Tietokonetta ehdin avaamaan kerran parissa viikossa. Itsekehukseni täytyy kyllä todeta, että olen osallistunut koronan alusta lukuisiin webinaareihin ainakin osittain - niihin kun kehtaan mennä myöhässäkin, eikä haittaa, vaikka vauva itkisi taustalla (kunhan muistaa sen prkl:n mute-nappulan ;o)). Kännykällä osallistuminen tekee kyllä tästäkin todella helppoa. Jos kyseiset koulutukset olisi järjestetty livenä, en olisi päässyt osallistumaan. Vaikka olen lukenut, että jotkut henkilöt esimerkiksi oikeasti opiskelevat perhevapailla, omalla kohdallani se ei olisi ollut mahdollista ainakaan toistaiseksi.
Sen sijaan, vanhemmuus itsessään opettaa strategista suunnittelua ja kykyä myös vaihtaa lennosta uuteen strategiaan (koska mikään ei kuitenkaan mene kuten suunnitteli) ja paljon muuta.
Sijoitusten tilanne
Minulla oli osake- ja rahastosalkuissa "hätävaran hätävara" jotka voin realisoida jos on oikeasti tilanne päällä. Mutta nyt kun summasta on koronakriisissä tippunut kolmannes, toivon todellakin, että sellaista hätää ei tule. Pohdin jopa säännöllisen säästämisen lopettamista, koska olen jäämässä kotihoidon tuelle loppuvuodesta ja saattaisin tarvita ne eurot mieluummin käteisenä kuin rahasto-osuuksina tai osakkeina. Mutta en ainakaan ihan vielä lopeta, vaan yritän noudattaa strategiaani säästää ja sijoittaa koko ajan vähän. Näin hajautan mukavasti ajallisesti enkä edes huomaa säästäväni.
Olen koko ajan sijoittanut vain sellaista rahaa, jota en tarvitse. Olisin sen muussa tapauksessa käyttänyt vaikka autorahoitukseen tai kampauksiin. Silti romahdus tonneissa tuntuu isolta. Mutta hällä väliä, odotan parempia aikoja ja odotellessa säästän myös lapselleni. Talouden ongelmista pääsee eteenpäin toivottavasti kekseliäisyydellä ja ahkeruudella, mutta terveyden menetyksestä ei.
Toiveissa idea ja uusi tulonlähde
Sen verran olen jo mammahormoneista toipunut, että takaraivossa kutkuttaa ajatus päästä kehittämään tätä tai uutta blogia tai touhuamaan muuta vastaavaa esim. some-duunia tai kirjoitustyötä. Sunnuntaityötä tai -projekteja siis. Jotain oman näköistä, inspiroivaa ja euroja tuottavaa. Tätä blogia olen kirjoitellut nimimerkin takaa salassa enkä tiedä, tulenko koskaan kaapista. Mutta ehkä alkaa olla aika jollekin uudelle tämän ohella.
Oma talous
Luin juuri aiemman tekstini, ja tosiaan, saan nyt käteen 600 euroa vähemmän kuin töissä. Olin UNOHTANUT koko asian! Raha on riittänyt. Ei ole tuntunut siltä, etteikö olisi varaa. Ainoa asia, jonka perään olen itkenyt "ettei ole varaa", on asunnon kunnostus. Kaunis sisustus olisi mukavaa. Lisäksi:
1) Itsetuntoni ei perustu ostamiseen, olen enemmän jalat maassa. Klikkailen Instagram-mainoksia joo, mutta tunnistan ettei tuotekuvien onni ja maailma välity ostamalla.
2) Meillä ei ole tilaa yhdellekään tavaralle. Yhtä myytyä kohden tuntuu kasautuvan kolme uutta. Yritän myydä parhaani mukaan turhia tavaroita pois ja näistä saaduilla käteisillä voi vaikka shoppailla lapsen vaatteita kirppiksiltä.
3) En joudu palkita itseäni töissä kokemastani kurjuudesta. Huomaan, että taisin toimia tällä tavoin. Palkkapäivänä jotain kivaa, kurja tilanne päällä --> jotain kivaa.
Voikaa hyvin!
Ja ottakaa yhteyttä, jos teillä on ideoita mitä voisin luoda tai voisinko tulla kirjoittamaan teidän alustaanne.
Terveys on aina etusijalla. On satsattava niihin asioihin, jotka edesauttavat omaa ja läheisten terveyttä- Joskus jopa lainan ottaminen voi olla kannattavaa tälläisissa tilanteissa, jossa omat säästöt ei riitä ihan kaikkeen mitä tarvitsisi.
VastaaPoista