maanantai 3. tammikuuta 2022

Uuden alku ja ehkäpä Ekonomimmin tarinan loppu

Heippa kaikille sitten kesäkuun ja hyvää uutta vuotta 2022!

Olen yksin kotona, mikä harvinaisuutena mahdollistaa koneen avauksen ja blogin kirjoittamisen. Oman tietokoneen avasin ensimmäistä kertaa sitten varmaan just kesäkuun, jolloin edellisen tekstin olin kirjoittanut. 

Elämä on muuttunut ja muuttumassa jälleen, monellakin tapaa.

Ostimme todella kesäkuussa uuden asunnon, jonne pääsemme pian muuttamaan. Lopulta saimme niin hyvät vakuudet, että käsirahaa ei tarvittu eikä minun ole myöskään pakko myydä nykyistä asuntoani.

Olin jo kauppoja tehdessä tehnyt positiivisen raskaustestin ja raskaus jatkuu kohti loppusuoraa.

Työelämässä 6-tuntinen päivä on tuonut aivan loistavaa joustoa elämäntilanteessamme. Raskausajan pahoinvointi, väsymys jne yhdistettynä miehen työelämän aloitukseen ja taaperon päiväkotitaipaleen alku ovat olleet rankkoja, mutta niistä on selvitty hyvillä mielin. Olen voinut vaikkapa ulkoiluttaa koirat, nukkua 15 min torkut, valmistella päivällisen tai hakea lapsen etuajassa. Lisäksi aamuisin saamme nukkua kaikki seiskaan asti, kun minä vain valmistelen molemmat miehet matkaan ennen kuin alan itse laittautumaan työpäivään. 

Lisäksi työn tekeminen on ollut jotenkin tosi kivaa. On mukava kuulua yhteisöön,  tehdä asioita, tuntea itsensä tärkeäksi ja oppia uutta. Ehkäpä äitiys on tuonut perspektiiviä esihenkilötyöhön tai sitten olosuhteet työyhteisössä ovat muuttuneet siten, että on ollut todella helppo olla ja elää. Lisäksi lyhennetyllä työajalla olen voinut hyvillä mielin jatkuvasti joustaa työnantajan suuntaan. Eikä ole ollut huono omatunto lapsen liian pitkistä päivistä tai kiirettä hakemaan häntä.

Nyt haikein mielin olen taas jäämässä pois työstä. Ei ole yhtään sellainen olo, että "voi kun saisi tauon työelämästä" vaan balanssi on ollut aivan mainio. Lisäksi ainakin varmaan lapsiperheelliset tietävät, että alkaa arvostaa normaalia arkea ja tavallisempia asioita kaukomatkojen ja luksuskokemusten sijaan/rinnalla. Terveys ja hyvinvoivat päivät nousevat näinä aikoina myös arvoon arvaamattomaan. 

Taloudellisesti on parantamisen varaa, mutta kerrottakoon, että olemme saaneet perheenä runsaasti taloudellista tukea lähisuvulta niin arjen menoihin, kuin asuntohankintaankin. Etätyöskentely ja sairasjaksot ovat näkyneet meillä varmasti Wolt-tilauksina ja vähälle käytölle jääneinä kuntosalijäsenyyksinä.

Tarkan euron vuosi/vuodet ovat edessä muuton jälkeen, kun asuntolainan maksu alkaa ja talouden henkilömäärä kasvaa. Lisäksi minulla voi olla pidempi pätkä kotiäitiyttä edessä myös kotihoidon tuen turvin, ja työhön paluu tai työkuviot ylipäätään eivät ole täysin selvillä. 

Luulenpa, että Ekonomimmin tarina alkaa olla tullut päätökseensä. Toivoisin jollain tapaa voivani ylläpitää kirjoittelua henkireikänä tai tulonlähteenä tulevaisuudessa, mutta enpä ole miettinyt sitä sen tarkemmin. Ehkäpä jotain ilmaantuu?

En vielä ole tehnyt lopullista päätöstä poistaa blogia kokonaan, mutta se voi olla edessä.

Kiitos siis kaikille vuosien aikana minua lukeneille, olette merkinneet paljon!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti