Tein aiemmin päätöksen, etten ostaisi mitään ennen talvilomaani. Säästäisin rahat sinne. No tämä kieltolauseke yhdistettynä työstressiin sai mut päinvastaisesti haluamaan ostaa aivan kaikkea. Aivot hakevat helpotusta materiasta kun sitä ei muualtakaan saa.
Tein jo jopa listoja ja shoppailin leikisti eri verkkokaupoissa tai tori.fi:ssä. Teen joskus sitä, että huvittelen ostamisen ajatuksella ja laitan kaiken haluamani ostoskoriin - enkä sitten osta mitään.
Tein jopa konkreettisen listan, mitä kaikkea juuri nyt haluaisin:
- vitriini/kirjahylly/tv-taso
- keittiön ruokapöydän tuolit (pöytäkin ehkä)
- uusi patja
- ulkoiluasu
- kumisaappaat
- kengät joilla kehtaisi mennä töihin syksyllä/talvella
- töihin kallis hartiahuivi tai poncho lämmittämään
- muutenkin lisää työvaatteita ja naisellisia juttuja tyyliin
- laukku
- kampaajakäynti
- takki
Alkuperäisen listan ostokset tekivät n. 2700 €, tämä ehkä vähän enemmänkin...
Tänään sain duunissa kuitenkin yhden vaiheen päätökseen ja kun tulin himaan, oli kerrankin vapaa ilta ja otin päiväunet! Mikä luksus mahdollisuus! Sain ajatuksia kasaan, kotia siivottua kaaoksesta ja järkeä päähäni. Mulla jostain syystä kodin siisteys ja ympäristön selkeys auttavat myös mielen rauhoittumisessa. Myös siivous prosessina on tehokasta terapiaa ;)
Keskustelin hankintahaaveistani myös miehen kanssa. Keskustelun jälkeen osasin paremmin tunnistaa, mitä minä oikeasti nyt tarvitsen ja mitkä ovat vain haaveita ja haihattelua. Tarvitsen ulkoiluvaatteet, erityisesti housut ja kumisaappaat. Miksi kärsiä 6 vuotta vanhoilla, rikkinäisillä ja vähän huonoilla - saati märillä jaloilla sateessa? Etenkin kun ulkoilen monta tuntia päivässä.
Säästämistavoitteesta jääminen on aiheuttanut sen, etten osaa hahmottaa, mitkä asiat mun oikeasti pitää ostaa ja mitä ei missään nimessä.
Long story short, kävin ostamassa ulkoiluasun syksyyn ja kevyille pakkasille sekä kumpparit. 200 € meni. Nyt kelpaa.
