Iltalehtikin uutisoi kyseisestä kokeilusta, mutta The Guardianin artikkeli aiheesta oli aavistuksen syväluotaavampi ja The Telegraphin vieläkin tarkempi. Käytännössä siis Michelle eli vuoden ostamatta mitään ja kirjoitti kokemuksestaan myös kirjan.
![]() |
| photo-nic.co.uk, Unsplash |
Hän sai säästettyä kokeilullaan 22 000 puntaa. Aika paljon! Artikkelien mukaan eniten hän jäi kaipaamaan kosteusvoidetta (jota ei ollut laskenut pakolliseksi kuten hammastahna ja dödö) ja uusia farkkuja rikkinäisten tilalle. Kokemuspuoli karttui, pyöräily varmaankin paransi kuntoa ja alkoholin käytön vähentäminen oletettavasti piristi.
Kokeilun väliaikaisuus kiehtoo minua, mutta toisaalta itse tuskin pystyisin yhtä kurinalaiseen elämään. Jos saisin ennen jaksoa varmistaa, että minulla on työhön sopivat välineet ja varusteet, voisin hyvin kyllä kokeilla jotakin vastaavaa. Michellen tavoin itselläkin taloustaitojen opettelu on vähentänyt yleistä shoppailuhimoa ja ostamalla onnellisuuteen-ajattelua. Täytyy kyllä myöntää, että erityisesti jännittäviin uusiin tilaisuuksiin tekee edelleen aina mieli ostaa jotain uutta vaatetta. Olen antanut itselleni vähän "löysää" ja viikon sisään ostanut kolme paitaa (mulla on huomenna jännittävä tapahtuma). Toisaalta, mulla on ns. parempia paitoja ollut aika vähän (3 siistimpää paitaa ja 2 bleiseriä, jotka jopa viitisen vuotta vanhoja) ja en halua tulla valokuvatuksi ja päätyä nettiin aina samoissa vaatteissa. Esim. edellisen työpaikan asiakaslehden kansikuvassa olleessa paidassa en haluaisi julkisiin tilaisuuksiin ja samaten profiilikuvan asussa ei viitsisi joka paikkaan mennä. Enpä tiedä onko tällä merkitystä oikeasti millään tasolla. Tosin jos vaikka nyt aloittaisin tällaisen projektin ja saisin yhtäkkiä työn, joka vaatii tietynlaista pukeutumista (esim. pankki), niin olisi pakko hankkia uutta vaatetta.
Ajattelin kypsyttää tämän kokeilun ajatusta jonkin aikaa. Entä jos toteuttaisi ostamattomuutta vaikka joka toinen kuukausi (toisaalta sitten se hämmentäisi läheisiä, milloin vaikkapa voin matkustaa ja milloin voin harrastaa maksullista liikuntaa) tai kolme kuukautta putkeen? Jos ostamattomuuden vielä perustelisi jollain reissuhaaveella, sitä tuskin edes tarvitsisi erityisemmin selitellä. Omat "ostolakkokategoriat" voi tietenkin itse määritellä, mitä tarvitsee ja mitä ei.
Herättääkö tämä Michellen tarina teissä kokeiluhaluja?
