian vähän ja pyörittelin peukaloita - ja nyt olen yllättäen päinvastaisessa tilanteessa. Pidän enemmän jälkimmäisestä - jostain sairaasta syystä. Kroppa vaan käy ylikierroksilla.

Onko minusta johtajaksi ja haluanko edes sitä tulevaisuudessa? En tiedä - onko välivaihtoehtoja tarjolla? Voihan toki olla, ettei minulle koskaan tuota mahdollisuutta olla johtaja edes anneta, joten ei tarvitse siitä huolehtia ;)..

Taloudellisesti elämä toki on suhteellisen helppoa, jos rooli on sellainen, että tienaa eikä tarvitse miettiä mitä voi kaupasta ostaa. Toisaalta minäkään en ehtinyt itse etsiä edes asuntoa (mies löysi asunnon minulle) enkä ole myöskään sijoituksia ehtinyt miettiä - mikä sikäli tuonut helpotusta kun ei niiden vähyys ehdi myöskään aiheuttaa stressiä :D.. Pahimmillaan vaativa työ kurjistaa kaikkia muita elämän osa-alueita, vaatii perheeltä melkoista joustamista ja vahingoittaa terveyttä. Parhaimmillaan se antaa älyttömän määrän uusia kokemuksia, haastavia tilanteita ja niistä selviämistä, sekä hyvää palautetta ja tunnetta omasta tarpeellisuudesta.

Joulu lähestyy ihanasti ja pienet asiat nostavat joulumieltä. Olen kaikesta huolimatta saanut (miehen avustuksella) paljon aikaiseksi ja ammatillisesti haastava syksy on näyttänyt esimiestyön eri puolia kaikessa kirjossaan. En yhtään tiedä, mitä tulevaisuus tuo: voi tulla äkillisiä organisaatiomuutoksia ja oma työ voi muuttua tai loppua, tai sitten voi tulla jotain positiivista ja yllättävää.

Oletko sinä lähtenyt johtajan uralle tai jättänyt sen väliin? Miksi, kerro tarinasi? 

p.s. taloudellisesti tuntuu vähän liiankin hyvältä just nyt, joululahjat kun on vielä oikeastaan hankkimatta ja sisustamishommatkin keskeneräiset - eiköhän se tili sieltä saada tyhjäksi :D


keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Oman talouden perustukset asuntovelallisena

Hyvää itsenäisyyspäivää, arvon lukijat.

En muista näin pitkää bloggaustaukoa aiemmin pitäneeni, mutta nyt on vedetty pitkää päivää duunissa ja kaikki viikonloput oltu reissun päällä tai töissä. 

Meikä on nyt siis asuntovelallinen ja opintolainaakin on edelleen yli kymppitonni. Hieman velkataakka ahdistaa. Omistusasuntoonhan ei saa samalla lailla yhteiskunnan sosiaalitukia, jos joutuisi työttömäksi ja työttömyys vielä pitkittyisi ansiosidonnaisen keston ohitse.

Töissäkäynti on siis pakollista pahaa, kunnes lainat on maksettu. Pakko ei ole paras motivaattori.

Oman talouden peruspalikat pitääkin nyt miettiä uusiksi:

1. Puskuri / säästökassa vaatimusten tasalle (6000 - 10 000 €?)
Säästöt kuluivat asunnon ostossa. Tosin sain ASP-lisäkorkoa tonnin ja veronpalautuksia toisen. Uusia huonekaluja on hankittava muutamia, mutta yritän löytää sopivat järkihintaan käytettynä tai Ikeasta.
Ei olla kaukana kuudesta tonnista, mutta huonekaluostosten ja mahdollisen talven lomamatkan jälkeen puskuri voi tippua kolmeenkin tonniin.

2. Tehokasta lainanlyhennystä
Mitä nopeammin saan lyhennettyä asuntolainaa, sitä vähemmän maksan lyhennyskuluja, korkoa ja kasvatan asunnon vakuusarvoa mahdollisiin tulevaisuuden sijoitusasuntohankintoihin (tai isompaan omaan). Opintolainaakin on runsaasti jäljellä, ja vaikka korot ovat nyt alhaalla, joskus nekin nousevat. Ja pankki veloittaa jokaisesta lyhennyksestä pari euroa.
Minimilyhennykset ovat 405 € /asunto ja 115 € /opintolaina. Eli maksan 520€ lainoja joka kuukausi.
Teoriassa voisin maksaa lainoja jopa tuhat euroa kuussa, jos saisin muut menot pidettyä hallinnassa.

3. Säännöllisen sijoittamisen suunnittelu
Mulla menee 80 €/kk eri tyyppisiin rahastoihin. Tämän summan voisi helposti ainakin tuplata, mutta täytyy vähän miettiä kohteita ja suoria osakkeitani tarkemmin. Palaan tähän vasta kun puskuri on kunnossa ja lainanlyhennykset ovat lähteneet hyvin käyntiin.

4. Ekstrakivat jutut kuten lomat
2017 tein kalliin ulkomaanmatkan ja himot jäi. Erilaiset sporttilomat kiehtovat ja aurinkoon tekisi mieli päästä. Ihana kuntokeskus omassa kaupungissa onneksi tuntuu sekin lomalta, etenkin jos saa rauhassa käydä treenin päälle saunomassa ja kiireettömästi föönailla tukkaa sen jälkeen. Ehkä erillinen lomatili voisi olla hyvä tapa säästää reissuja varten?

Miten teillä on oman talouden suunnittelu muuttunut asunnon oston jälkeen?


Kuva: Usplash.com. Puskuria omaan talouteen Suomessa.