Taloudellisesti ja muutenkin sekaisin

Sekavaa tekstiä luvassa.

En tiedä juuri nyt, mitkä on mun prioriteetit.

Haluaisin lähteä majailemaan johonkin eteläiseen riippukeinuun, toisaalta haluaisin oppia ja tehdä duunissa kaikkeni edistääkseni uraani ja kolmanneksi Yle vielä ahdistaa uutisoinnillaan lasten hankkimisen ajankohdasta. En tiedä mitä haluan ja mitä olen valmis "hyllyttämään".

Asetetut tavoitteet ja "suuri linja"

Tavoitteena 2018 oli kasvattaa puskuri riittävälle tasolle, saada vuoden mittaan ylimääräisiä lainanlyhennyksiä tehtyä ja ostettua lisää osakkeita tai muita sijoituksia. Olen arvioinut puskuriin riittäväksi n. 6000 - 10 000 € mutta aina kun puskuri menee yli kutosen, olen valmis henkisesti tekemään jotain hankintoja.

No, nyt halusin ostaa vielä edullisesti tätä Suomeen muuttavaa pankkikonsernia ja laitoin sinne n. 500 €.

Kesää varten olen pitänyt mielessä myös lomakustannukset, sillä etenkin viime kesän ihana reissu oli kallis, yli 2000 € kaiken kaikkiaan. Se on aika iso satsaus yhdeltä ihmiseltä, mutta toisaalta se oli joka sentin arvoinen. Loma-ajat jossain kauniissa ja lämpimässä tuntuvat utopistiselta harhalta, kun joka aamu on edelleen ollut toppa-asulle ja Icebugeille tarvetta. Toisaalta kevätauringosta ei ole juuri päässyt nauttimaan, kun töissä on tehty pitkää päivää ja viikonloppunakin hommia.

No, joka tapauksessa fiksuinta olisi säästää kaikki ja tavoitella suurempaa vapautta tulevaisuudessa. Lomailla ekologisesti himassa? :)

Plussat ja miinukset

Pitkälle ulkomaanmatkalle lähteminen olisi käytännössä nyt mahdotonta: jos jättäisin työni, tuskin voisin palata. Eikä opintovapaa tai vastaava ole mahdollinen. Toisaalta lähdettävä olisi nyt, koska jos joskus saa lapsia, lähtemisestä tulee vaikeampaa. Rahatilanteeni ei ole lähelläkään vapautta turvaavaa tasoa. Toisaalta kuukauden tai parin reissu jossain ei välttämättä toisi suurempaa onnea, se ainoastaan vapauttaisi tekemään kaikkea, mitä mieli tekee. Mikä itsessään olisi aika ihanaa ja luovaa. 

Lapsiasia on luonnollisesti täysin kysymysmerkki - taloudellisesti äitiysraha olisi varmaan ok, mutta hoitovapaalle en voisi jäädä (puolison ollessa opiskelija) - ja kun säästöt eivät kovin pitkälle riittäisi. Ja lasten saamisesta ei voi koskaan tietää. Ja nauttisinko äitiydestä, en tiedä? Kyllä varmaan?

Ura-asia on myös aika mielenkiintoinen. Melkein kaikilla johtavilla tyypeillä on aikuisia lapsia, eli uran kohokohta pitääkin olla vasta siellä viidenkympin jälkeen. Nyt olen oppinut jo paljon, mutta paljon vielä olisi opittavaa. Nyt teen niin paljon töitä, että tähän arkeen ei mitään päiväkotikuljetuksia kyllä mahtuisi. En tiedä olisiko työnantaja ymmärtäväinen? Toisaalta miksi edes ajattelen, lakisääteiset hommat pitää hoitua.

En todellakaan ole ajatukseni kanssa yksin, syntyvyys on laskenut kaikissa ikäluokissa ihan hurjasti. 

Miten te muut olette yhdistäneet äitiyden/isyyden ja uran?

Olisiko kellään vinkata mitään blogia tai kirjaa tähän teemaan?

Eli: 2 ongelmaa: mistä sitä rahaa lisää ja mihin sen sit laittaisi?

Miten jaksaa vaativassa työtilanteessa?

Tämä teksti ei liity varsinaisesti säästämiseen, mutta elämänlaatuun ja voimavaroihin, sekä taloudellisten varojen hankintaan toki. Olen viime aikoina pysähtynyt liian usein sen uutisen äärelle, että kaltaiseni nuori nainen kärsii työuupumuksesta. Myönnettäköön, että tunnistan itsessäni uupujalle tyypillistä suorittamista ja tehokkuuden tavoittelua. Lähimmäksi tämä on liipannut pari vuotta sitten, kun käytännössä identtistä työtehtävää tehnyt kollega uupui. Eikä kerta jäänyt viimeiseksi.

Haluaisin olla ja tehdä niin paljon enemmän, kuin mihin oikeasti pystyn. En ole perfektionisti, vaan tehokas; mihinkään ei saa kulua liikaa aika ja riittävä suoritus on ok, kunhan saa tehtyä kaikkea mahdollista ja mahdotonta.

Kodin pitäisi olla kohtalaisen siisti ja elinkelpoinen, ruokailuja ei saa jäädä välistä, lemmikit pitää hoitaa hyvin, talous pitäisi saada huippuvireeseen, töissä ei saa epäonnistua, kropan pitää olla hyvässä vireessä ja ulkonäkökin siisti.

Mistä näistä sitten voisi joustaa ja silti elää sellaista elämää, ettei viranomaisten tarvitse puuttua, kumppani pysyy tyytyväisenä ja oma vointi etusijalla? Tämä on jatkuvaa tasapainottelua, mihin vuorokauden tuntini käytän.

Kuva: Ugne Vasyliyte, Unsplash.com

Karma is a bitch

Joku ehkä muistaa, kun aiemmin valittelin ja kärsin, ettei töissä ole tekemistä. Nyt on.

Elän sellaista vaihetta, että työ linkoaa kovalla teholla mehuja minusta irti, (eikä blogikaan ole siksi kovin aktiivinen ollut viime aikoina). Työpaikallani käydään kivuliasta muutosprosessia. Luulen, että johto olisi toivonut minultakin parempaa suoritusta, mutta valitettavasti ongelmat ovat niin suuret, ettei minun panokseni yksin riitä.

Työpäiväni venyvät, mutta yli 10 h päiviä en ole tehnyt, ja viikonlopputöitäkin vain satunnaisesti. Elämässäni löytyy vastapainoa liikunnan ja monen muun muodossa. Siltikään en aina pääse työajatuksista irti illan enkä yön aikana. Etenkään, jos olen vastaanottanut ja käsitellyt tunteita päivän mittaan. Tämän aiheuttaa myös liian kova vauhti: jos olen jo tekemässä jotain ja vaikkapa alaiset kyselevät vielä vaikeita kysymyksiä ohimennen, aivot eivät pärjää mukana, eivätkä ne sitten rauhoitu enää ollenkaan. Vaikka mitään pahaakaan ei sattuisi tai sanottaisi, kollegoiden tunnesekamelska tarttuu joksikin stressitilaksi, jossa empatia muuttuu sympatiaksi.

Jatkuvasti  työpaikallani tapahtuu jotain sellaista, että ulkopuolinen ei voisi kuin hämmästellä. Välillä mietin, onko tämä draamateatteri vai työpaikka.

Siitä seuraa päänsärkyä, heikkoa unen laatua ja heikentynyttä "sietokykyä". Muutaman kerran viikon loppuvaiheessa olen ollut siinä pisteessä, että vielä yksikin valitus tai vastoinkäyminen, niin sanon tai teen jotain tyhmää. Toistaiseksi en ole mitään sellaista tehnyt, mutta laidalla ollaan käyty.

En ole pystynyt noudattamaan itselleni tekemääni uudenvuoden lupausta jokapäiväisestä joogasta, mikä sekin tuntuu itsepetokselta ja kropan laiminlyönniltä (ja on johtanut pari kertaa jännitysniskapäänsärkyyn, kesto 4 päivää).

Kiitollisuus

Ajattelen, että tämä työtilanne on oma johtamisen oppikouluni ja käytän tämän kokemuksen oppimisen matkana. Olen kiitollinen, että olen toisaalta nähnyt näin vaikean tilanteen ja ajat jo urani alkupuolella. Puhumattakaan jo vuosia sitten läpikäydystä yt-prosessista ja rakkaan työtehtävän menetyksestä. Toivoisin, että löytäisin vielä itsestäni keinot ja ideat viedä bisnestä tehokkaasti eteenpäin ja saada näin "pikavoittoja" ja papukaijamerkkejä uran edistämisen mielessä.

Välillä kyllä mietin, että onko salainen haaveeni johtajan urasta sittenkään realistinen, kun paineet ovat aika kovat jo näin matalammallakin tasolla.

Raskain asia on arvoristiriita yrityksen arvojen ja omieni välillä. Näen mm. vahvasti sen, että johtamisessa ihmisten arvostaminen tuo myös taloudellista hyötyä ja henkilöstö esimerkiksi antaa itsestään tarpeen vaatiessa enemmän. Tilanne on valitettavasti päinvastainen, eikä paikallisjohto pysty siihen välttämättä vaikuttamaankaan.

Lisäksi pienessä työyhteisössämme on sattunut ikäviä asioita yksittäisille henkilöille, mikä luonnollisesti vaikuttaa, kun jokaisen rooli on niin merkittävä.

Työstressin ollessa pahimmillaan muistan syyn talousasioiden tärkeyteen: jokainen säästetty euro on askel lähemmäksi vapautta palkkatulojen "kahleesta". Jos firma menisi konkkaan, mulla olisi enemmän aikaa etsiä uusi työ tai työllistää itseni. Jos taas terveydentilani heikkenee niin, että on pakko itse lähteä, voisin taas pärjätä sen aikaa, että etsin uutta.

Ennen kaikkea tämä ikävien sattumien ja uutisten sarjatulitus on saanut minut arvostamaan jokaista tervettä päivää, että ylipäätään olen työkykyinen ja voin sinne töihin joka aamu mennä, ja minulla on asiat hyvin.

Lopuksi

En tiedä mikä tämän tekstin tarkoitus oli. Kirjoitin tätä monessa pätkässä viikon aikana ja sain paljon eri fiiliksiä ja kokemuksia mukaan. Oma vointi voi vaihdella viikonkin mittaan äärilaidoilla. Jos vaikka perjantaina ehtii töissä vielä purkaa kaiken kuorman pois ja mieli ehtii tyyntyä, saa viikonlopusta paljon enemmän irti.

Olen myös huomannut, että en pelkää. Jos saisin itse potkut, se todennäköisesti olisi seurausta täydellisestä arvoristiriidasta ja sikäli olisi vain kartta uudelle polulle. 

Ehkä halusin tällä jakaa kokemuksia muiden esimiestyötä tekevien kanssa tai sellaisille, jotka ovat jaksamisen kanssa vaikeuksissa.

Itse reflektoin tilannettani keskustelemalla kotona, erään tv-sarjan toimistoelämää seuraamalla ja yhden kirjan parissa. Minulla on jalat aika hyvin maassa ja kuten eräs kohtaamani johtaja sanoi, minusta välittyy, että olen tosi Zen.

Yksi syy lisää asioida Lidlissä ensi viikolla

Lidl toi tänään sunnuntaina 11.3.18 julki, että heiltä saa viikon ajan -10% alennusta yli 25 € ostoksista mitä tahansa kilpailevan kaupan tai vaikka kirjastokorttia näyttämällä. Linkki Talouselämän juttuun.

Asun tosi lähellä pientä Prismaa, joten se olisi ykköskauppani isoille ostoksille, mutta Lidl osuu kuntosalimatkani varrelle, joten treenien päälle on helppo tehdä ostokset samalla. Hankalampi juttu Lidlin kanssa on se, että siellä (lähi-lidlissäni) ei jotenkin "mahdu" käyttämään kärryjä ja korista tulee aina liian painava, plus otan aina liian vähän kasseja tai liian pienen repun mukaan.

Lidlissä on edullisuudestaan huolimatta jonkin verran erikoistuotteita, jolloin luksuksen ja vaihtelun fiilis säilyy. Lisäksi tykkään siitä, että kasviksia ja tuoretuotteita on tarjolla kohtuullinen määrä, enkä usko hävikkiin päätyvän lainkaan niin paljon kuin isoissa marketeissa. Ei se haittaa, vaikka joku kasvis tai hedelmä olisi just hetken aikaa loppu.

Kasvissyöjänä miinuksena on kuivattujen tai säilöttyjen linssien, herneiden ja papujen pienehkö valikoima sekä tofun puuttuminen (tosin nykyään kai on joskus jossain ollut). Plussana simppeli juustovalikoima hyvää fetaa ja vuohenjuustoa, sekä jugurttiämpärit. Lisäksi koirien tuotteista en ostaisi mielelläni mitään, ainoa kakkipussimallikin on se bioskan biohajoava, joita on tosi vähän yhdessä paketissa.

Lidlistä ostan usein myös kaikki -30% marinoimattomat lihat pakkaseen (koirat ja mies syövät ;)) sekä -30% leivät samaan tapaan yksittäisinä leivänpaahtimessa sulatettaviksi.

Pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä tulee ostettua, sekä hedelmiä ja vihanneksia. Lidlissä erityisesti ostan yleensä terveelliset setit, vaikka olen kuullut, että monilla menee leivonnaistiskin tuoksusta pää pyörälle ;)..

Palkkapäivän koittaessa ryntään saman tien täyttämään varastot tarjousviikon kunniaksi!

Helmikuun hurja menopommi

Kuten ennakkoon jo kirjoitinkin, helmikuusta tuli säästöasteen kannalta aivan surkea. Lyhyeen kuukauteen osui isompaa ja pienempää eläinlääkärikäyntiä, auton korjaus/huolto/katsastusmaksuja, autovero, vakuutuslaskuja, kallis jäsenmaksu, järjestin juhlat, ostin villatakin ja topin sekä kävin kosmetologilla (ehdin varata kosmetologin jo joulun aikaan, jotta mulla olisi kevättalvellekin jotain kivaa..). Käytiinpä myös kylpylässä lämmittelemässä.

Kuva: Didier Weemaels, Unsplash.com

Tällaisesta kuukaudesta en olisi mitenkään selvinnyt opiskelijatuloilla, onneksi minulla nyt oli puskuria. Ilman puskuria olisin tottakai perunut kosmetologin, jättänyt paidat ostamatta ja kahvilakäynnit tekemättä. Myös juhlien tarjoilut olisivat olleet pienimuotoisemmat. Todennäköisesti näin isoja menoja ei montaakaan kertaa enää tänä vuonna tule. Ei huvita laskea tästä säästöastetta, mutta jos asuntolainan lyhennyksen laskee säästöksi, säästöprosentti olisi n. 16%. Tulee seuraaville kuukausille tehostamisen varaa, jos aion koko vuodelle saada säästöasteen pysymään 40-50% tasossa.

Helmikuu
	Tulot	2358
	Muut tulot	82
	Menot
	Asuminen
	Lainanlyhennys ja korko	405 €
	Muut asumisen menot	70 €
	Muut lainat
	Opintolaina	116 €
	Muut menot
	Ruokakauppa	251
	Lounasruokailu	126
	Muu ravintolaruokailu	81,9
	Alkoholi	44,33
	Kodin tarvikkeet	90,24
	Vaatteet ja varusteet	104,98
	Harrastukset	26
	Kulttuuri
	Koirien menot	293,69
	Kosmetiikka	239,15
	Liiton jäsenyys	350
	Auton kulut	349
	Muu liikkuminen
	Puhelin	23,47
	Vakuutukset	191,21
	Matkustelu	0
	Yhteensä menot	2 357 €

Hämmästykää, miten kukaan voi tuhlata näin paljon humpuukiin ja huvituksiin.... paaston aika on käsillä.