Ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot. Lause on inspiraatio mutta tänään vain masentaa. Maksoin uuden asunnon takuuvuokran, vajaa 600 euroa (toki tuokin on hyvin kohtuullinen) ja viimeisen vuokran nykyisestä. Tilille jäi noin 1000 euroa.. se niistä suurista säästöistä tässä kuussa. Taas hyvä muistutus, että kyllä sitä vaan menee pakollisiin asioihin. Haluaisin, että tilanne olisi sen verran hyvä, ettei tuollaiset summat tuntuisi missään. Toki saan vähän takaisin (toivottavasti) vanhasta takuuvuokrasta.
Lisäksi sovin tänään opintolainan lyhennysaikataulun! Ensin pankista vastattiin, ettei vielä saisi alkaa lyhentää, koska korkoja pääomitetaan vielä opintojen päättymisestä yhden lukuvuoden ajan. Mutta se aika oli juuri kulunut mielestäni, ja kysyin uudelleen. Huh, 15 vuoden velkavankeus alkoi. Nyt tuntuu, että ne rahat silloin meni täysin hukkaan, mutta ihan perus ruokaan ja sellaiseen ne menivät. En olisi esimerkiksi voinut lähteä vaihto-opiskelemaan ilman opintolainaa eikä sitäkään kokemusta voi rahassa mitata. Tein töitä joka kesä ja opiskelun loppuvuodet jopa lähes täysipainoisesti.
Saan Kelan opintolainavähennyksen eli verovähennyksiä useamman tuhat euroa, sen mukaan kuinka sitä lyhennän. Tälle vuodelle pitäisi siis saada mahdollisimman paljon lyhennettyä.
Ja olisi se myös henkisesti kevyempi taakka.
Jatkossa rahatilanne kiristyy eli kuukausittain menee ensisijaiset menot näin: n. 1800-576 (vuokra) -105 (opintolainan lyhennys)=1119€
Erittäin optimistinen arvio syksyn lyhennyksistä:
-elokuussa 100€ + heinäkuusta säästöön jääneet rahat n. 500 + 500€ =1100€ ?
-syyskuussa 100€ + 500€=600€
-lokakuussa 600€
-marraskuussa 600€
-joulukuussa 600€ + veronpalautuksia 800€ = 1400€
=4300 €.. Ei tuollakaan summalla nyt juhlita mutta olisi se neljäsosa koko lainasta!
Saa jäädä vissiin sisustus- ja autohaaveet toistaiseksi..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti