sunnuntai 18. lokakuuta 2020

Töihin paluu ahdistaa

Olen nauttinut lapsen kanssa kotoilusta paljon. Arki on hektistä, eikä blogikaan ole siitä johtuen päivittynyt kuin pari hassua kertaa tämän vauvavuoden aikana. Nytkin varmaan bebe herää, ennen kuin tämä teksti on valmis. Yritän silti. Töihin paluu lähestyy ja lähestyy, uhkaavasti. En tiedä miten päin olla ja ahdistus jopa häiritsee tässä hetkessä nauttimista. Mikä varmaan on ihan luonnollista ja kaikilla vastaavassa tilanteessa mielessä. Rahan takia kuitenkin on pakko palata. 

Toisaalta lapsi on sen luonteinen, että varmaan nauttii ennenpitkää muiden kanssa touhuamisesta päiväkodissa. On hän kuitenkin aika paljon vielä sylikissanakin. 


Ajattelin purkaa tähän vähän ahdistuksen aiheuttajia ja pohdiskella sitä kautta, pääsisinkö henkisesti parempaan tilaan työhön paluuta ajatellen. 

 1. Muutama kollega jätti tahallaan tervehtimättä, kun kävimme vauvan kanssa vierailulla ennen koronaa. On vaikea kuvitella, että he olisivat mitään Naantalin aurinkoja, kun palaan. Tiedän, etten ole ensimmäinen, jota kohtaan heidän käytöksensä on tällaista. Enkä varmasti viimeinen. Mutta halukkuuteni korjata välejä ja toimia asiallisesti ei taida toimia. Päivittäin tällaisessa kanssakäymisessä oleminen luonnollisesti syö energiat eikä tosiaankaan motivoi heräämään aamuisin. 

 2. Yrityksen arvomaailma ja toimintakulttuuri on ristiriidassa omani kanssa. Tai siis katto-organisaatiosta kyllä toitotetaan kaikkea inspiroivaa arvoihin liittyen, mutta käytännössä ne eivät sitten näy. Raha ratkaisee ja ihmiset joustavat. Jos löytyisi edes kollegoja, joiden kanssa heittää läppää ja päivissä olisi hauskuutta mukana, tekisi se tästä helpompaa. Mutta päivät ovat aika totisia ja pelonsekaisia

3. En ole työssä edellämainituista seikoista johtuen parhaimmillani. Tai siis saan kyllä aikaiseksi, mutta en ole innostunut. Aiemmista työpaikoista muistan, että etenemismahdollisuudet ja kaikenlainen jännittävä muutos organisaatiossa sai minut "syttymään" ja sillä palolla jaksoi rutiininomaistakin hommaa painaa. Nyt ei ole tarjolla kiinnostavia etenemismahdollisuuksia, tai edes se ajatus etenemisestä joskus ei kiinnosta. Tämä innostumattomuus ja nautinnon puute taitaa näkyä vähän läpi pomollenikin, joskaan en ole uskaltanut hänelle sitä suoraan myöntää. 

 4. Raskaat työpäivät. Joko sillä tavalla, että on aivan liikaa tekemistä ja kaikki viestintäkanavat pauhaavat yhtä aikaa, tai sitten niin, ettei ole kertakaikkiaan mitään tekemistä mutta poiskaan ei saa toimistolta lähteä. Usein päivien venymistä oli vaikea välttää ja esim. etäpalaverit ulkomaille saattoivat ollakin neljän jälkeen. Etätyötä ei ole sallittu. 

Hyviä puolia työssäni kuitenkin on myös. 

1. Pomo, joka ainakin ajoittain uskoo minuun (ja se näkyy ylityöllistymisenä, heh). 

2. Muutama lämminhenkinen kollega. 

3. Todella vapaat kädet järjestää kaikenlaista ja tehdä työtä myös englannin kielellä kansainvälisesti. 

4. Oppimista monista erilaisista alan aihepiireistä, joskin pintaraapaisuna, mutta kuitenkin. Työssäni esimiestehtävien lisäksi olen hoitanut kaikenlaista, mitä eteen on vain tullut. Tapahtumia, it-aiheisia palavereja, it-kehitystä, projektipäällikön tyyppistä tehtävää, spesifiä lakiihin liittyvää osaamista. Eli kokemusta kertyy. Asiakkaidenkin kanssa joskus jollain tasolla olen tekemisissä, mistä kyllä saan energiaa. Tässä tosin se arvomaailma-asia näkyy, eli usein käsittelen niitä vaikeimpia reklamaatioita, joissa asiakas voi olla melko kiihtynyt mutta mulla ei ole saumaa tulla vastaan. 

Tavallaan toivon, että tulisin pian uudelleen raskaaksi, tai muuttaisimme muualle tai jotain. En tiedä, missä voisi käydä tästä ahdistuksesta juttelemassa, kun työterveys taitaa olla pois suljettu vaihtoehto. Enkä haluaisi, että pomoni laskusta sitä näkee, että olen asioinut psykologilla. 

Olen yrittänyt myös keksiä jotain bisnesideaa tai sivutyötä, jota lähteä kasvattamaan. 

Taloudellisesti tähän asti olen pärjännyt tosi hyvin. Työnantajani maksoi ns. lomat ulos ja loma-ajan palkalla onkin ollut mukava elellä. Säästöihin kajoaminen alkaa vasta lähikuukausina, sillä kotihoidon tuki riittää juuri ja juuri kattamaan asunto- ja opintolainan. Mutta ruokaa ja vaippojakin tarvitaan, ja jotain muutakin toisinaan :) Säästämään näistä tuloista en ole enää onnistunut (ellei korttiostoksista säästötilille menevää 3€ lasketa), mutta en ole yrittänytkään. Jotenkin on tuntunut, että rahaa riittää kaikkeen tarpeelliseen.

Eli sijoitettuna mulla on nyt n. 8000 € arvonnousu mukaan lukien, säästötilillä 10 000 € ja kämpän arvo toivottavasti edelleen n. 130 000 €. Asunnosta on vielä lainaa n. 102 000 €, opintolainaa reilu 6000 €. Ainiin, ostimme auton ja oon siitä miehelle lainaa 5000 €... :O :O :O
No, keskiluokkaistuminen ja korona...

lauantai 27. kesäkuuta 2020

Miten pärjätä kotihoidon tuella?

Moimoi kaikki!

Elämä pikkuisen vekkulin kanssa vie mennessään, eikä tietokonetta ole koko kesänä ollut edes mukana.
Nyt tarjoutui tilaisuus tsekata vähän omaa taloustilannetta ja samalla päivittää kuulumisia.

Taloudellisen tilanteeni muutos pähkinänkuoressa

Elelen vanhempainvapaan viimeisiä aikoja, eli olen saanut nyt sen noin 70 % 2017 vuoden tuloista. Käytännössä nettona n. 1600 €/kk. Tällä olen elänyt leveästi ilman ongelmaa, joskaan säästöpossu ei ole lihonut. Ikään kuin kulut olisivat vähentyneet hurjasti, kun ei käy töissä - siis vaikka onkin elätettäviä entistä enemmän. En joudu lohduttamaan itseäni ostelemalla tuotteita ja palveluja, koska voin hyvin. En myöskään tarvitse huoliteltua ulkoasua enkä suunnittele lomamatkoja.

Pian tulonlähteeksi vaihtuu kotihoidon tuki ja täytyy asennoitua siihen. Kotihoidon tuki ja kuntalisä ovat bruttona n. 400 € ja lisäksi saatan saada hoitolisää (max. 182,86 €), sekä asumistukea (n. 140 €) jos miehen tulot eivät ylitä tulorajaa. 

Eli tuloni voisivat olla 400 €/kk - 700 €/kk sekä lapsilisä 94 €/kk. Eli itseasiassa jos kaikki tuet saan, tuloni tippuvat nykyhetkestä vain puoleen. Olen "säästänyt" itselleni myös syksylle mukavan veronpalautuspotin ja työnantajani maksaa lomia kotihoidon tuelle siirtyessä. 

En kuitenkaan käsitä, miten tulen pärjäämään. Ja osittain siitä syystä olen jo ilmoittanut ajan työhön paluulle ja lapsen olisi tarkoitus aloittaa päivähoito tulevana keväänä. Hui kamalaa! Äitiä hirvittää ajatus.
Taloutemme ovat toki lapsen myötä miehen kanssa osittain yhdistyneet, mutta en voi jättäytyä sen varaan, että mies elättää. Vaikka varmaan hän enemmän ruokakuluista sekä lapsen kuluista sitten maksaakin. 

Mitä muutoksia on tehtävä?

En halua hakea lyhennysvapaata asuntolainaani, sillä lyhennys on minimi ja minulla on tosi hyvä kokonaiskorko. Koen, että kannattaisi siitä syystä yrittää vain maksella sitä pois. Maksamalla sitä säästän itselleni nettovarallisuutta ja vapautan vakuuksia mahdollisiin tuleviin asuntohankintoihin. Samoin opintolainaa en haluaisi tauottaa, sitä on enää 7000 € ja sehän lyhenee säännöllisellä maksamisella. Toki haluaisin sen saada pois kuluista, mutta siinä on edullinen korko joten en aio sitä säästöistä maksaa pois. Mutta vielä jonain päivänä sen teen :)

Olen jo maksanut ennakkoon itselleni kuntosalin vuodeksi, eli siinä panostus omaan hyvinvointiin ja terveyteen (niin fyysiseen kuin henkiseen).

Mutta silti, pitäisi luopua KAIKESTA ostamisesta ja muuttaa omaa elämäntyyliä aika rajusti nykyisestä. Tuntuu tosi vaikealta ajatella vaikkapa lapsen talvivarusteissa kitsastelua. Noutoruokaan koronakeväänä tottuneena tuntuu vaikealta ajatukselta luopua siitä. Helpottaahan sekin elämää, etenkin tässä kun lapsen kanssa hässäkkää on.

Kertokaa mulle, miten oikein selviän? Mitä muutoksia te olette tehneet kotihoidon tuella tai vastaavassa tilanteessa?

Kokonaistilanne n-y-t

 Asunnon arvo    130 000 € 
 Säästöt               10 000 € 
 Sijoitukset 7500 € 
 Asuntovelka  103 500 €
 Opintovelka  7000 €
 Nettovarallisuus 36 500 € 

Nettovarallisuus kasvaa hissukseen velkoja maksamalla ja sijoituksilla. Nyt sijoitukset tästä eteenpäin jäävät tauolle.

Tavoitteena olisi ostaa isompi asunto tai talo ensi vuonna. Siksi haluaisin pitää tuon likvidin 10 000 € mahdollisimman koskemattomana, jotta olisi käsirahaa valmiina. Lainaa hakisimme miehen kanssa yhdessä ja nykyinen asunto todennäköisesti jäisi sijoitukseen, ellen sitten saisi siitä hyviä myyntivoittoja.

Oltuani pois työelämästä tuntuu, että olisin avoin uudelle, mutta heti kättelyssä tuskin on palkankorotuksia tai ylennyksiä luvassa. Kiitos Suomen hyvinvointiyhteiskunnalle tästä koko systeemistä, että voin olla kotona lapsen kanssa ja on työpaikka, jonne palata.

Nippelinappelit

Säästökohteita toki tulee mieleen, mutta epäilen onnistuvani niissä. Tässä ajatuksia penninvenytykseen.

- Auto seisontaan / välttää ajoa / käyttää ilmaista julkista (lastenvaunut pop!)

- Elokuun lomareissujen majoitukset edullisesti

- Kirppisten kiertely lapsen hankintoja ajatellen sekä harrastuksena ompelu edullisista kankaista

- Itselle vaatteiden ostolakko

- Ruoan suunnittelu ja valmistus myös vauvalle

- Ilmaiset kerhot ym. järjestetty toiminta

- Välttämättömän kosmetiikan hankkiminen alennuksista etukäteen

- Kahvien, pullovesien ja snacksien ostelun vähentäminen

- Lemmikkien ruoat tarjouksesta

--> ENNAKOINTI, ENNAKOINTI ja ENNAKOINTI


Hyvää kesää kaikille!









perjantai 24. huhtikuuta 2020

Mimmillä omaa rahaa eli yhteisen taloustilin perustaminen

Mulla on nykyään omaa rahaa!

Ja se tuntuu aika hauskalta.

Kuva: Annie Spratt, Unsplash.com


Saimme vihdoin aikaiseksi puolison kanssa perustettua yhteinen taloustili.  Molemmat siirtävät tilille 200 € / kk + lapsilisä n. 94 €. Myös lapsen kuukausisäästö rahastoon siirtyy nyt automaattisesti tältä tililtä. Emme vielä tiedä, riittääkö tuo summa. Mutta tällä kokeillaan. Tältä tililtä maksetaan ruokaostokset, vakuutukset, sähkö, autopaikkamaksut, lapsen tarvikkeet ja muut yhteiseen hyvään menevät asiat.

Meillä on vähän erikoinen systeemi, kun mies elää säästöillään ja kesätyötuloilla ja minä vanhempainpäivärahalla. Mutta mies tulee kesällä taas tienaamaan runsaasti ja toisaalta minä siirryn hoitovapaalle syksyllä. Sitten katsotaan uudelleen käytettävissä olevat tulot.

Rahantulopäivän jälkeen omalta tililtäni lähtee lainanlyhennykset, sijoitukseen menevä summa sekä tuo taloustilisiirto. Näin sitten jäljelle jäävä summa on selkeästi minun omaa rahaa. Minä olen vastuussa siitä, miten tuon summan käytän tai jätänkö käyttämättä. Tuntuu ihanalta, että myös minä olen tärkeä ja voin huolehtia itsestäni sillä summalla, jos siis sinne jotain jää. Kun on velvollinen huolehtimaan lapsesta, lemmikeistä ja asuntolainasta, itseen käytetty raha tuntuu kolauksena omatunnossa.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että rahaa olisi enempää käytettävissä kuin ennenkään. Mutta näin panostamme molemmat yhtä paljon tällä hetkellä perheen talouteen ja rahan käyttö on avointa. Harrastuksiin, omiin vaatteisiin ja muihin "omiin juttuihin" jää nyt selkeämpi määrä rahaa. Jatkuvat Mobile Pay-rahapyynnöt puolin ja toisin jäävät tällä historiaan.

Omaa rahaa olen käyttänyt nyt seuraavasti:

  • Investointi asunnon kehittämiseen (tarkoitus yrittää myyntiä vuoden kuluttua) eli vaatekaapin vetokorit n. 200 €.
  • Verkkokaupoista tulossa kesätossut, farkkutakki ja laukku (edelliset päätyneet roskikseen).
  • Ompeluharrastukseen. Korona-aikana tämä on mukava tapa viettää satunnaiset vapaahetket vauvanhoidosta ja toivottavasti myös kehityn tässä hyödyllisessä taidossa.

Kerron sitten lisää, kun saadaan kokemusta tästä uudesta systeemistä.

Miten teidän perheissä on rahankäyttöä jaettu?


perjantai 3. huhtikuuta 2020

Salkun sulaessa terveys on edelleen tärkeintä

Terveiset kiireisen mutta samalla myös kiireettömän arjen keskeltä!
Tietokonetta ehdin avaamaan kerran parissa viikossa. Itsekehukseni täytyy kyllä todeta, että olen osallistunut koronan alusta lukuisiin webinaareihin ainakin osittain - niihin kun kehtaan mennä myöhässäkin, eikä haittaa, vaikka vauva itkisi taustalla (kunhan muistaa sen prkl:n mute-nappulan ;o)). Kännykällä osallistuminen tekee kyllä tästäkin todella helppoa.  Jos kyseiset koulutukset olisi järjestetty livenä, en olisi päässyt osallistumaan. Vaikka olen lukenut, että jotkut henkilöt esimerkiksi oikeasti opiskelevat perhevapailla, omalla kohdallani se ei olisi ollut mahdollista ainakaan toistaiseksi. 

Sen sijaan, vanhemmuus itsessään opettaa strategista suunnittelua ja kykyä myös vaihtaa lennosta uuteen strategiaan (koska mikään ei kuitenkaan mene kuten suunnitteli) ja paljon muuta.

Sijoitusten tilanne


Minulla oli osake- ja rahastosalkuissa "hätävaran hätävara" jotka voin realisoida jos on oikeasti tilanne päällä. Mutta nyt kun summasta on koronakriisissä tippunut kolmannes, toivon todellakin, että sellaista hätää ei tule. Pohdin jopa säännöllisen säästämisen lopettamista, koska olen jäämässä kotihoidon tuelle loppuvuodesta ja saattaisin tarvita ne eurot mieluummin käteisenä kuin rahasto-osuuksina tai osakkeina. Mutta en ainakaan ihan vielä lopeta, vaan yritän noudattaa strategiaani säästää ja sijoittaa koko ajan vähän. Näin hajautan mukavasti ajallisesti enkä edes huomaa säästäväni.

Olen koko ajan sijoittanut vain sellaista rahaa, jota en tarvitse. Olisin sen muussa tapauksessa käyttänyt vaikka autorahoitukseen tai kampauksiin. Silti romahdus tonneissa tuntuu isolta. Mutta hällä väliä, odotan parempia aikoja ja odotellessa säästän myös lapselleni. Talouden ongelmista pääsee eteenpäin toivottavasti kekseliäisyydellä ja ahkeruudella, mutta terveyden menetyksestä ei.

Toiveissa idea ja uusi tulonlähde

Sen verran olen jo mammahormoneista toipunut, että takaraivossa kutkuttaa ajatus päästä kehittämään tätä tai uutta blogia tai touhuamaan muuta vastaavaa esim. some-duunia tai kirjoitustyötä. Sunnuntaityötä tai -projekteja siis. Jotain oman näköistä, inspiroivaa ja euroja tuottavaa. Tätä blogia olen kirjoitellut nimimerkin takaa salassa enkä tiedä, tulenko koskaan kaapista. Mutta ehkä alkaa olla aika jollekin uudelle tämän ohella. 

Oma talous

Luin juuri aiemman tekstini, ja tosiaan, saan nyt käteen 600 euroa vähemmän kuin töissä. Olin UNOHTANUT koko asian! Raha on riittänyt. Ei ole tuntunut siltä, etteikö olisi varaa. Ainoa asia, jonka perään olen itkenyt "ettei ole varaa", on asunnon kunnostus. Kaunis sisustus olisi mukavaa. Lisäksi:

1) Itsetuntoni ei perustu ostamiseen, olen enemmän jalat maassa. Klikkailen Instagram-mainoksia joo, mutta tunnistan ettei tuotekuvien onni ja maailma välity ostamalla.

2) Meillä ei ole tilaa yhdellekään tavaralle. Yhtä myytyä kohden tuntuu kasautuvan kolme uutta. Yritän myydä parhaani mukaan turhia tavaroita pois ja näistä saaduilla käteisillä voi vaikka shoppailla lapsen vaatteita kirppiksiltä.

3) En joudu palkita itseäni töissä kokemastani kurjuudesta. Huomaan, että taisin toimia tällä tavoin. Palkkapäivänä jotain kivaa, kurja tilanne päällä --> jotain kivaa. 

Voikaa hyvin! 

Ja ottakaa yhteyttä, jos teillä on ideoita mitä voisin luoda tai voisinko tulla kirjoittamaan teidän alustaanne. 







torstai 20. helmikuuta 2020

Kunniaa kotiäideille ja tuloni perhevapailla

Edellisestä postauksesta on jo miltei 2 kuukautta ja syy tälle touhottaa tälläkin hetkellä edessäni leikkimatolla. Äitiys ja lapsenhoito vievät aikaa ja koskaan ei tiedä, mitä esimerkiksi mahdollisten päiväunien aikana ehtisi tekemään. Useimmiten itselle saa lounaan lämpimäksi - ja taas mennään. Mutta niin ihanaa!

Elämä saa lapsen myötä tietyllä tapaa tarkoituksen ja kumma kyllä, myös vapautuksen kaikesta ylimääräisestä vouhotuksesta. Minun ei tarvitse olla tai tehdä mitään muuta, kuin huolehtia lapseni hyvinvoinnista. Jos ehdin jotain muuta, niin kiva. Mutta ei sen niin väliä.

Nyt kokemuksen myötä vasta ymmärtää, mitä lapsen kasvatus oikeasti vaatii ja kuinka kovaa työtä se on. Saati, kun lapsia on useampia. En tiedä, onko minutkin kasvatettu siihen yhteiskunnalliseen ajatusmalliin, että kotiäidit ovat vähän höpsähtäneitä, usein kouluttamattomia naisia, jotka sitten jäävät puille paljaille, kun mies vaihtaa sihteeriin. Nyt kuitenkin pakko sanoa, että arvostan kotiäitejä hyvin paljon! Arvokasta, mittaamatonta työtä, josta nauttii kuitenkin luultavasti koko perhe.

Taidan olla melkoisen konservatiivinen, mutta minua suorastaan ärsyttää, että perinteisestä perhedynamiikasta ja perheiden työnjaosta yritetään väkipakolla eroon tasa-arvon nimissä. Minusta siinä ei ole mitään pahaa, että äiti huolehtisi pienokaisista ja kodista, jos tämä on perheeseen sopiva järjestely. Kaikki kunnia myös miehille, jotka ottavat vastaavan roolin.

Enpä osannut kuvitella itseäni haaveilemassa pidemmästäkin ajasta kotona lasten kanssa. Voi toki olla, että jossain vaiheessa töihin paluu houkuttaa. Mutta näen tämänkin puolen nyt erityisen arvokkaana. Uratykitys ei tunnu enää omalta jutulta vaan arvomaailma on mennyt uusiksi. Tottakai haaveilen mielekkäistä työtehtävistä ja en ole edelleenkään immuuni innostaville haasteille, mutta en millä hinnalla hyvänsä.

Ja se, milloin töihin paluu houkuttaa, riippuu tietysti siitä, milloin rahat loppuvat.

Ensimmäiset kuukaudet sain täyttä palkkaa, ja nyt olen perhevapailla. Saan nettona n. 1600 euroa kuussa. Se on n. 600 euroa vähemmän kuin töissä käydessä. Onneksi menot ovat olleet kohtuulliset ainakin toistaiseksi. Vauvalle saa hankittua edullisesti käytettyä tavaraa ja yllättävän paljon hän saa myös lahjoja tässä alkuvaiheessa (kiitos sukulaiset ja ystävät). Itseltä jäivät työvaatehankinnat, työpaikkalounaat ja työmatkoihin liittyvät kustannukset pois ja parempi unen laatu huolehtii ihon kunnosta. Kyllä, taidan nukkua nyt enemmän kuin työarjessa! Kaupungin vauvajumppa on ilmainen ja vauvauinti edullinen harrastus.

Vauvan myötä vakuutusmaksut nousivat, mutta auton käyttö ja sitä myöten bensakulut ovat vähentyneet. Junamatkailusta tuli edullista, koska pystyin valitsemaan työssäkäyvälle hankalat lähtöajankohdat ja sain matkat puolella hintaa.

Mutta ei aikaakaan, kun täytyy siirtyä kotihoidon tuelle, jolloin tulot tipahtavatkin sitten dramaattisesti. Laskeskelin, että mikäli mies ei tienaa mitään, saisin n. 600 euroa bruttona. Mahdollisesti asumislisää osaan asumiskustannuksista omistusasunnossa? Hoitovapaa tarkoittaa sitten dramaattista pudotusta myös menoissa, jotain on silloin keksittävä. Säästöjä täytyy kuitenkin sitten käyttää ja kaikki ostaminen laittaa nollille. Haaveilen jopa vuoden mittaisesta hoitovapaajaksosta, mutta en osaa vielä arvioida, onko se mitenkään realistinen. Tilannehan on se, ettei mies ole töissä.

Mitä sinä ajattelet lasten kotihoidosta ja siihen liittyvästä työelämän tasa-arvosta? Onko arvomaailmasi muuttunut lasten saannin jälkeen?