Olin asettanut vuodelle 2017 tavoitteeksi yrittää nauttia enemmän elämästä, mutta kaikki rahanmeno kyllä ahdistaa näemmä jälkikäteen. Sitä on jotenkin niinkuin koukussa verkkopankin lukemiin. Tai nyt ajattelen, että "kaikki yli 20 000€ voi hyödyntää" kun aikaisemmin se saattoi olla vaikka "kaikki yli 2000€ voi hyödyntää". Kasvaako tuo summa vain sitä mukaa kun saa enemmän säästöön/kerrytettyä varallisuutta? Käy lopulta kuin Roope Ankalle ja elää rahakasaa varten? Turvallisuuden tarve varmaan on kasvanut itsellä, mikä lienee luonnollista, mutta silti.
Rahallehan olisi siis tietenkin hyviä kohteita, jotta vaurastumiseni voisi alkaa. Sijoitusasuntohommat on odottavalla kannalla, kun työsuhde on määräaikainen. Joten tavallaan houkuttaisi tehdä ensimmäiset suorat osakeostot. Toisaalta haluaisin odottaa, että päästään osinkokauden yli, ja että matkustelun kustannukset vahvistuvat. Loppuvuodellekin on haavetta lähteä vähän kauemmas matkalle, se selvinnee viimeistään syksyllä.
 |
| Kaipaus lämpöön ja vehreyteen |
Luulin siis voivani heittää taas helmikuun palkasta tonnin säästöön, mutta sit mulla ois reaalisti joku 50€ jäljellä käyttöön kun laskut on maksettu (maksettiin auton isot kulut eli vakuutus ja vero vuodeksi eteenpäin). Joudun siis pienentämään säästötavoitetta tälle kuulle jolloin säästötilin lukemakin droppaa. Samalla droppaa tunnelma!
Lisäksi a) rekry johon näin paljon vaivaa ei ole edennyt, b) olen saanut liian vähän unta tällä viikolla, c) osaksi edellisestä johtuen mokasin nolosti yhdessä ryhmäsähköpostissa ja jouduin korjailemaan viestiä tuhannelle vastaanottajalle, d) ahdistaa ajan ja jaksamisen puute (miten ikinä voisi hankkia lapsia kun ilman niitäkin on jo aivan loppu!)...
Toisaalta olen onnellinen, että mulla ei oikeasti ole rahan suhteen hätää. Voin tehdä pari reissua ja hätävarakassa jää silti. Voisin ihan hyvin nyt tehdä tonnilla-parilla sijoituksia.
Ja sitä paitsi, mullahan on tonnin säästöhaaste menossa muutenkin:
- fillarilla oon sykkinyt edelleen duuniin
- syön tällä viikolla eväitä 3/5 ja ravintolan lounassalaatista kaksi kertaa
- ilmaisia käyntejä ystäväviikolla kuntosalille jumppiin x 2
- haaveilua yrittäjyydestä ja uudesta duunista tai muista mahdollisista lisätuloista
- anoppikokelas maksoi yhdet take away ruuat
- en ole ostanut oikeastaan mitään
Pistäkääs peukut pystyyn, että mun reissuhaaveet tulee todeksi :)
Olen miettinyt viime aikoina ihan samaa. Haluaisin saada vaan säästettyä lisää ja sitten kismittää, kun joutuu käyttämään niitä vaivalla säästettyjä rahoja. Mutta hei, siksihän aloin säästämään alunperinkin. Monta sellaista ylimääräistä menoa on nyt tullut, joista en olisi vuosi sitten välttämättä selvinnyt. On aika huikean hienoa ajatella, että pärjään lasten kanssa taloudellisesti ihan hvyin, vaikka lähipiiri varmaan aattelee mun elävän kädestä suuhun :D.
VastaaPoistaKiva kuulla, että on yleinen ilmiö. Toisaalta tiettyyn tasoon kun tottuu, niin ei halua sen alle pudota. Turvallisuus lisääntyy kun arki ei räjähdä pakollisista hankinnoista. Ja myös ylpeys siitä, että selviää yksin :)
PoistaRahaan voi jäädä koukkuun, ja kaikista koukuttunein on lopussa rikkain. Mutta mikä on tarpeeksi?
VastaaPoistaRaha sellaisenaan on tylsää, mutta sitä voi käyttää kivoihin asioihin :)
VastaaPoistaNojoo, mutta et säkään paljoa käytä ;)
PoistaKäytänpäs, lomamatkoihin Espanjaan, hyviin ravintoloihin, escape room seikkailuihin kaveripariskuntien kanssa... Nämä rahankäyttökohteet tuottavat elämääni aidosti iloa :) Kun käytän rahat tällaisiin itselle tärkeisiin asioihin niin ei tule oloa että säästäisi jotenkin liikaa, eikä toisaalta sitten liian vähänkään.
PoistaMuistan, kun itse ajattelin joskus vuosia sitten samalla tavalla, mutta irtokarkeista... Että voin nyt sitten syödä vain kaikki punaiset / keltaiset / lakritsit... :)
VastaaPoistaVielä on itselläni opettelemista sen suhteen, että se raha polttaa taskussa. Niinpä opettelen varsinkin motivoitumaan sillä, että käyttövara luottokorteissa näyttää isolta ja ASP-tilillä plussalla oleva euromäärä kasvaa kasvamistaan.
Ensi 100k e tuntui uskomattoman isolta summalta. Sitten kun saavutin sen, niin ei se tuntunut oikeastaan missään. Sama tapahtui 200k ja 300k kohdalla.
VastaaPoistaEtenkin kun raha on vain numeroita eikä konkretiaa. Jos omistaisit rahan sijaan yhden talon sijaan kolme, se saattaisi tuntua eriltä, vai tuntuisiko?
PoistaTuo on totta. Lisäksi esim. osinkotuottoja ei voi tuhlata vaan ne on sijoitettava uudestaan.
PoistaJonkunlainen pakkomielle tuosta on kehittymässä.
Samaistun tekstiisi. Olen aina jollakin tavoin kiintynyt säästöihini. En välttämättä rahaan ylipäätänsä vaan nimenomaan säästötilin saldoon. Vaikka olisi jotain todella kivaa tiedossa, en halua ottaa rahoja säästöstä, vaan pyrin jotenkin rutistamaan ne käytyövaroista. Nyt tämän projektin myötä, olen uskomattoman hövelisti kyennyt kuitenkin sijoittamaan rahoja. Ehkä tieto siitä, että ne ovat entistä paremmassa turvassa (?!?) tai ainakin asteen verran vaikeammin saatavilla, auttaa.
VastaaPoistaKai se on myös sen ymmärtäminen, että pelkät rahat ei onnea tuo, vaan se mitä summalla saa. Ja jos summaa onnistuisi yhtään itestään kasvattamaan, niin se toki auttaisi.
PoistaJoku psykologian tms tutkija oli tutkinut Ankkalinnan hahmoja syvällisesti - ihan tosissaan. Hänen mukaansa Roope Ankka on koko Ankkalinnan onnellisen hahmo. Olen samaa mieltä. Roope on elänyt valtavan monipuolisen elämän matkallaan rutiköyhästä miljonääriksi. Roope on kokenut mm kultaryntäykset ja vaikka mitä ihmeellisiä asioita. Roope elää koko ajan elämäänsä täysillä ja hänellä on tavoitteina - ne tekevät hänestä onnellisen. Roopen elämänasenne on positiivinen.
VastaaPoistaKatsokaapa Roopen ilmettä kun hän kylpee rahoissaan. Hän todella nauttii omaisuudestaan.
Mielenkiintoista! Hänellä ei ole kuitenkaan omaa perhettä mutta toisaalta läheinen veljenpojan perhe. Kokemukset ja vahvasti omien päämäärien tavoitteluko onnen takana?
PoistaEn enää muista perusteluita - luin jutun vuosia sitten. Tutkija oli kuitenkin tutkinut tosi laajasti hahmojen käyttäytymistä ja asennetta eri tilanteissa.
PoistaYleisesti mielestäni ihmiset (tai ankat :), joilla on intohimoisia kiinnostuksen kohteita elävät täysillä ja ovat sitä kautta onnellisempia.
Juu, on tää jännää, miten ihminen viisastuu vanhetessaan. Ennen rahat meni lasten vaatteisiin, sinikeltaiseen huonekalukauppaan (kassalla:oho, mites näin isoksi summa tulikin, ratkaisu:luottokortti), ostanko vihreän vai punsen paida, en osaa päättää, ratkaisu:ostan molemmat, kaapissa omia käyttämättömiäkin vaatteita, kun oli alessa... mitänäitänyton...
VastaaPoistaMutta nyt, mietin innoissani, mitä OSAKKEITA ostaisin KASVATTAAKSENI varallisuuttani ja miten kuluttaisin vähemmän lisätäkseni säästösummia...
ihmeellistä on elämä...
-mokuli
No mutta näin se elämä kuljettaa, aikansa kutakin ja ikä tuo viisautta :)
PoistaKääk, mikäs reissu se noin paljon maksaa että ihan 1400e!
VastaaPoistaMinusta on myös koukuttavaa nähdä osakesalkkuni loppusumma. Ja pankkitili ilostuttaa joka kuukausi, aah nyt siellä olisi jälleen osakesalkkuun siirrettävää ainesta.
Raha ja säästäminen koukuttaa!
Se olis sellanen ohjelmallinen reissu + lennot + sälät esim. ruokailut.
PoistaSamaistun, että raha ja säästäminen on koukuttavaa! Toisaalta ainakin itse ajattelen, että nämä asetetut säästötavoitteet on tavoitteita, joiden onnistumisten seuraamista on mukava katsoa.
VastaaPoistaTällä hetkellä nautin itse enemmän tunteesta, että saan laitettua rahaa säästöön ennemmin kuin kulutukseen. En tiedä olenko hullu, mutta ainakin olen intohimoinen! Lisätienestejä olisi kiva löytää, mutta tuntuu, että aika kiven alla on.
Tsemppiä tonnin säästöhaasteeseen, hyvin menee, mutta menköön! :)
Tsemppiä siihen, että löytäisit hyvän lisätienestin! Tilaisuuksia ainakin on, vaikeampi tietää mikä niistä kannattaa taloudellisesti.
PoistaTodellakin on koukuttavaa. Omalla kohdalla sopivan kokoiset tavoitteet motivoivat. Itse haluan olla taloudellisesti riippumaton. Välietappeja on esim se, että nykyään voin tehdä jo sitä työtä kuin haluan, ja varastaminen jatkuu. Jossain vaiheessa olen ansainnut valtavasti vapaa-aikaa. Se draivaa itseäni eteenpäin.
VastaaPoistaMutta olen ollut kyllä fiksoitunut numeroihin. Se vei hetken eteenpäin, mutta lopulta lähinnä vahingollista. Tärkeimpiä ovat mielekkäät tavoitteet.
Olisi muuten kiva kuulla, miten olet työuralla päätynyt tuohon tilanteeseen, että nyt voit tehdä mitä haluat :)
PoistaHah. "Varastaminen". Tarkoitin tietenkin vaurastuminen. Autocorrect.
PoistaMitenkä päässyt tähän? Vuosi sitten en edes tiennyt, mitä haluan tehdä. En osannut määritellä omaa osaamistani. Ura oli nousujohteinen ja vastuu kasvoi, alaisten määrä. Mutta homma ei ihan satasella motivoinut.
Sitten Microsoftin Suomen toiminnot lakkautettiin ja sain 4kk palkallisen kesäloman. Käytin tuon ajan ajatellessa ja niiden taitojen opettelemisessa, jotka koin mielenkiintoisiksi. Huomasin, että innostuin aika paljon tietystä aiheesta ja syveni osaamistani. Samalla kävin sparraajalla keskustelemassa omasta osaamisesta ja työkiinnostuksesta.
Asiat loksahtelivat aika tehokkaasti paikoilleen. Lopulta huomasin, minkälainen homma kiinnostaa. Kun tein vastaavanlaisiin positioihin työhakemuksia, ne syntyivät melko helposti. Haastatteluissa oli mukava käydä. Ja viimein, kun luovuin kovenpipalkkaisista paikoista itselleni sopivimpien vuoksi ymmärsin, että se on löytynyt, mitä haluan tehdä.
Asiaan vaikuttaa todella merkittävästi isot säästöt ja irtisanomispaketti, jotka antoivat mahdollisuuden monen kuukauden stressittömään pohdintaan. Piti ensin tietää, mitä haluaa tehdä. Sen jälkeen sen hankkiminen oli helppoa.