Syyskuun puolivälikatsaus

Hej på er alla!

Kulutuskatsaus

Syyskuu on lähtenyt vauhdilla käyntiin ja illat alkavat olla jo pimeitä, buu! Tätä kirjoitusta aloittaessani kuvittelin, että olen tähän mennessä onnistunut välttämään turhat ostokset johtuen pitkälti aikapulasta. No ei se ihan niin mennyt sitten kuitenkaan. Tiesinkin, että tässä tulee olemaan kiireiset viikot, mutta vielä pärjää kun aurinko paistelee kuitenkin suht usein.

No nyt on ostoksia tehty n. vajaan 850 € arvosta ja kuukautta jäljellä tasan 14 päivää. Jotta pysyisin maltillisessa kulutuksessa, voisin arvioida viikkokäyttöön n. 70 €.

Oikeasti ostoksia olen tehnyt vain n. 350 € arvosta, mutta eläinlääkäriin on taas kulunut viitisen sataa. Ongelmat jatkuvat toisella koiralla (kesällähän kerroin kun koirani voi huonosti ja häntä hoidettiin) ja lisäksi hoidatin toisen koirani hampaat ihan ennakoivassa mielessä. Eli sinänsä erittäin hyvä alku tälle kuulle oman kulutukseni puolesta.

Mitä toimenpiteitä olen tehnyt:

- Olen vähentänyt ulkona syömistä, ja ostanut enemmän mikroaterioita töihin
- Järjestänyt tapahtumia ja saanut syödä (&juoda) niissä, tosin myös maksoin yhden osallistumismaksun 25 €
- En ole ehtinyt käydä kaupassa, joten syönyt aina kaapin tyhjässä vaiheessa paljon puuroa
- Vaihdoin matkapuhelinliittymäni Moi Mobiiliin. Kerron lisää myöhemmin, minkä hintaiseksi kulutukseni muodostuu.

Ostoksia, joita olen tehnyt:
- Kompressiosukat 9 €
- D-vitamiinia 9 €
- Suoristusrauta Lidlistä 15 € (en ole vielä testannut mutta naiset, nyt oli myynnissä ja hinta on huokea!)

Ostoksia, joita olen siirtänyt:
- Kampaaja (varasin sen jo ja peruin kuitenkin)
- Ulkoiluhousut
- Kengät syyskauteen, kumisaappaat
- Työvaatetta ja juhlavaatetta

Ensi kuussa taitaa viimeistään erääntyä kuntosalini vuosimaksu ja kaivelin sitä varten kokoon kaikki mahdolliset liikuntasetelit ja alennukset. Maksettavaksi jäänee 330 €.

Mulle tuli joku hormonien (?) aiheuttama henkinen alamäki ja tuntui, ettei kotona mikään ole hyvin ja katselin jo alennushuonekaluja. Sitten totesin, etten osta mitään ennen talvilomamatkaa. Täytyy pärjätä pienillä hankinnoilla ja mielikuvituksella sinne asti. Mies kyllä havittelee kovasti mm. uutta televisiota, mutta kannustin häntäkin ettei ostettaisi mitään ennen tuota matkaa.

Kuva: Stephen Ellis, Unsplash.com

Henkistä kuormitusta

Duunin puolella on taas rankka tilanne päällä. Koko viime talvi ja kevät oli henkisesti raskasta, johtuen lähinnä esimiestyön kurjista puolista eli ns. "oksennusämpärinä" olemisesta ja samalla ihan kohtalaisen työkuorman kantamista. Nyt kun oppisi vielä olemaan enemmän "siivilä" kuin "ämpäri"... Työasiat ovat taas tulleet yöuniini ja viikonloppuihini mukaan. :( 

Kesä meni töissä ihanasti ja minulla ei myöskään ollut mitään sivuprojekteja. Syksykin näyttäisi siltä, että voin keskittyä aika paljon esimiestyöhön, vaikka toki monessa entisen asiantuntija-alueeni hommassa olenkin mukana. 

Hiukan stressaa myös koirani vointi, tuleeko hänelle vielä terveitä vanhuusvuosia vai ei. Lisäksi toivon lähivuosille perheemme kasvamista, joten sekin tulevaisuuden muutos (ja onnistuuko se vai ei) kutkuttaa alitajunnassa. Koti-ikävä Etelä-Suomeen välillä nostaa päätään ja jotenkin olen ollut itku kurkussa jo jonkin aikaa aina välillä.

Mitä vähemmän pääsen urheilemaan, sitä helpommin henkinen alamäki yllättää. Kova treeni nostaa varmaan testosteronitasoja tai jotain, koska sen avulla saan varmuutta ja hyvää fiilistä.

Itsetuntokin on aina silloin tällöin koetuksella. En ymmärrä miksi se hyvä ja seksikkääksi itsensä tunteva minä aina välillä katoaa ja tekee mieli vain piiloutua. Ärsyttää kun mulle sanotaan, että "sä olet tuollainen luonnonkaunis". No en halua olla kuin ihan vaan kaunis..? :D. Luonnonkaunis-sanonnasta tulee sellanen olo että "jotain nättiä tuossa muuten aika kamalassa naamassa on". Hyvää fiilistä täytyy siis oikein hakea tulevalla viikolla.

Toisaalta työn kurjan puolen vastapainona minun vapaaehtoisprojektit sitten kantavat ja innostavat sekä yhteisössä saatu tuki ja kiitokset antavat voimaa ja uskoa itseen.

Nyt loppu syyskuu menee työn puolesta raskaasti, mutta valopilkkuna on ihana kollega joka kannustaa ja tukee sekä ruskan väreihin kääntyvä luonto ja lomamatkan odotus. Taloudellisesti yritän olla selviytymismodessa....

Miten jaksaa vaativassa työtilanteessa?

Tämä teksti ei liity varsinaisesti säästämiseen, mutta elämänlaatuun ja voimavaroihin, sekä taloudellisten varojen hankintaan toki. Olen viime aikoina pysähtynyt liian usein sen uutisen äärelle, että kaltaiseni nuori nainen kärsii työuupumuksesta. Myönnettäköön, että tunnistan itsessäni uupujalle tyypillistä suorittamista ja tehokkuuden tavoittelua. Lähimmäksi tämä on liipannut pari vuotta sitten, kun käytännössä identtistä työtehtävää tehnyt kollega uupui. Eikä kerta jäänyt viimeiseksi.

Haluaisin olla ja tehdä niin paljon enemmän, kuin mihin oikeasti pystyn. En ole perfektionisti, vaan tehokas; mihinkään ei saa kulua liikaa aika ja riittävä suoritus on ok, kunhan saa tehtyä kaikkea mahdollista ja mahdotonta.

Kodin pitäisi olla kohtalaisen siisti ja elinkelpoinen, ruokailuja ei saa jäädä välistä, lemmikit pitää hoitaa hyvin, talous pitäisi saada huippuvireeseen, töissä ei saa epäonnistua, kropan pitää olla hyvässä vireessä ja ulkonäkökin siisti.

Mistä näistä sitten voisi joustaa ja silti elää sellaista elämää, ettei viranomaisten tarvitse puuttua, kumppani pysyy tyytyväisenä ja oma vointi etusijalla? Tämä on jatkuvaa tasapainottelua, mihin vuorokauden tuntini käytän.

Kuva: Ugne Vasyliyte, Unsplash.com

Karma is a bitch

Joku ehkä muistaa, kun aiemmin valittelin ja kärsin, ettei töissä ole tekemistä. Nyt on.

Elän sellaista vaihetta, että työ linkoaa kovalla teholla mehuja minusta irti, (eikä blogikaan ole siksi kovin aktiivinen ollut viime aikoina). Työpaikallani käydään kivuliasta muutosprosessia. Luulen, että johto olisi toivonut minultakin parempaa suoritusta, mutta valitettavasti ongelmat ovat niin suuret, ettei minun panokseni yksin riitä.

Työpäiväni venyvät, mutta yli 10 h päiviä en ole tehnyt, ja viikonlopputöitäkin vain satunnaisesti. Elämässäni löytyy vastapainoa liikunnan ja monen muun muodossa. Siltikään en aina pääse työajatuksista irti illan enkä yön aikana. Etenkään, jos olen vastaanottanut ja käsitellyt tunteita päivän mittaan. Tämän aiheuttaa myös liian kova vauhti: jos olen jo tekemässä jotain ja vaikkapa alaiset kyselevät vielä vaikeita kysymyksiä ohimennen, aivot eivät pärjää mukana, eivätkä ne sitten rauhoitu enää ollenkaan. Vaikka mitään pahaakaan ei sattuisi tai sanottaisi, kollegoiden tunnesekamelska tarttuu joksikin stressitilaksi, jossa empatia muuttuu sympatiaksi.

Jatkuvasti  työpaikallani tapahtuu jotain sellaista, että ulkopuolinen ei voisi kuin hämmästellä. Välillä mietin, onko tämä draamateatteri vai työpaikka.

Siitä seuraa päänsärkyä, heikkoa unen laatua ja heikentynyttä "sietokykyä". Muutaman kerran viikon loppuvaiheessa olen ollut siinä pisteessä, että vielä yksikin valitus tai vastoinkäyminen, niin sanon tai teen jotain tyhmää. Toistaiseksi en ole mitään sellaista tehnyt, mutta laidalla ollaan käyty.

En ole pystynyt noudattamaan itselleni tekemääni uudenvuoden lupausta jokapäiväisestä joogasta, mikä sekin tuntuu itsepetokselta ja kropan laiminlyönniltä (ja on johtanut pari kertaa jännitysniskapäänsärkyyn, kesto 4 päivää).

Kiitollisuus

Ajattelen, että tämä työtilanne on oma johtamisen oppikouluni ja käytän tämän kokemuksen oppimisen matkana. Olen kiitollinen, että olen toisaalta nähnyt näin vaikean tilanteen ja ajat jo urani alkupuolella. Puhumattakaan jo vuosia sitten läpikäydystä yt-prosessista ja rakkaan työtehtävän menetyksestä. Toivoisin, että löytäisin vielä itsestäni keinot ja ideat viedä bisnestä tehokkaasti eteenpäin ja saada näin "pikavoittoja" ja papukaijamerkkejä uran edistämisen mielessä.

Välillä kyllä mietin, että onko salainen haaveeni johtajan urasta sittenkään realistinen, kun paineet ovat aika kovat jo näin matalammallakin tasolla.

Raskain asia on arvoristiriita yrityksen arvojen ja omieni välillä. Näen mm. vahvasti sen, että johtamisessa ihmisten arvostaminen tuo myös taloudellista hyötyä ja henkilöstö esimerkiksi antaa itsestään tarpeen vaatiessa enemmän. Tilanne on valitettavasti päinvastainen, eikä paikallisjohto pysty siihen välttämättä vaikuttamaankaan.

Lisäksi pienessä työyhteisössämme on sattunut ikäviä asioita yksittäisille henkilöille, mikä luonnollisesti vaikuttaa, kun jokaisen rooli on niin merkittävä.

Työstressin ollessa pahimmillaan muistan syyn talousasioiden tärkeyteen: jokainen säästetty euro on askel lähemmäksi vapautta palkkatulojen "kahleesta". Jos firma menisi konkkaan, mulla olisi enemmän aikaa etsiä uusi työ tai työllistää itseni. Jos taas terveydentilani heikkenee niin, että on pakko itse lähteä, voisin taas pärjätä sen aikaa, että etsin uutta.

Ennen kaikkea tämä ikävien sattumien ja uutisten sarjatulitus on saanut minut arvostamaan jokaista tervettä päivää, että ylipäätään olen työkykyinen ja voin sinne töihin joka aamu mennä, ja minulla on asiat hyvin.

Lopuksi

En tiedä mikä tämän tekstin tarkoitus oli. Kirjoitin tätä monessa pätkässä viikon aikana ja sain paljon eri fiiliksiä ja kokemuksia mukaan. Oma vointi voi vaihdella viikonkin mittaan äärilaidoilla. Jos vaikka perjantaina ehtii töissä vielä purkaa kaiken kuorman pois ja mieli ehtii tyyntyä, saa viikonlopusta paljon enemmän irti.

Olen myös huomannut, että en pelkää. Jos saisin itse potkut, se todennäköisesti olisi seurausta täydellisestä arvoristiriidasta ja sikäli olisi vain kartta uudelle polulle. 

Ehkä halusin tällä jakaa kokemuksia muiden esimiestyötä tekevien kanssa tai sellaisille, jotka ovat jaksamisen kanssa vaikeuksissa.

Itse reflektoin tilannettani keskustelemalla kotona, erään tv-sarjan toimistoelämää seuraamalla ja yhden kirjan parissa. Minulla on jalat aika hyvin maassa ja kuten eräs kohtaamani johtaja sanoi, minusta välittyy, että olen tosi Zen.

Hyvinvointivalaistuminen ja epäonnistuneet verkko-ostokset

Hieman enemmän työelämään ja hyvinvointiin liittyvää asiaa tällä kertaa. Sain nimittäin viime viikolla karvaan, mutta toivottavasti ikimuistoisen opetuksen omasta hyvinvoinnista. Vatsani kipeytyi parissa päivässä aivan tosi kipeäksi. Ylävatsaa poltti ja ruokailusta tuli epämiellyttävä tapahtuma. Töissä irvistelin. Viikonloppuna kun lähdettiin porukalla syömään oli pakko kulkea apteekin närästyslääkehyllykön kautta. Ilta päättyi vatsakipujen lisäksi pääkipuun. Oli pakko alkaa miettiä, mistä kipu johtui. Pikku hiljaa tutkittuani palaset loksahtivat kohdalleen: kesän aikana oli tullut myös muutama lisäkilo ja vatsa oli jo jonkin aikaa kuin ilmapallo. Ongelma ei johtunut yksittäisestä  tekijästä, vaan oli monen asian ja pidemmän aikajakson summa.

- Liikuntaharrastukseni jäi pois uuteen kaupunkin muuton yhteydessä ja odotin, että saisin töistä tyky-seteleitä, jotta voisin taas alkaa käymään...
- Koiralenkit olivat lyhentyneet jonkin verran entisestä.
- Söin hirveän raskaita lounaita ravintoloissa kulutukseeni nähden.
- Stressasin töissä turhasta. Tai oikeammin siitä, ettei mitään töitä ollut.
- Ja sitten ehkä suurin syyllinen: "säästin" aikaa aamutoimissa ja aloin juoda aamukahvia kodin sijaan töissä. Aloin myös syömään aamiaista työpisteellä (en tiedä onko hyväksyttyä, joten söin hätäisesti puoliksi salaa :D). Vatsan toiminta meni ihan sekaisin ja muuttui epäsäännölliseksi, kun töissä ei mukamas kehdannut tai ainakaan kovin rauhassa päässyt vessaan. Sori suora puhe, mutta tämä "ajan säästäminen" oli kyllä typerin oikku minulta pitkään aikaan. Kuka oikein suunnittelee työpaikkojen wc-tilat, kun niistä aina kuuluu äänet joko viereisiin koppeihin tai sitten johonkin asiakastiloihin?? Ei ihme, että meillä kärsitään niin paljon vatsavaivoista!

Onneksi tajusin kuvion ja nyt alle viikossa alan olla kunnossa. Olen syönyt lähinnä kasvissosekeittoja ja vältellyt myös leipää ja sokeria. Kävin pitkästä aikaa liikkumassa. Kivut ja stressi ovat poissa. Olen mennyt ajoissa nukkumaan ja nukkunut pitkään (eli 6:45 saakka ;)). Varjopuolena tässä tietysti on se, että töissä joutuu olemaan pidempään jos aamusta liukuu myöhemmin paikalle. Mutta se on pieni hinta muusta hyvinvoinnista. Toivon, että en enää koskaan unohda tätä opetusta!

Onko teillä vastaavia kokemuksia, että olette tehneet elämäntapamuutoksia tai vahingossa turmelleet hyvinvointianne?

No sitten ne epäonnistuneet verkkoshoppailut...

Tilasin elämää helpottaakseni alusvaatteita ja sukkia Sokoksen verkkokaupasta. Tilauksen ilmoitettiin olevan jo matkalla, kun sain henkilökohtaista sähköpostia. Eräs tuote puuttuikin kokonaan, joten hinta palautettaisiin. OK. No sitten hain paketin näppärästi marketin noutolokerosta. Eräs tuote oli ihan väärän värinen, joten palautukseen menee sitten sekin. Sainpahan ainakin pari onnistunutta tuotetta sitten ilman toimituskuluja. Pitää vielä yrittää ostoksia uudelleen, jotta saan vaatekaapin perustan kuntoon syksyä varten. 

Suosituksia edullisista ja hyvälaatuisista naisten alusvaatteista verkossa?