Ethän ylitä rajaa - kun pihiys ottaa vallan

Töissä valittelin kollegoille, kuinka koin tunnontuskaa ostettuani varsin edullisen ja vielä alennuksessa olevan paidan. Vanhemmat työkaverit kovasti ihmettelivät, että mitä ihmettä, iloitse ostoksestasi ja nauti kun vaatteet menevät päälle ja näyttävät vielä hyvältä! Heidän sanansa todella jäivät mietityttämään, että meneekö tämä säästöhomma oikeasti liikaa kaiken muun edelle?

Paidan ja kylkeen ostamani korun yhteishinnaksi tuli n. 26€. Tuo summa ei minulla "tunnu missään" oikeasti, mutta kirpaisi kumminkin. Lähdin kaupasta kurjalla tuulella, ikään kuin pettyneenä itseeni. Miksi sitten asetan itselleni mahdottomia tavoitteita ja pyrin hurjaan maksimointiin, jolloin elämänlaatu selkeästi kärsii paikoitellen? Kohtuus ei ole missään muodossa ollut suosikkimääräni, vaan kai tämä on jotain hullua luonteenlaatua ;)

Lähes kaikki meistä ovat joskus kohdanneet varallisuudeltaan miljonäärikerholaisia, joiden ulkoisesta habituksesta ajattelisi lähinnä päin vastaista. Nämä tyypit ajavat polkupyörällä epäsiistin näköisinä, ehkä keräävät pullot matkalla ja keskittyvät elämässä säästäväisyyteen. Edellisessä työssä tapasin juuri tällaisen ihmisen: saapui hikisenä metsämies-pultsarilookissa pyöräiltyään kymmeniä kilometrejä toimistollemme hoitamaan asiaansa. Vanhempi kollega osasi kertoa, että kyseessä on kaupungin rikkaimpia miehiä. Ja Pihi isolla p:llä. Tämä tapaus nousi nyt mieleeni ja jäin pohtimaan, oliko hänelle elämässä mitään hyötyä tuosta pihistelystä ja varallisuudesta? Ehkä se toi hänelle turvallisuutta tai sisältöä elämään, mutta ei se ainakaan tuonut muille näkyvää onnea.

Pahimmillaan pihit ihmiset ovat muiden kukkarosta eläviä: aina ilmaisen tarjoilun/kyydin/lainan perässä mutta eivät koskaan tarjoa itse. Ymmärrän, että heikossa taloudellisessa tilanteessa olevien on pakko elää varojensa mukaan, eikä silloin tarjoilla muille tai shoppailla. Mutta jos oma taloudellinen tilanne on vakaa, pitäisi siitä pystyä nauttimaan ja elämään myös normaalia elämää ja jakamaan siitä myös muille. Joko ystäviä ja perhettä tukien, kestiten ja lahjoten tai hyväntekeväisyyteen osallistuen.

Kuviossa on myös kääntöpuoli. Jos näen ihmisen vaikkapa ajavan erittäin kallista autoa, esim. mersun maasturia, mietin että mistä ja miten tuo ihminen on saanut varat tuohon autoon. Ja jos hänellä on tuollainen auto, paljonko hänellä on muuta rahaa esim. asunnossa kiinni? Joskus leikittelen ajatuksella, että auto on ostettu osamaksulla kuitenkin ja kuskilla on rahat aivan loppu.

Yhteenvetona; ulkoiset seikat eivät kerro varallisuudesta yleensä yhtään mitään, mutta tarkkailu on hauskaa. Miltä te luulette näyttävänne ulospäin? Löytyykö lähipiiristänne ääriesimerkkejä pihistelystä tai törsäilystä?

p.s. Ostin viime viikolla muuten myös bikinit ja juhlamekon.. Sen sijaan tulevaan kämppäämme löytyi keittiön pöytä roskiksesta ja sitä on nyt tuunattu kuntoon. Saa nähdä mitä vieraat sanovat kun kuulevat, että pöytä on roskiksesta ilmaiseksi otettu ;).