Mitä johtajan ura vaatii?

Syksy tulee pian päätökseensä ja samoin melko raskas kausi työelämässä. Esimiestyö on sellaista, mistä todella pidän, mutta ajattelen aktiivisesti myös omaa jaksamista ja fiilistä. Vaikka en erityisen runsaasti ole ylitöitä tehnyt, ovat päivät venyneet koko syksyn ajan noin 9h mittaisiksi ja välillä olen tehnyt viikonloppua ja iltaakin. Viikot ja viikonloput ovat olleet todella tiukasti aikataulutettuja. Myös lounastauko usein venahtaa työasioita jutellessa ja siinä yhteydessä ylimenevä aika menee omasta pussista ja pidentää entisestään työpäivää.

Oman työn lisäksi olen tehnyt vuoden ajan yhdistystöitä, joita olen kyllä nyt itse asiassa vähentämässä, onneksi.

Nyt joulukuun puolella voimat alkavat olla vähissä ja olenkin kyseenalaistanut koko hommaa aina välillä. Minulla on kova tarve pyrkiä uralla eteenpäin, mutta samaan aikaan haikailen oravanpyörästä pois. Uralla eteneminen tarkoittaa väistämättä aina enemmän työtä ja vaativampaa roolia. Jos ei pidä tarkkoja rajoja, voi joutua joustamaan ruokailuista ja elää 8-17 välin aivan tosi hektisellä meiningillä palaverista toiseen. Illalla sitten pääsee lukemaan sähköpostia ja "tekemään oikeita töitä".

Edellisessä työtehtävässä kärsin aika rajusti siitä, että työtä oli liian vähän ja pyörittelin peukaloita - ja nyt olen yllättäen päinvastaisessa tilanteessa. Pidän enemmän jälkimmäisestä - jostain sairaasta syystä. Kroppa vaan käy ylikierroksilla.

Onko minusta johtajaksi ja haluanko edes sitä tulevaisuudessa? En tiedä - onko välivaihtoehtoja tarjolla? Voihan toki olla, ettei minulle koskaan tuota mahdollisuutta olla johtaja edes anneta, joten ei tarvitse siitä huolehtia ;)..

Taloudellisesti elämä toki on suhteellisen helppoa, jos rooli on sellainen, että tienaa eikä tarvitse miettiä mitä voi kaupasta ostaa. Toisaalta minäkään en ehtinyt itse etsiä edes asuntoa (mies löysi asunnon minulle) enkä ole myöskään sijoituksia ehtinyt miettiä - mikä sikäli tuonut helpotusta kun ei niiden vähyys ehdi myöskään aiheuttaa stressiä :D.. Pahimmillaan vaativa työ kurjistaa kaikkia muita elämän osa-alueita, vaatii perheeltä melkoista joustamista ja vahingoittaa terveyttä. Parhaimmillaan se antaa älyttömän määrän uusia kokemuksia, haastavia tilanteita ja niistä selviämistä, sekä hyvää palautetta ja tunnetta omasta tarpeellisuudesta.

Joulu lähestyy ihanasti ja pienet asiat nostavat joulumieltä. Olen kaikesta huolimatta saanut (miehen avustuksella) paljon aikaiseksi ja ammatillisesti haastava syksy on näyttänyt esimiestyön eri puolia kaikessa kirjossaan. En yhtään tiedä, mitä tulevaisuus tuo: voi tulla äkillisiä organisaatiomuutoksia ja oma työ voi muuttua tai loppua, tai sitten voi tulla jotain positiivista ja yllättävää.

Oletko sinä lähtenyt johtajan uralle tai jättänyt sen väliin? Miksi, kerro tarinasi? 

p.s. taloudellisesti tuntuu vähän liiankin hyvältä just nyt, joululahjat kun on vielä oikeastaan hankkimatta ja sisustamishommatkin keskeneräiset - eiköhän se tili sieltä saada tyhjäksi :D