Koko viikonloppu on mennyt sormet näppiksillä miettien, mitä voisin ja uskaltaisin kirjoittaa. Julkaisen nyt joka tapauksessa tämän, mitä olen mietiskellyt.
En halua vaikuttaa heikolta tai kyvyttömältä tai erityisen tyytymättömältä työhöni. Tiivistettynä taustatunne ehkä se, että työskentelyni ei ole kestävällä pohjalla ja sairastelen eri tavoin ja säännöllisesti myös yöunet ovat pilalla. Fiilis vaihtelee ja aina kysyttäessä sanon reippaasti, että voin kai ihan hyvin. Tulee töissä siis paljon innostumistakin ja tykkään siellä kohtaamistani haasteista, mutta tänne blogin puolelle sitten puran tätä negatiivista kuormaa.
En halua vaikuttaa heikolta tai kyvyttömältä tai erityisen tyytymättömältä työhöni. Tiivistettynä taustatunne ehkä se, että työskentelyni ei ole kestävällä pohjalla ja sairastelen eri tavoin ja säännöllisesti myös yöunet ovat pilalla. Fiilis vaihtelee ja aina kysyttäessä sanon reippaasti, että voin kai ihan hyvin. Tulee töissä siis paljon innostumistakin ja tykkään siellä kohtaamistani haasteista, mutta tänne blogin puolelle sitten puran tätä negatiivista kuormaa.
 |
| Kuva: Tyler Nix, Unsplash.com |
Minulla on seuraavia fyysisiä oireita:
- Syketasot työpäivän aikana korkeat
- Vatsa toimii oikein käytännössä ainoastaan sunnuntaisin
- En ole virkeä herättyäni, vaikka nukun teoriassa riittävästi
- Sairastun usein flunssaan
- Ihoni ei voi hyvin, vaan näyttää stressin merkit ensimmäisenä
Työn hyviä puolia taas ovat:
- Mahdollisuus kehittää rajattomasti oikeastaan mitä vain
- Opin ihan älyttömästi koko ajan
- Kehityn ihmisten kanssa työskentelyssä ja johtajana mm. kohtaamalla vaativia esimiestilanteita
- Työpaikan hyvä sijainti
- Palkka, josta saan myös siivun säästöön
- Saavutan osaamista, jolla pärjään tulevaisuudessa
- Voin vaikuttaa liiketoiminnan strategiseen kehittämiseen omassa roolissani
Missä ilo?
Eräs facebook-tuttu oli juuri kirjoittanut blogiinsa siitä, miten koskaan ei saisi työelämässäkään luopua hauskuudesta. Täytyy sanoa, että minulla ei ole juuri koskaan ollut aidosti huippuhauskaa joitain yksittäisiä hetkiä lukuunottamatta. Samaan aikaan juuri tänä viikonloppuna P.Ohatta kirjoitti itsepetoksesta ja siirtymisestään 50 % työajalle sekä Downshiftaamis-blogin kirjoittaja omasta mukavan kuuloisesta elämäntahdistaan. Näihin verrattuna oma elämäni tuntuu aika urapainotteiselle ja tasapainottomalle.
Elämässäni yksi isoimmista suunnannäyttäjistä on säästäminen. En tiedä tavoittelenko yhtään mitään muuta konkreettista? Ja kuten tiedetään, säästäminen on itsessään aika tylsää. Nyt kuitenkin vapaa-aika menee vaan palautumiseen tai usein oikeastaan sairauksista tai kivuista TOIPUMISEEN??!
Onko vaakakuppi kääntynyt niin, että elän töissä käynnin vuoksi eikä toisinpäin?
Liioittelenko nyt kaikkea negatiivista sen vuoksi, että olen tehnyt erityisen paljon töitä ja tullut kapeakatseiseksi? Olenko tylsää seuraa, kun ainoat kerrottavat jutut ja keskustelun tarpeeni liittyy stressaaviin työtilanteisiin?
Onko vaurauden tavoittelu ongelman ydin?
En voi irtisanoutua enkä aio vaihtaa alaakaan, koska säästäminen ja asuntolaina. Joten töissä pitää käydä, kuten tietysti kaikkien muidenkin kai. Mitäs jos kuukauden ajan keskittyisinkin vaurauden tavoittelun sijaan vaikkapa meikkaamisen opetteluun? (Katsoin meikkivideoita netistä ja ihmettelin, miten näillä naisilla on aikaa tuollaiseen, olisipa hauskaa jos minullakin.)
Miten saisin lisättyä hauskuutta ja rentoutta nykyiseen elämäntilanteeseeni?
Minulla on yksi salainen haave, jonka toteuttaminen ei työn takia nyt onnistu, vaatisi pidemmän palkattoman vapaan. Jos työpaikka olisi joustavampi, se voisi onnistua. Nyt näen, että edes kysyäkseni minulla pitäisi olla myös taloudellinen mahdollisuus irtisanoutua kokonaan - muuten olen neuvottelussa aseeton.
Pitäisi myös muistaa tauottaa tietokoneella oloa ja vapaa-ajalla ennemmin tehdä jotain fyysisiä tai taiteellisia juttuja, tai keskittyä vaikkapa ruoanlaittoon. Stressaantuneena vain se tapa avata kone koko ajan tulee jostain. Nytkin tosin olen koneella vaikka pitäisi jo nukkua..
Äh, onpas taas iso kriisi menossa...
Pitäisi myös muistaa tauottaa tietokoneella oloa ja vapaa-ajalla ennemmin tehdä jotain fyysisiä tai taiteellisia juttuja, tai keskittyä vaikkapa ruoanlaittoon. Stressaantuneena vain se tapa avata kone koko ajan tulee jostain. Nytkin tosin olen koneella vaikka pitäisi jo nukkua..
Äh, onpas taas iso kriisi menossa...
Mä tiedän ihan pilkulleen mistä sä puhut.
VastaaPoistaSen jälkeen kun musta tuli yksikön esimies (v. 2013 lopulla) tilanne on luisunut siihen, että käytännössä käyn töissä 38-60h/vko ja lopun ajan koitan palautua, jotta selviän taas seuraavasta työpäivästä. On kaikenlaisia fyysisiä ja psyykkisiä oireita, joiden tiedän aiheutuvan puhtaasti kuormittavan työn ja sen aiheuttaman elämän epätasapainon takia.
Oon ollut viimeksi kaksi vuotta sitten yli viikon pois töistä. 13 vuoden aikana olen _kaksi_ kertaa ollut sieltä pois yli kolme viikkoa. Oon jotenkin hukannut itseni, en enää edes osaa tehdä muuta kuin kotitöitä tai nukkua vapaa-ajalla, koska mä en enää tiedä mitkä asiat tuottaa mulle aitoa iloa. Joten teen sitten vaan niitä mitkä on pakko hoitaa, ja joita en ehdi/jaksa tehdä työpäivinä.
Kadehdin välillä isosti niitä joilla on aikaa ja energiaa paneutua itselleen merkityksellisiin asioihin, ihmisiä jotka voivat valita mihin suuntaavat resurssinsa. Olen monta kertaa miettinyt tota ihan samaa: "Olisipa hauskaa jos minullakin olisi aikaa tuollaiseen"
Työelämän vaatimukset on nykyään ihan järjettömät. Mutta poiskaan ei uskalla jättäytyä, kun sitten mennään pahimmassa tapauksessa rytinällä toiseen ääripäähän... kovasti vaan koitettava itselleen uskotella että vielä kun vähän jaksaa niin sitten ehkä helpottaa :D
Osaatko sanoa, mitä tapahtuisi, jos tekisitkin normaalia työaikaa? Vai onko sinulla johtajasopimus ilman työaikaa?
PoistaAnteeksi vastauksen viivästyminen, en ole ollenkaan bongannut sun kysymystä :o
PoistaMulla on sopparissa säännöllinen työaika 38h/vko, mutta käytännössä hommia on niin paljon ettei se riitä ja muuttuvia tekijöitä tulee aina vähän turhan paljon. Yrityksen kanta asiaan on että kyse on vain oman ajankäytön hallinnan puutteesta :D Ja kun kaupan alaa leimaa jatkuvasti laajentuvat aukioloajat (vai voiko ne enää isosti laajentua?) ja henkilöstön suuri vaihtuvuus, niin tavoitettavissa tulee oltua 7pv viikossa, ettei muulle henkilöstölle vaan tule stressi..
Jollain tavalla tuttuja ajatuksia.
VastaaPoistaOlen itse miettinyt alan vaihtoa ja irtisanoutumista nykyisestä työstäni yhtenä tavoitteena, jota kohti jollain tavalla tunnustellen tässä menen. Tosin, aikajänne on pitkä ja monta mutkaa matkalla, ennen kuin oikeasti uskaltaisin tehdä niin.
Jotain on ilmassa ja aika näyttänee mitä se on.
Tsemppiä kriisiin.
Paljon tuon selvempiä uupumisen merkkejä ei ole kuin mitä listasit. Nyt on yritettävä keksiä jotain ratkaisua, ennen kuin joudut pidemmälle saikulle. Työuupumus ja siitä mahdollisesti seuraava masennus on kavala tauti, johon ei halua tippua. Olisiko työterveyden kautta mahdollista päästä juttelemaan työpsykologille tms? Ajatteletko työasioita paljon työpäivän jälkeen? Kannattaa googletella työuupumustarinoita ja verrata omaan tilanteeseen, josko se vähän herättelisi ja toisaalta voisi tarjota ratkaisuja miten päästä tilanteesta eteenpäin.
VastaaPoistaJep, olet oikeassa. Täytyy miettiä, minkälaista "ammattiapua" olisi hyvä hyödyntää.
PoistaOletko käynyt työterveydessä keskustelemassa huonosta unen laadusta? T. Apneetikko
VastaaPoistaEn ole ollut tuosta niin huolissani, kun nukahdan helposti ja ns. minimi tulee täyteen..
PoistaMinä teksin tavoitteen, jossa irtautuisin töistä. Laskisin edullisimman hinnan millä eläisin ja laskisin paljonko siihen tarvitaan pääomaa. Sitten hilaisin kulut alas, koska motivaatio olisi korkealla (kulutettu raha ei kiinnostaisi koska se hilaisi tavoitteen eli `taloudellisti riippumattoman` elämän kauemmas). Minulla auttoi selkeä tavoite ja sen noudattaminen (toki välillä saa lipsua).
VastaaPoistaHmm. En osaisi itse kuvitella elämää, joka ei täyttyisi itselle nautintoa tuottavista asioista. Luulen, että tilannettasi voisi auttaa myös se, että lähtisit kokeilemaan jotain uutta harrastusta. Esim. sitä meikkausta! Tai jotain urheilujuttua. Yritä muistella aikaa kun "olit eniten sinä", mistä tykkäsit, mitkä asiat toivat iloa. Sellaiset viikonlopun "getawayt" joita itse harrastan on parasta. Ei puhelinta, ei velvollisuuksia, uusia jännittäviä haasteita. Niistä saattaisi saada virtaa. Jos työ itsessään ei ole saatanasta, vaan olet pikemminkin menettänyt elämänilon myös sen työn ulkopuolella? Tarkoitan, että jos pääsisit siihen, että elämässä parasta on esim. crossfit, uusien meikkitutorial iltojen järjestäminen tyttöjen (ja poikien) kanssa, sieniretket, yms niin ehkä se töissä käyminen ei olisikaan niin raskasta, kun sillä ei olisi tilaa hengittää samalla tavalla?
VastaaPoistaTehokkuus on monella työpaikalla päivän sana. Kannattaa tarttua jo näihin oireisiin, ennen kuin uupumus pysäyttää ihan kokonaan. Toivottavasti kesäloma auttaa jaksamaan!
VastaaPoistaKannattaa lukea Aki Hintsan kirja Voittamisen anatomia. Avaa paljon ajatuksia omaan jaksamiseen ja elämän merkityksellisyyteen liittyen.
VastaaPoistaTämän itseasiassa aloitinkin, täytyy jatkaa loppuun :)
PoistaTäältä myös ääni tuolle Hintsan kirjalle! Oli todella hyvä, sen voisi lukea uudestaankin. Toivon että saat siitä(kin) hyviä ajatuksia jatkoon, ja tilanne ei pääse äitymään pahemmaksi :)
PoistaPysytyn samaistumaan hyvin kuvaukseesi! Teen itse myös pitkää päivää, jota pidentää vielä tunnin työmatka molempiin suuntiin. Välillä tuntuu, että käyn vain kotona nukkumassa! Toisaalta ymmärrän, että tämä on ihan oma vikani, ja jotenkin olen antanut elämäni ajautua tähän tilanteeseen.
VastaaPoistaTykkään työstäni ja haluan olla hyvä siinä ja siitä syystä päivät on pitkiä ja myös viikonloput menee usein pieniä rästihommia tehdessä. Kauhistuin, kun tajusin, etten ole nähnyt muutenkin harvoja kavereitani moneen kuukauteen, kun on ollut niin kiire ja olen ollut niin väsynyt. Jokin aika sitten tein päätöksen, että tapaan joka viikko jotain kaveria aamupalalla, kahvilla, after workeillä tai mitä vaan. Ongelmani on myös se, että introverttina ihmisenä en suuremmin kaipaa muiden ihmisten seuraa, mutta onhan se vähän säälittävää tajuta, että yksi toisensa jälkeen ne vähäisetkin kaverit jää paitsioon.
Ehkäpä suunnitelmallinen "työstä irtautuminen" voisi auttaa? Asetat itsellesi normaalit työajat, sovit joka viikolle kavereiden tapaamisia ja aloitat ehkä jonkun uuden harrastuksen, joka on joka viikko samaan aikaan (itse kokeilin akvarellimaalausta :D)
Luulen että itsellenikin sopisi paremmin tuollainen 50% työaika diili. Sitten voisi tehdä osalla ajasta omia juttuja ja osan ajasta työtä. Nyt kun olen työharjottelussa niin tuntuu ettei ole illassa enää mihinkään aikaa.
VastaaPoista