Syksy tulee pian päätökseensä ja samoin melko raskas kausi työelämässä. Esimiestyö on sellaista, mistä todella pidän, mutta ajattelen aktiivisesti myös omaa jaksamista ja fiilistä. Vaikka en erityisen runsaasti ole ylitöitä tehnyt, ovat päivät venyneet koko syksyn ajan noin 9h mittaisiksi ja välillä olen tehnyt viikonloppua ja iltaakin. Viikot ja viikonloput ovat olleet todella tiukasti aikataulutettuja. Myös lounastauko usein venahtaa työasioita jutellessa ja siinä yhteydessä ylimenevä aika menee omasta pussista ja pidentää entisestään työpäivää.
Oman työn lisäksi olen tehnyt vuoden ajan yhdistystöitä, joita olen kyllä nyt itse asiassa vähentämässä, onneksi.
Nyt joulukuun puolella voimat alkavat olla vähissä ja olenkin kyseenalaistanut koko hommaa aina välillä. Minulla on kova tarve pyrkiä uralla eteenpäin, mutta samaan aikaan haikailen oravanpyörästä pois. Uralla eteneminen tarkoittaa väistämättä aina enemmän työtä ja vaativampaa roolia. Jos ei pidä tarkkoja rajoja, voi joutua joustamaan ruokailuista ja elää 8-17 välin aivan tosi hektisellä meiningillä palaverista toiseen. Illalla sitten pääsee lukemaan sähköpostia ja "tekemään oikeita töitä".
Edellisessä työtehtävässä kärsin aika rajusti siitä, että työtä oli liian vähän ja pyörittelin peukaloita - ja nyt olen yllättäen päinvastaisessa tilanteessa. Pidän enemmän jälkimmäisestä - jostain sairaasta syystä. Kroppa vaan käy ylikierroksilla.
Onko minusta johtajaksi ja haluanko edes sitä tulevaisuudessa? En tiedä - onko välivaihtoehtoja tarjolla? Voihan toki olla, ettei minulle koskaan tuota mahdollisuutta olla johtaja edes anneta, joten ei tarvitse siitä huolehtia ;)..
Taloudellisesti elämä toki on suhteellisen helppoa, jos rooli on sellainen, että tienaa eikä tarvitse miettiä mitä voi kaupasta ostaa. Toisaalta minäkään en ehtinyt itse etsiä edes asuntoa (mies löysi asunnon minulle) enkä ole myöskään sijoituksia ehtinyt miettiä - mikä sikäli tuonut helpotusta kun ei niiden vähyys ehdi myöskään aiheuttaa stressiä :D.. Pahimmillaan vaativa työ kurjistaa kaikkia muita elämän osa-alueita, vaatii perheeltä melkoista joustamista ja vahingoittaa terveyttä. Parhaimmillaan se antaa älyttömän määrän uusia kokemuksia, haastavia tilanteita ja niistä selviämistä, sekä hyvää palautetta ja tunnetta omasta tarpeellisuudesta.
Joulu lähestyy ihanasti ja pienet asiat nostavat joulumieltä. Olen kaikesta huolimatta saanut (miehen avustuksella) paljon aikaiseksi ja ammatillisesti haastava syksy on näyttänyt esimiestyön eri puolia kaikessa kirjossaan. En yhtään tiedä, mitä tulevaisuus tuo: voi tulla äkillisiä organisaatiomuutoksia ja oma työ voi muuttua tai loppua, tai sitten voi tulla jotain positiivista ja yllättävää.
Oletko sinä lähtenyt johtajan uralle tai jättänyt sen väliin? Miksi, kerro tarinasi?
p.s. taloudellisesti tuntuu vähän liiankin hyvältä just nyt, joululahjat kun on vielä oikeastaan hankkimatta ja sisustamishommatkin keskeneräiset - eiköhän se tili sieltä saada tyhjäksi :D
Minulla oli uran alussa kova halu edetä uralla. Minulle se tarkoitti silloin ensin taloudellisesti isompia projekteja. Sitten halusin aina vaan isomman yksikön vetäjäksi. Lopulta minulla oli noin 150 alaista. Työ oli kyllä kivaa, ja talous oli turvattu. Mutta sitten havahduin haluamaan vapaa-aikaa. Ei ole harmittanut. Talous on kunnossa ja minulla on vapaa-aikaa...
VastaaPoistaWou, en tiennytkään tuota historiaa sinusta. Olet nuorena ehtinyt paljon!
PoistaHei ja kiitos blogistasi :) Olen aktiivinen seuraaja ollut hyvän aikaa, vähän niinkuin saman alan opiskelija ja taloudellisesta riippumattomuudesta kiinnostunut, joskin todennäköisesti olen viemässä uraani hieman eri suuntaan :) Olen ns. gradua vaille valmis ja ahdistaa koko gradu. Toisaalta gradu on viivästynyt, koska töitä on ollut niin paljon, joten ikäänkuin positiivinen ongelma.
VastaaPoistaMutta tarkoituksenani oli kommentoida kirjoituksen aihetta: olen itse toiminut hyvin nuoresta saakka erilaisissa vastuutehtävissä.
Varsinaisesti en ole ollut "johtaja", mutta tunnollisen luonteeni ja eteenpäinkatsovan asenteeni ansiosta minulle on tarjottu erinäisiä esimiehen sijaisuuksia ja omalla tavallaan pidänkin vastuutehtävistä. Mutta, olen ihan äärimmäisen introvertti, ja mielelläni hoitaisin työni omassa rauhassa ja keskustelisin työasioista esim kahvin ääressä tai palavereissa, mutten jaksa mitään suoranaista "tiimityötä" tai asiakastyötä älyttömissä määrin. Työpäivät voivat olla 9-12 tunnin mittaisia eikä tunnu missään, jos vain saan tehdä työni riittävän rauhassa. Tästä olen päätellyt, että johtajan ja esimiehen tehtävät olisivat minulle ihan painajaista. En halua kertoa ihmisille mitä heidän kuuluu tehdä, haluan että asiat hoituvat ilman minun puuttumistani. En halua käskyttää ketään ja en halua olla se, joka kuuntelee kaikki valitukset jokaisesta asiasta mikä ei toimi (tässäkin roolissa olen päässyt, ja jotenkin otin monet valitukset liian henkilökohtaisesti: koin itse epäonnistuneeni kun työntekijät eivät viihtyneet töissä).
Toisaalta tähtäimessä on kuitenkin tulevaisuudessa vähintään 100 000 euron vuosiansiot, joten voi olla etten voi välttää esimiestehtäviä kokonaan. Tahtoo olla niin, että eteneminen ja palkannousu vaatii vastuutehtäviä enkä halua kuitenkaan jäädä paikoilleni työelämässä. Mutta elättelen toiveita, että pystyn koulutuksellani ja kokemuksellani rakentamaan sellaisen asiantuntijauran, jossa ei johtajan tehtäviä liiaksi ole.
Vapaa-aika on minulle tärkeää, mutta olen tottunut työskentelemään pitkiä pätkiä intensiivisesti, jonka jälkeen on mahdollisuus viettää pidempiä vapaita. Tällainen rytmi sopii minulle erittäin hyvin :)
"Uralla eteneminen tarkoittaa väistämättä aina enemmän työtä ja vaativampaa roolia. Jos ei pidä tarkkoja rajoja, voi joutua joustamaan ruokailuista ja elää 8-17 välin aivan tosi hektisellä meiningillä palaverista toiseen"
VastaaPoistaNoinhan asia ei suinkaan ole, vaan asia riippuu suuresti tehtävästä ja organisaatio(i)sta. Erityisesti tilanteessa, jossa vaihtaa organisaatiosta A organisaatioon B, voi hyvinkin päästä lokoisampiin oltaviin kaikin puolin ja samalla "edetä uralla".
Esittäisin kysymyksen miten pääsit ensinnäkin esimiestehtäviin? Itse olen ihan rivitoimihenkilö tosin vasta työurani alussa ja miettinyt, että miten se on ylipäätään mahdollista päästä esimiesasemaan, koska niihin hommiin ei ikinä palkata ketään, jolla ei ole entuudestaan esimieskokemusta ellei lasketa jotain pikaruokaravintoloiden "esimiestehtäviä".
VastaaPoistaEnsimmäisen kerran vuosia sitten pääsin vain hakemalla jatkuvasti avoimia esimiespaikkoja yrityksessä, jossa työskentelin :). Jouduin hakea ainakin kolme-neljä kertaa, ennen kuin tärppäsi. Ja toki minulla oli jo koulutuksen puolesta paljon kokemusta ja olin vapaaehtoisesti lähtenyt projekteihin, jossa johtamiskokemusta sai. Nyt toisen kerran esimiestehtävään päädyin sattuman kautta, joskin historia varmasti jeesasi.
PoistaHei, itse olen toiminut erilaisten tiimien johtajana useamman vuoden ja se ei mielestäni automaattisesti tarkoita, että tekee enemmän työtä. Tuli mieleen kun luin tekstiäsi ja pidempää kommenttia, että onkohan esimiesrooli ja tavoitteet ymmärretty oikein?
VastaaPoistaToki hommaan aina kuuluu vastuu itsestä ja tiimistä. Mutta ei ajatuksena yleensäkään ole, että työt tekisi itse kaikki. Yleensähän erilaiset alaiskeskustelut, sidosryhmäpalaverit jne vievät aikaa. Mutta niinkuin missä tahansa työssä kaikki tekeminen ei ole järkevää tavoitteiden kannalta. Esimiehen usein kohtaa useampia vaatimuksia ja odotuksia kun tiimin jäsenenä (jos työ on hyvin määritelty). Ja usein joutuu itse sidosryhmien odotukset huomioon ottaen päättämään mikä on tiimin kannalta tärkeintä. Loppu on tämän päätöksen käytäntöön vientiä. Turhille sivuhommille ja -palaverielle voi ja tulee sanoa ei. Kyllä organisaatio yleensä muistuttaa jos päättää väärin :D Ja silloinkin pitää neuvotella - jos teen tuon niin mitä jätän...
Ja jos nykyisessä työpaikassa ei anneta pitää rajojaan niin kyllä maailmasta yrityksiä löytyy (ja voi vaikka perustaa omansa)!
Kommenttina ekalle ja tolalle kommentoijalle: Ja kyllä monet ihmiset ovat todellisia liidereitä vaikka heillä ei välttämättä ole henkilöesimiesasemaa (a.k.a byrokratiaa). Mutta vastuunotto ilman että laittaa muut vastuuseen ryhmän yhteisistä tavoitteista (=tekemään hommia) ei kyllä minusta ole johtamista. Mutta ei sen pidä käskemistä olla (joskus niinkin) vaan motivointia.