tiistai 18. kesäkuuta 2019

Palkkakauden budjettihaaste

Loma ja lisääntynyt aika aivotyölle duunissa ovat mahdollistaneet ajatuksia budjetille, jee!

Päätin pitäytyä säästöön palkasta siirretyn summan suhteen tiukkana. Säästöön meni tässä kuussa palkasta (2350 € + 84 € päivärahoja) 1000 €. Eli pitäisi pärjätä summalla 1434 €.

Aluksi suurelta tuntunut summa hupeni hyvinkin äkkiä. Päätin tutkia vähän asiaa.

Summa jakautui "pakollisiin" näin:

Nordnet 150 €
Asuntolaina 399,73 €
Opintolaina 114,44 €
Vuosittainen henkivakuutusmaksu 156,80 €
Yht. 851 €

Muutamat ihan tavalliset ostokset (lemmikkien ruokaa ostin reilusti ja kävin ruokakaupassa) sitten ovatkin verottaneet tuota summaa ihan mukavasti..

Jäljellä käyttörahaa seuraavaan palkkapäivään saakka on vain 340 €.

Lisäksi olen velkaa luottokortilla 394 €. Aion nyt pysyä tuossa budjetissani ja maksaa luottokortin nollille vasta seuraavasta palkasta. Vähennän väliaikaisesti kortin käyttöä sen hyvistä ominaisuuksista huolimatta. Näin saan kulutuksen paremmin yhteen seurantaan ja reaaliaikaisesti yhdestä paikasta.

Päiväbudjetti 14,15 €. 
Kotoa löytyy mm. 1,5 purkkia maitoa, puuroa, muroja, sipsejä, tomaatteja, kurkku, pikku määrä näkkäriä ja leipää, marjoja, mikroateria pakkasesta, pari hedelmää... Makaronia, riisiä, spagettia, soijarouhetta jne... Juhannukseen asti pärjään ilman ostoksia, mutta sen jälkeen kolmen viikon sapuskat pitäisi ostaa. Jos käyn työlounaalla ulkona, se saa mennä tämän budjetin ulkopuolelta.

Haasteita luvassa
Juhannusreissulla saatan joutua tankkaamaan auton. Juhannukseksi olisi myös mukava saada kunnolla hyvää ruokaa ja grillattavaa. Juomapuoleksi onneksi riittää vissy.. :)
Yhdet junaliput olisi myös fiksuinta ostaa jo ennen tulevaa palkkapäivää, mutta täytyy katsoa kuinka käy. Kolme viikkoa on myös kokemukseni mukaan melkoisen pitkä aika, jolloin voi tulla vaikka mitä yllättäviä tarpeita ja menoja.

Onneksi muita laskuja ei ole tulossa ja kolikkopurkissakin löytyy hätävaraa. Mansikoiden ja jätskien ostelu täytyy jättää vähemmälle, jos budjetissa haluan pysyä. Haaveet ja "muka-muka-tarpeet" täytyy jättää nyt syrjään.


keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Lomalla perspektiivi laajenee

Blogi on mahtava väline palata ajassa taaksepäin omiin ajatuksiin ja verrata niitä nykyhetkeen.
En ole kirjoittanut kovin aktiivisesti ja sekin kertonee siitä, että ajatukset ovat olleet muualla ja työarjessa en ole halunnut rasittaa itseäni liikaa blogiasioilla tai muillakaan "ylimääräisillä".

Vuoden takaisessa kirjoituksessani suunnittelin kovasti 40 % säästöastetta. Olin tuolloin tympiintynyt työhöni ja melko väsynyt, vaikka alkuinnostusta vielä riittikin. Tein aika paljon töitä tuohon aikaan. Elämä kuitenkin meni vähän toisella tapaa. Kesällä koira sairastui ja syyn selvittäminen maksoi. Talvella kävimme miehen kanssa kaukomatkalla elämäni ensimmäisen kerran. Minulle tämäkin kokemus oli kustannuksista huolimatta tärkeä ja ainutlaatuinen. Tämän vuoden keväällä tulin raskaaksi. 

Kuva: Fabian Blank, Unsplash.com


Työ

Pari vuotta esimiestyötä tässä roolissa alkaa olla paketissa. Tämä vuosi oli huomattavasti helpompi ajoittain haastavista tilanteista huolimatta. Kokemus toi varmuutta ja toisaalta ei ole tarvinnut tehdä ylityötä, vaan päin vastoin nautin muutamista ylitöinä kerrytetyistä vapaapäivistä. Työstä on tullut normaali rutiini ja arvostan sitä, että saan mennä töihin ja kehittyä siellä. Palkkakin on aloitushetkestä noussut n. 160 euroa. En siis ole enää niin vahvasti haaveillut vaihtoehtoisesta elämästä tai uusista työtehtävistä. Tottakai raskaus on myös vaikuttanut tähän, kun tietää, että pientä breikkiä on joka tapauksessa tulossa. Se ajatus jostain syystä helpottaa suhtautumistani työhön. Otan paljon rennommin ja delegoin tehtäviä enemmän muille. 

Terveys

Melko kallis kuntokeskusjäsenyys on pitänyt säännöllisestä kuntoilusta huolta. Olen voinut muutamia flunssa- ja influenssapäiviä lukuun ottamatta hyvin. Alkuraskaudessa oli pahoinvointia ja nyt vatsan kasvu hieman häiritsee tuttujen lajien harjoittelua, mutta valikoimaa onneksi piisaa. 
Talvella olin todella väsynyt ja väsyneen näköinenkin kuulemma. 

Arki ja koti

Kämppään ei olla tehty isompia hankintoja, keittiön pöydän tuolit uusin ja yhdet verhot. Hankintalistalla olisi kaikenlaista, sitten kun vauvalle alkaa uskaltaa hankkia. Arki on sujunut rauhallisesti. Huomaa selvästi, että mieskin alkaa rauhoittumaan :D.. Yksi ikuisuus stressin aiheuttaja on se, jos koirat haukkuvat meidän kerrostaloasunnossa. Sitä joutuu jatkuvasti seuraamaan ja tekemään toimenpiteitä jos haukkumista ilmenee. Sanotaanko, että normaalisti eivät haukahda työpäivän aikana kuin postin tulolle, mutta joskus aina on poikkeuksia riippuen koirien omasta vireystilasta ja ihmisten lähtöön liittyvästä tilanteesta ja toki talossa kuuluvista äänistä.

Lomatoiveeni

Ensimmäinen lomajakso on nyt vietetty. Tänä vuonna lomalle ei ollut isompia toiveita, vietin aikaa lapsuudenkodissa. Reissu sinne vei kyllä rahaa (matkustus, hääjuhlaan laittautuminen ja häälahja) mutta ehdin pohdiskella myös omaa rahan käyttöäni. Heinäkuu pitäisi jaksaa painaa hommia ja sitten koittaa vielä toinen lomapätkä. Haaveilen kyllä vielä mukavasta seikkailureissusta, mutta todennäköisesti kotimaassa.

Talous

En ole koko keväänä tehnyt kuukausilaskelmia, mutta laskin pikaisesti nettovarallisuuteni. Salkkujen arvo on pysynyt samassa ja seilannut, tällä hetkellä yht. n. 6100 €. Asunnon arvon arvioin 130 000 € joka on hiukan hätäistä myyntiä yläkanttiin mutta about sama, mitä itse maksoin. 
Nettovarallisuus olisi nyt ennen kesäkuun palkkapäivää n. 26 700 € eli 7000 € euroa enemmän kuin vuosi sitten. Ei paras vuosi mutta jotain kuitenkin. 
Mietin, onko suhtautumiseni työhön muuttanut käsitystäni taloudenpidossakin. Arkihankinnoissa olen suhteellisen järkevä, mutta mm. vaatehankinnoissa, juhliin laittautumisessa ja matkustamisessa olen tosi höveli. Arvostan mukavuutta, kokemuksia ja ajan säästöä. En halua lomapäivästä käyttää liian pitkää aikaa matkustamiseen, kun lomapäiviä kerran on niin vähän. 

Ruokapuolessa taas pyrin monipuolisuuteen ja mietin ravintoarvoja vähän liikaakin. Esimerkiksi välipaloihin menee melkein kymppi päivässä. En malta esimerkiksi olla ostamatta mansikoita, kun niiden sesonki on ja ovat terveellisiä. Herkkujakin kuluu joka päivä, samoin esimerkiksi snäxi-tomaatteja rasiallinen.

En ole siis edes nyt keväällä pysynyt säästötavoitteissani äitiyslomaa ajatellen ja hankinnatkin on vielä tekemättä. Äitiysvaatetta (ja alusvaatetta) on tullut muutamia hankittua toki. 

Ryhtiliikettä tässä kaivataan ja tarvittavien hankintojen skouttaamista käytettyjen tuotteiden markkinoilta. Minkähän tempun sitä tekisi, että budjetti pysyisi kurissa mukamas tarpeellisista mielen pälkähdyksistä huolimatta?







lauantai 27. huhtikuuta 2019

Miten raskaus on vaikuttanut talouteeni ja elämääni?

Kolmisen kuukautta raskautta kohta takana. Tämä on ollut monella tapaa mullistavaa aikaa, eikä blogin pitäminen ole ollut ykkösenä mielessä. Tänä iltana kuitenkin minulla on kotona aikaa ja sen verran energiaakin, että ajattelin selkeyttää ajatuksiani ja purkaa kokemuksiani tähän tekstiin.

Talousasiat ja säästäminen

Enää  5 tai 6 oikeaa palkkapäivää ennen äitiyslomaa. Hurjimmillaan voisin saada vielä noin 6000 euroa säästöön, mutta toisaalta täytyy muistaa isot hankinnat ja kesään kuuluvat reissut. Auton vaihto hiukan pyörii miehenkin mielessä, mutta realistisesti siihen ei ole varaa. Junalla on aika vaikea reissata vauvan ja kahden koiran kanssa - tosin en ole vielä erikseen kysynyt VR:ltä olisiko meille sopivia ratkaisuja olemassa.

Olen yrittänyt laskea Kelan laskurilla äitiys- ja vanhempainrahan suuruutta, mutta en ole varma lopputuloksesta. Minulla nousi palkka kesken vuoden 2017 500 €/kk joten haluaisin tällä uudella palkalla laskea korvauksen, mutta en tiedä hyväksyykö Kela sitä. Pitäisi kuitenkin pärjätä tuolla rahalla ihan hyvin. Säästöön pitäisi saada kuitenkin mahdollisia (ja todennäköisiä) kotihoidontuen kuukausia varten.

Koska säästöjä ei rajattomasti kuitenkaan ole, eikä mies voi jäädä hoitovapaalle opintojen takia, täytyy sitten töihinkin palata suht aikaisin. Todennäköisesti osittaisen hoitovapaan turvin.

Kaksi ensimmäistä raskauskuukautta menivät talvihorroksessa ja varmaan vähän huonovointisuuden ja väsymyksen piikkiin; en juuri ehtinyt käydä kaupoilla tai ostella mitään. Rahaa kului kuitenkin runsaasti taas eläinlääkäriin.

Nyt olen lopettanut tai ainakin harvennan sokeroinnissa käyntiä  ja hiusten värjääminen on muutenkin kiellettyä, joten niistä syntyy säästöä. Äitiysvaatteita täytyy ostaa, mutta niitä ei tee mieli hankkia kuin välttämättömään tarpeeseen, kun tietää mikä on kokotarve.

Muutin hieman kuukausisäästöjäni ja osakkeiden ja rahastojen yhteenlaskettu arvo on nyt n. 6200. Puskurissa on n. 7000.

Kuva: John Looy, Unsplash.com

Liikunta ja harrastukset

Kuntosalin käyttö jäi tosi vähälle samoin kuin tammikuussa hankittujen suksien. Olin pahassa flunssassa ja pahoinvointi esti liikuntaintoa. Nyt uskon, että huonovointisuus on sen verran hellittänyt, että voin jatkaa kuntoilua. Tosin ohjatut tunnit jäänee jo väliin koska selkä kipeytyi tosi pahasti yin-joogassa ja vatsallaan tehtävät liikkeet on hiukan hankalia jo tässä vaiheessa. Pyöräily sykettä rajoittaen onnistuu sisällä ja ulkona.

Kävelylenkit koirien kanssa ovat kuitenkin koko ajan kuuluneet arkirutiiniin joskin ehkä tavallista hiukan rauhallisempina ja lyhyempinä.

Yhdistyshommiakin on keväällä ollut, mutta niistäkin olen selvinnyt.

Ruoka ja ostokset

Alussa tuli virheostoksia kun luulin, että mieli tekee jotain mutta ei sitten ehkä tehnytkään. Aiemmin söin paljon fetaa ja vuohenjuustoa mutta nyt niitä ei enää ole voinut syödä sellaisenaan. Kasvisruoan sijaan mieleni on tehnyt lihaa ja muuta proteiinia. Vichyä on pakko olla päivittäin. Töissä täytyy olla proteiinipitoisia välipaloja. En ole tarkkaan katsonut onko ruokakauppalasku nousussa vai laskussa (en ole vaan jaksanut tehdä budjettilaskelmia).
Työpaikkaruokailut on jatkuneet entiseen malliin, vaikka välillä onkin ollut vaikea löytää sekä mieleistä että raskaana olevalle sopivaa ruokaa. Parmesaania on ollut annosten päällä yms, en ole jaksanut ottaa huonoa omatuntoa noista kaikista. Liha- ja kalatuotteiden kanssa olen ollut tarkka. Vielä viime viikolla otin ravintolassa raejuustoa muina naisina, enkä edes muistanut että se olisi haitallista, no ei olekaan jos on Suomessa valmistettua.

Työ

Työmatka onnistui ihan hyvin, vaikka pahoinvointia oli ja hotellista ei saanut iltapalaa. Toisessa hotellihuoneessa taas ei ollut edes vedenkeitintä kun olin valmistautunut ja omat puuropussit messissä ;). Selvisin kuitenkin eikä tarvinnut edes oksennuspussia pitää mukana.
Töissä en ole ehkä pystynyt antamaan parhaintani huonon olon vuoksi, mutta olen edelleen pitänyt raskauden salassa. Viime viikolla kylläkin oli yhtenä päivänä kireä paita jakun alla, ehkä herkimmät saattoivat jotain nähdä kun mulla ei tavallisesti ole tämmöistä pömppää kuitenkaan :D. Pian aion jo kertoa töissä. Odotan että ajoissa kertominen vaikuttaa vain positiivisesti ja jaksamistilanteeni voidaan paremmin huomioida. Voihan toki käydä toisinkin päin, joku tietysti aina pettyy kun "juuri asiat oppinut" henkilö lähteekin pitkälle vapaalle.

Odotus

Vieläkään en uskalla täysillä hypätä tähän hommaan, mutta sydänäänien kuuleminen kyllä konkretisoi, että joku siellä elelee. Ensimmäiset sukulaiset tietävät nyt raskaudesta ja ensi viikolla pitäisi kertoa lopuillekin. Mies tutkailee jo käytettyjen vaunujen markkinoita, itseä ei ehkä noi varusteasiat niin vielä kiinnosta. Käytettynä kannattanee kuitenkin hankkia niin säästyy satasia. Onneksi meidän asuntoon ei mahdu mitään ylimääräistä, joten se rajoittaa hankkimasta turhaa. Yhtäkkiä näkyy vauvoja, kärryjä ja pieniä lapsia hauskoine juttuineen joka puolella. 

Edelleen siis vaan toivotaan että kaikki menis hyvin. Ajatus äitiyslomasta tuntuu mukavalta. Tiedättekö sellaiset ihmiset, jotka vaihtavat kotiin sesonkitekstiilejä ja koristeita, suunnittelevat ja toteuttavat pieniä matkoja ja käsityöprojekteja. Nauttivat elämästä ja tarttuvat pieniin mahdollisuuksiin iloita. Ihmisiä, jotka osaavat heittää nokkelia vitsejä kuten vaikka Sohvaperunat-tv sarjassa. Sellaista energiaa kaipaisin, se nyt puuttuu totisesta työminästäni kokonaan. 


perjantai 5. huhtikuuta 2019

Elämä muuttuu

Säästäminen on ollut tänä vuonna ajatusteni viimeisimpänä. Kirjoittamista ja sen tuomaa hyvää oloa on ikävä. Vuoden ensimmäiset kuukaudet ovat kuluneet sairaan nopeasti, arjesta selviytyen. Helmi- ja maaliskuu olivat suhteellisen pienten menojen kuukausia, vaikka maaliskuussa meni taas eläinlääkäriin melkein 700 euroa (hammashommia..).
En ole jotenkin ehtinyt käydä missään tai ostaa mitään.

Just nyt tuntuu työn puolesta ihan *askalta. Tuntuu, että olen epäonnistunut esimiehenä monessa mielessä ja porukka on vaan niin kovin väsynyttä, kuten itsekin. Työpaikkani on aika vakavamielinen ja siellä vaaditaan kovia tehoja ja suorittamista. Sellainen ei tee minulle hyvää, kun olen luonnostaan itsekin suorittamiseen taipuvainen. Ei tule naurettua töissä, ei. Pikemminkin olen jumissa "fight or flight"-modessa kaiket päivät. Kyynisyys alkaa hiipiä esiin. Onneksi henkisesti en ole aikoihin kokenut taakkaa ja esimerkiksi nukun hyvälaatuista unta, uskoakseni. On ollut niitäkin jaksoja, että käsittelen ikäviä työasioita unissani kaiket yöt.

No kuuluuko aikuisen elämä olla tätä? Ettei jaksaisi mitään ja työ ei oikein anna mitään? Viikonloppuna hoidat pyykit, siivouksen, kaupassakäynnin sekä liikunnan. Suoritus sekin.

Nytkin mulla on hauska ja jännittävä työmatka edessä, mutta en löydä intoa itsestäni.

MUTTA. Fokus on siirtynyt uudelle alueelle, olen nimittäin raskaana. Hyvin alussa, eli epävarmuutta (keskenmenon mahdollisuus) on. Tilanne on kuitenkin se, että jonkin verran se näkyy jo ja muutaman viikon kuluessa en varmaan pysty enää peittämään. Johtuen edellämainitusta, olen aika haluton etsimään uutta työtä tällä hetkellä.

Olisin toki toivonut, että minulla olisi hyvät likvidit säästöt äitiyslomaa ajatellen, mutta päin vastoin kävi. Toki tässä on vielä kuukausia aikaa säästää. Mutta isoja hankintojakin pitää tehdä. Jos kaikki siis ylipäätään menee hyvin.

En ole vielä ehtinyt oikein innostua asiasta ja välillä ihan pelottaa. Mutta toisaalta ihailen peilistä vatsaa ja yritän lähettää pikkuiselle rakastavia ja lämpöisiä ajatuksia <3

Talouspuolella pitäisi ehkä keksiä uusi kohde Amerin myynnistä jääneille rahoille tai sitten otan ne säästöpossun puolelle (=käyttörahaksi mahdolliselle kotihoidontuen kuukaudelle?).

Tällä viikolla yhtenä päivänä oli tosi kurja sää. Jätin koirat minimihoidolle pitkän lenkin sijasta ja lähdin hoitamaan asioita, mutta otin sen myös "omana aikana". Ostin meille uudet verhot ja jotain pientä kivaa. Oli aivan ihana saada olla hetki rauhassa, vain itseä varten. Näitä pitää saada lisää, jos haluan palautua jatkossakin. Voi, kun oma työ voisi sisältää tuollaisia! Ehkä äitiyslomalla on mahdollisuus..?

Onkohan tässä nyt käymässä niin, että mimmistä tulee mamma? ;) Nuoruus jää taa?

lauantai 9. helmikuuta 2019

Sarjassa sijoituksia itseen: TwistBen ihonhoidon verkkovalmennus

Long time no see my dear readers!

Blogissa on meneillään hiljainen kausi. Se johtuu osittain siitä, että elämäntilanteessani olen antanut enemmän arvoa erilaisille hankinnoille ja kokemuksille, kuin säästämiselle. Lisäksi viime vuonna käytin paljon rahaa koiran eläinlääkäriin. Tein myös ensimmäisen kaukomatkani. Säästämisen rintamalla ei siksi ole mitään innostavaa kerrottavaa.

Sama linja jatkuu tämän vuoden alussa, eli olen hankkinut talviurheiluvälineitä ja vähän muutakin. Työelämän "karuus" ja havainnot elämän rajallisuudesta ajavat minua tarttumaan mahdollisuuksiin, jotka tuovat iloa ja tekevät minulle hyvää nyt.  Ehkä tänä vuonna tulee niitäkin kuukausia, että säästöprosentti on ns. tavoitelukemissa. En kuitenkaan voinut jättää välistä mahdollisuutta käydä hiihtämässä, kun lunta vielä maailmassa on! Mies on myös luvannut viedä syömään jos hiihdän tällä kaudella vähintään 15 kertaa; 20 % suoritettu.

Vaikka omat ajatukseni ovat siirtyneet enemmän sinne hyvinvoinnin ja tasapainoisen elämän tavoittelun puolelle, kirjoittamisen tarve ei ole hävinnyt mihinkään. En vain oikein ole osannut päättää, minkä kannan tilanteestani esittäisin blogissani. Tänä aamuna aion kuitenkin nauttia ja kirjoittaa teille yhdestä hankinnasta tai oikeastaan palvelusta, jonka ostin kokeiluun.

TwistBe:n ihonhoidon verkkovalmennus


Kuten blogiani pitkään lukeneet tietävät, olen ollut kiinnostunut ihonhoidosta ja kosmetiikasta pitkään. Pahimmillaan mulla on mennyt aika paljon rahaa kasvohoitoihin ja säännöllisesti ostettaviin puteleihin. Sanoisiko, että n. 50 €/kk on realistinen minimi. Ja summa sisältää siis lähinnä vain kasvoille käytettävät tuotteet. Hiustuotteisiin mulla ei mee kuin pari euroa marketissa silloin tällöin, kun tuotteet kestävät hirveän kauan käytössä. Vartalolle on kulunut lähinnä satunnaisia voiteita ja toki aurinkosuojatuotteita ajoittain.

Kuva: Angelos Michalopoulos, Unsplash.com


Kokemusperäinen tietoni ihonhoidosta on siis lisääntynyt, mutta edelleen taistelen samojen iho-ongelmien kanssa. Minulla on äärimmäisen huono tapa puristella finnejä ja mustapäitä, ja se käytös korostuu etenkin stressaantuneena. Ihotyyppini on myös erityisen herkkä ja pintakuiva. Väärällä hoidolla sille saa aika paljon hallaa tehtyä. Hormonien vaikutus myös näkyy; kohti ovulaatiota ihon kunto paranee - ja kierron loppuvaiheella alkaa ilmestyä kaikenlaista kummallista kasvoille.

Olin jo aiemminkin tutustunut TwistBe-luonnonkosmetiikan kauppaan (ja verkkokauppaan) sekä ihastellut firman upeita naisyrittäjiä somessa. Nyt heidän verkkokurssinsa ihonhoidosta oli kuitenkin alennuksessa (nyt näytti olevan taas noussut 127 € https://uusialkuihollesi.twistbe.fi/) ja kurssin luvattiin tuovan jatkossa säästöjä virhehankintojen jäädessä pois.

Noin kuukauden kestävä kurssi alkaa olla takana päin ja samoin ihon uudistumisen aika (28 päivää). Koen, että ihoni on nyt paremmassa kunnossa ja minulla on entistä paremmat valmiudet hoitaa ja tulkita sitä. Osan asioista toki tiesin etukäteenkin, mutta kurssilla asioita selitettiin vähän perusteellisemmin, kuin netin keskustelupalstoilta lukiessa.

Säästöä kosmetiikkahankinnoissani saan jatkossa ainakin siitä, että aamuisin en puhdista kasvojani millään aineella (silmät huuhtelen vedellä) ja käytän kuorintatuotetta riittävän harvoin. Tunnistan myös ihotyypilleni tarpeelliset ainesosat puteleista enkä sorru katteettomiin markkinointilupauksiin. Olin jo aiemminkin ostanut laadukasta luonnonkosmetiikkaa, mutta nyt tunnistan sen hinnasta riippumatta ainesosien perusteella. Hyväkuntoinen iho on myös helpompi meikata eikä meikkiä välttämättä kulu niin paljon.

Kurssin puolivälissä sain jopa ulkopuoliselta kommentin, että ihoni on hyvässä kunnossa. Kyllähän se siitä taas lähti romahtamaan sitten, kun stressi tuli takaisin, mutta pärjään varmasti paremmin.

Kurssin hyviä puolia oli sen kesto; ehti oppia ja sisäistää asioita, kun ne esitettiin pienissä paloissa. Myös uusien hoitorutiinien käyttöönotto ja ihon kunnon paranemisen ehtii tuossa ajassa nähdä. Kurssin heikkoutena näen ehkä sen, että osa selitetyistä asioista (esimerkiksi ravitsemusterapeutin kertomana) eivät olleet lääketieteellisesti perusteltuja vaan vähän sellaista humpuukia. Toisaalta mitään haittaakaan ravintoneuvoilla ei aiheudu, koska kyse oli kasviksista ja yleisesti terveellisenä pidetyistä aineksista. Neuvo syödä vähintään 10 dl vihreitä kasviksia päivässä kuulosti kyllä rajulta - ymmärrän jos kyse on kevyesti pakastusta salaatista?

Suosittelen kurssia kaikille, jotka kärsivät iho-ongelmista ja etenkin, jos ette ole vielä aiheeseen tutustuneet!
Tätä postausta ei ole tehty millään lailla yhteistyössä, eli innostuin kertomaan kurssista oman kokemukseni pohjalta. Kurssin alkupuolella ostin myös Twistben verkkokaupasta pintakuivan ihon hoitotuotepaketin ja olen ollut tuotteisiin tyytyväinen. Verkkokurssista hinta on todella suolainen ja yrittäjät saavatkin tästä varmaan hyvät massit, mutta sisältö on joka tapauksessa tärkeää. Toivottavasti hinta jossain vaiheessa tippuu.

torstai 3. tammikuuta 2019

Loma opetti minua olemaan suorittamatta koko ajan

Lomamatkalla jouduin pois mukavuusalueeltani ja toisaalta taas pääsin kokemaan niin mukavia juttuja, että ei kotona onnistuisi.

Kuva: Martin Widenka, Unsplash.com


Lomalla arkihuolet unohtuivat eivätkä velvollisuudet painaneet. Jouduin antautumaan monta kertaa sille, että kaikkeen ei voi vaikuttaa. Jos bussimatka luvatun viiden tunnin sijaan kestääkin yhdeksän, en voi sille mitään. Kotioloissa olisin repinyt pelihousuni ja reklamoinut; miten kehtaatte viedä minulta neljä tuntia arvokasta aikaa olla tehokas! 

Tajusin oikeastaan jo syksyllä ennen lomaakin, että elämäni on muuttunut suorittamiseksi. Pitkä työpäivä, huollettavien (koirat) hoito tai hoitamisen järjestäminen, iltatilaisuudet, mahdollisimman monta kuntokeskuskäyntiä, mahdollisimman monta säästettyä euroa ja minuuttia, mahdollisimman pitkät yöunet, mahdollisimman optimoitu arki - jossa ei ole sijaa tyhjille minuuteille. Aito vapaa-aika kuluu helposti spontaanin olemisen sijaan tietokoneella esimerkiksi blogeja lukien, enkä sitten koskaan muista soittaa läheisilleni. En koskaan voi esimerkiksi lähteä arkena elokuviin, koska pitää aina olla täydessä valmiudessa seuraavaan päivään. 

En innostu mistään uudesta ehdotuksesta, koska se pilaa jo mielessäni laatimani suoritussuunnitelmat (juuri tänään on pestävä lakanat ja käytävä luontopolulla ja jumpassa sekä leivottava puolukkapiirakka). Spontaanin ja luovan tekemisen, täysin turhalle puuhastelulle altistumisen määrä on puhdas nolla!

Lomalla joitakin päiviä oltuani vähän virkosin "koomasta:" aloin etsiä netistä tietoa kiinnostavista aiheista, olin aktiivisempi osapuoli seksissä omasta aloitteestani ja jaksoin jopa katsoa omasta aloitteesta jotain dokumentteja. Yleensä en jaksa miettiä mitään ylimääräistä ja nukahdan heti kun otan kirjan tai tabletin käteen. Yksinkertaisesti energia ei riitä eikä mieli ole avoin.

Kävin lomalla myös monta kertaa hieronnassa ja makasin auringossa tekemättä mitään. Join lasin viiniä illallisella, jos huvitti.

Nyt kotona olen myös askarrellut (!! tiedättekö mitään turhempaa ja tuottamattomampaa asiaa, mitä ihminen voi tehdä?) pari kertaa ja muistanut kirjoittaa muutaman kerran hankkimaani kiitollisuuspäiväkirjaan. 

Olen antanut sekasotkun kotona olla, mutta myös nauttinut lakanoiden silittämisestä. En nähnyt LAINKAAN vaivaa, kun uutena vuotena meille tuli vieraita. Selvittiin hengissä ilman, että juuri minä kävin kaupassa tai leivoin mitään.

Saa nähdä, kauanko tämä lomafiiliksen luoma illuusio vapaudesta kestää. Ainakin aion yrittää ylläpitää sitä vähentämällä itseeni kohdistuvia vaatimuksia. Pakko ei ole kuin herätä töihin ja syödä joskus. Kaikesta muusta voi tinkiä. 

En tehnyt uuden vuoden lupauksia. Paitsi jos niitä taukoja pitäisin töissä ja yrittäisin olla vaatimatta liikoja. Tunnustaisin itselleni, että arkeni on aika rankkaa ja välillä uskaltaa tehdä spontaaneja asioita.

Lomamatkan kustannuksia ei olla jaksettu vielä laskea auki, joten niistä lisää tuonnempana. Nauttikaahan tästä ihanasta ajasta ennen loppiaista, kun työt ja harrastukset eivät ainakaan ole täydessä vauhdissa vielä...

keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Hyvän joulun toivotukset - nettovarallisuuden kasvu 2018 yli 50 %

Voi moro, minkä hauskan yllärin keksin! Katsoin huvikseni päivän tunnusluvut verrattuna viime vuoteen.

Kuva: Mel Poole, Unsplash.com


Nettovarallisuuden kasvu vuodessa 7890 euroa, mikä tekee melkein 55 % nousun viime vuoteen!
Koko vuosi meni ihan mönkään ja vain muutama tai ehkä yksi kuukausi oli taloudellisesti hyvä. Pitkäjänteinen pienikin tekeminen näköjään kuitenkin tuottaa tulosta. Toki tässä auttaa sekä lainojen lyheneminen että samalla säästäminen.

Jos samaa tahtia nettovarallisuuden kasvattamisessa pystyn ylläpitämään, minulla olisi vuonna 2022 jo melkein 130 000 euron nettovarallisuus ja siitä eteenpäin aika nopeasti jo puoli miljoonaa - siis teoriassa. Totuushan ei samalla kaavalla ihan noin mene, mutta hauska leikitellä ajatuksella. Asuntoni arvo ei nouse satoja tuhansia enkä palkkatuloista saa sijoitettua niin paljoa, että tuollaisia lukemia saisin kasaan. Todennäköisesti. Mutta kaikkihan on mahdollista ;)


Kuluneesta vuodesta

Vuosi on ollut vaiherikas niin töiden kuin siviilinkin puolesta. Työelämässä kohtasin vaativia tilanteita ja koirani sairasti ja joutui leikkaukseen. Keväällä taisin olla uupumuksen rajalla, kun sykekello näytti työpäivän ajan sykkeiksi 100. Sata lasissa sitä joutuikin hetken aikaa menemään, kun oli oman duunin ohella vielä projektia ja muutenkin kovasti paineita. Nyt syksyllä taas on ollut kaikenlaista puolipakollista menoa ja häppeninkiä, ja yhdistyshommatkin jatkuvat edelleen. Työelämän puolella kuitenkin normaalia rytmiä.

Blogi on valitettavasti jäänyt häntäpäähän prioriteettijärjestyksessä, mutta älkää huoliko, luen kanssabloggaajat teidän tekstejänne kyllä päivittäin. Ne lämmittävät mieltä ja tuovat rentoutta päivään.

Miten eteenpäin?

Suorittamisesta täytyy päästä eroon. Hankin itselleni vihon, jonne kirjoitan onnellisuuspäiväkirjaa. Aion lopettaa turhien asioiden tekemisen ja liian muista huolehtimisen. Töissä aion pitää taukoja. En varmaan ole tähtipelaajan roolissa ensi vuonna työelämässä, mutta se ei nyt haittaa. Kuten aiemmin kirjoitin, perheen perustaminen on haaveena ja se onkin yksi taloudellisen elämän kannustin. 
Aion edelleen käyttää rahaa iloisiin kivoihin asioihin ja samalla elää taloudellisesti pitkäjänteistä elämää. 

Hyvää ja Rauhallista joulun aikaa kaikille teille!