Tsekkasin just oman "big picturen" ja en ole tyytyväinen nettovarallisuuteni n. 500 € kasvuun per kk tämän vuoden puolella. Koska lyhennän asuntolainaa ja säästän, pitäisi tahti olla vähän kovempi. Tosin, täytyy taas muistaa, että tammikuussa olin matkalla ja helmikuulle osui kaikkien aikojen kulupommi.
 |
| Kuva: Melk Hagelslag, Unsplash.com |
Tein huvikseni tällaisen blogin alkuvuosilta lähtevän laskelman, mittausjaksot ovat epätasaiset mutta ei välitetä siitä (lähtötilanne oli negatiivinen, sitä ei laskelmassa!):
| Nettovarallisuuden kasvu | |||
| Ajankohta | Nettovarallisuus | Kasvu € | Kasvu % |
| 201609 | 3060 | 0 | 0,00 % |
| 201612 | 8000 | 4940 | 161,44 % |
| 201706 | 8500 | 500 | 6,25 % |
| 201712 | 14500 | 6000 | 70,59 % |
| 201803 | 16000 | 1500 | 10,34 % |
- Suurin prosentuaalinen kasvu tapahtui ajanjaksona, jolloin sain veronpalautuksena opintolainahyvityksen.
- Suurin euromääräinen kasvu lähtee asunnon ostohetkestä. Arvioin asuntoni arvon ostohintaan tai oikeastaan muutaman satasen sen yli tasasummaan. Tässä on hitunen optimismia, mutta luottamukseni yhtiöön ja asunnon sijaintiin on vain kasvanut.
Vaikka tämä pidemmän jakson laskelma näyttää ihan kivoja prosentteja, ei päästä siitä mihinkään, että en osaa nykyään säästää. Elän kuin joku keisari ja hankin surutta materiaa tuomaan iloa masentavan työarjen keskelle. Ei siinä, täytyy ihmisellä vaatteita olla ja harrastusvälineitäkin sopivasti. Laatuaikaa ja kokemuksia matkoilla silloin tällöin..
Kysymys kuuluu: saisinko säästettyä paremmin, jos työni ei olisi niin raskas/aikaavievä? Vaikka pienemmillä tuloilla ja vähemmän stressaavassa ympäristössä saisinkin isomman säästöprosentin, se voisi tarkoittaa euroissa vähemmän. Vai olisiko mahdollista löytää vähemmän stressaava työ isommalla liksalla? Yes please.. Nykyisen työn vähentäminen tunneissa ei onnistu.
Olosuhteeni ovat säästämiselle loistavat: edullinen laina, keskinkertainen palkka mutta ei perhettä, ei työmatkakustannuksia, ei päivittäistä edustamista, ei kroonisia sairauksia minulla tai lemmikeillä, puoliso maksaa osan asumiskuluista. Miksi en pysty parempaan? Syytän työelämää.
Miten muilla menee? Miksi miehillä luvut ovat ihan älyttömiä vs. omani tai muut naiset?
Vastauksena kysymykseen (vähän kärjistäen): suurin osa säästävistä miesbloggareista on introvertteja, eivätkä tee elämässään kovin jännittäviä asioita. Kun olet töissä ja lähinnä kotona 10v putkeen niin kyllähän siinä sievoisen summan saa kasaan..
VastaaPoistaHeh, joo. Juuri puhuttiin miehen kanssa, että me tehdään kyllä muihin ihmisiin verrattuna todella paljon erilaisia asioita, mikä tietenkin vie myös rahaa.
PoistaJust näin, miehet on erilaisia ja omani ainakin on välillä niin nuuka että olisi vain kotona jos en potkisi kuluttamisen pariin :D Tein ison kuvan laskelman miten paljon olen saanut viime vuonna kulutettua ja olihan se järkytys!Johonkin se raha vain katoaa...
PoistaItselläni se taas menee toisinpäin raskaan työn ja säästämisen suhteen.
VastaaPoistaOlen esimerkiksi koko alkuvuoden tehnyt niin paljon töitä, etten vaan ole ehtinyt kuluttaa rahaa. Normikulut pyörii, mutta kaikki ns. huvituksiin jättämäni raha on lähestulkoon jäänyt tilille. En ole ostanut muutamaa tärkeää vaatetta lukuunottamatta mitään, koska ei ole huvittanut pyöriä kaupoilla.
Harrastukseni ovat suht edullisia, mm. kuntosali 30€/kk, koska en mielestäni ehdi käydä salilla niin usein, että haluaisin maksaa siitä enemmän.
Viikonloput olen viettänyt lähinnä rentoutuen ilman mitään aikatauluja ja tehnyt mitä huvittaa. Joskus siihen on kuulunut ravintolassa käynti,joskus vaan kotona oleilu, mutta pihistellä ei ole tarvinnut.
Ehkä se on se ajatuksen muutos. Kun ei tarvitse tehdä mitään töiden jälkeen, saa tehdä mitä haluaa. En ole asettanut itselleni raskaan työn takia mitään "pakoitteita" vapaa-ajalle,mutta en ole myöskään jättänyt tekemättä mitään mitä haluaisin tehdä.
Samalla ei voi sekä säästää että kuluttaa, valinta on tehtävä. Ehkä ne säästämiseen panostavat miehet saavat säästöön siksi enemmän,että pabostavat säästämiseen ja jättävät kaikki "jännittävät" asiat vähemmälle ihan omasta halustaa.
Ehkä itsekin tyydyn vähän vähempään ja silti nautin elämästäni. Matkustan, mutta harkiten ja säästäen etukäteen. Eniten ehkä nautin siitä aikatauluttomasta elämästä vapaa-ajalla, kun ei ole kiire mihinkään eikä esimerkiksi pakko nähdä tai tehdä jotain uutta ja jännää koko ajan.
(Ja olen siis nainen)
Kommenttisi kuulostaa että elämä on tasapainossa ja arvot kohdallaan :)
Poista
VastaaPoistaMinulla oli säästöprosentti kyllä aina yli 50 %, kun aloittelin projektia (töissä kävin ja ei ollut lapsia). Ja mietin myös, että josko en anna noin paljon työelämälle, niin saisinko enemmän säätöön (olin loppuajasta 3 päiväisellä työviikolla). Sain säästöön saman kuin täyspäiväsenä töissä, koska minulla oli siis 4 päivää aina vapaa-aikaa viikosta. Se oli huiman paljon, kun ennen olin käynnyt kotona vain nukkumassa. Siitä sain selvää säästöä. Minä aloin silloin tajuta vapaa-ajan ostamisen. Ostin mielummin vapaa-aikaa.
Vaihtoehdot olivat esim kahden kuukauden ajan käyttämisessä
A) lukea kotona vapaalla 1 kk (ja käydä 1 kk siis töissä)
B) Vaihtoehtoisesti olisin ollut töissä 2 kk ja saannut kerättyä ylimääräistä 2000 euroa, ja neljä lomapäivää. Pyöristetään että viikon loma. (Tai toki voi miettiä että haluaako esim jonkun 2000 e tuotteen)
Minulle oli selvä, että otan vaihtoehdon A.
Oon ihan keltanokka koko varallisuuden kerryttämisessä vielä, mut sen oon kyllä havainnut että järjestelmällinen säästäminen vaatii itseltä paljon ajatustyötä ihan koko ajan. Se "täällä eletään vain kerran" -shoppailufriikki haluaa aika ajoin ostaa kaikkea kivaa joka piristäisi tylsää arkea ja elämää, mut harvoin se materia on kuitenkaan kauaa mieltä lämmittänyt. Sellainen pidempiaikainen hyvä fiilis on kyllä tullut ennemmin siitä, että on saanut lihotettua säästötiliä, rahastoja tms. Mutta äärimmäisen haastava asia ajoittain tajuta...
VastaaPoistaOon yrittänyt suunnitella jokaista vähääkään isompaa hankintaa etukäteen ja kieltänyt itseltäni impulsiivisen tavaran haalimisen. Esimerkiksi viime kuussa päätin, että seuraava hankinta on laadukkaat kevät/kesäkengät ja ensi palkkaan asti on aikaa harkita ja miettiä mikä malli/merkki olisi kiva. Ostan siis kyllä tavaraa, mutta yritän pitää moneen asiaan sellaista vähintäänkin parin viikon vakavaa harkinta-aikaa. Jokunen hankinta on jäänyt tällä taktiikalla hankkimatta ja ne mitä olen hankkinut, on tullut oikeaan tarpeeseen.
Tuo harkinta-aika on hyvä idea! Olen myös pitänyt "haluan" listaa jääkaapin ovessa ja siinä se muistuttaa, haluaako niitä asioita todella ja mikä on järjestys.
PoistaKatselin tuossa hieman omia menojani tältä vuodelta ja miten ne ovat jakautuneet eri kategorioihin. Isoin on luonnollisesti asuminen, tosin se sinulla taitaa olla ihan kunnossa, kun et kuitenkaan asu yksin. Toisena ruokakauppa.
VastaaPoistaMuusta tavarasta taas ei juuri koidu kustannuksia. Minulla on vaatteet niin töihin, urheiluun ja ulkona olemiseen siistit ehjät. 5 eri kengät sään ja menotarkoituksen mukaan. Tähän mennessä olen kuluttanut vaatteisiin 30 euroa tänä vuonna.
Duunista samaani Body&Mind kortilla saa oikeastaan suurimmat viihdemenot kuten leffassa, konserteissa ja festareilla käynnit aina puoleen hintaan.
Suurimmat menot järjestyksessä allekirjoittaneella ovat selkeästi asuminen, matkailu ja alkoholi/ravintola. Kahta ensimmäistä ei voi/en halua karsia, mutta alkoholi/ravintola kustannukset riippuvat aika paljon kuukaudesta.
Suurimman osan viime aikojen teksteistä lukeneena veikkaisin, että ero koviin säästäjiin syntyy näistä:
- Vaatteet (tuntuu, että ihmisillä on usein jokaista tarkoitusta varten erilaiset vaatteet: nukkuminen, urheilu, spinning, oleminen, hengittäminen jne) :D Kaikkia näitä varten en itse tarvi niille brändättyjä vaatteita. Huomattava myös se, etten maksa euroakaan aktiivisesta liikkumisesta (ilmainen duunisali ja lenkilläkäynti).
- Lemmikki (tämä tietysti nostaa elämänlaatua tietyillä ihmisillä, mutta fakta on, että lemmikki polttaa rahaa valtavasti. Etenkin jos sattuu olemaan kipeä. T. alalla työskennellyt).
- Naisilla taas kosmetologit, meikit, ihonhoitotuotteet jne. tuovat oman lisänsä.
- Auto (Jälleen kerran jotkut yksinkertaisesti tarvitsevat tämän, mutta kun autoa ei ole, säästyy huomattavilta kuluilta).
Nuo itsessään riittävät mielestäni selittämään eroavaisuuden.
En ole vielä ostanut niitä spinningkenkiä ;)... Noistahan ne erot tosiaan kertyy!
PoistaOlen kolmekymppinen nainen,joka asustaa omakotitaloa miehen,koiran ja kahden lapsen kanssa. Tienataan yhteensä talouteen n. 4000 euroa joka kuukausi,ja aina saadaan säästöön 600-1500 euroa. Jos säästetään vain 600 euroa,ollaan kyllä tuhlailtu johonkin,tai maksettu isompi lasku.. esimerkiksi vakuutukset maksetaan yhtenä pompsina välttääksemme lisäkulut. Varsinaisen säästämisen lisäksi Maksamme 150 euroa kuussa ylimääräistä lyhennystä talolainaan.
VastaaPoistaEn tiedä,onko meidän säästöluvut mitenkään erityisen kovia..parempaakin pystyttäisiin,jos jaksettaisiin esim.ruokakaupassa miettiä tarkemmin ja laittaa kaikki ruoka alusta itse. Tässä mielessä minun täysipäiväisiin töihin alkaminen opintojen päätyttyä on vaikeuttanut säästämistä,kun töiden jälkeen vain ei enää jaksa viettää koko iltaa keittiössä.
Mulla säästämistä helpottaa se,etten ole vakityössä. Kun ei tiedä tulevasta,on pakko yrittää turvata perheen toimeentulo.Se on tärkeämpää kuin kampaajakäynnit tai uusi auto.
40 000 euroa olemme saaneet säästöön..sillä toivomme pärjäävämme,jos määräaikaisen työsuhteen päätyttyä en heti työllistyisi uudelleen.
Tällaista horinaa..Kai halusin vain kertoa,että meillä motivaatio säästämiseen tulee ehkä eniten lapsista ja heitä kohtaan tuntemastamne vastuusta. Mikä voisi olla sinun motivaation lähde?
Mielenkiintoista! Hyvä säästöaste teilläkin yhteisistä tuloista.
PoistaTyö tai tarkemmin liika työ pilaa elämän. Olen huomannut saman jo muutama vuosi sitten ja siitä asti toivonut vaikkapa nelipäiväistä työviikkoa. Lyhyempi työviikko antaisi aikaa tehdä asioita ehkäpä halvemmalla? Kiireessä ja väsyneenä tulee tehtyä huonompia päätöksiä.
VastaaPoistaMinä uskoin myös tähän. Että jos saan halaumani lyhemmän työajan, niin se antaa enemmän (säästöön rahaa ja elämän laatua ja...). Juttelin silloin ensin työkaverini kanssa, että meinaan saada kolmipäiväisen työviikon. Työkaveri oli ollut samassa firmassa firmassa parikymmentä vuotta ja sanoi että turha mennä kysymään, sillä sitä ei anneta (alallan ei vaan siis ole kolmipäiväisiä). Menin pomon juttusille ja ilmoitin että haluan kolmipäiväisen työviikon (olin siitä siitä ihan varma). Pomo sanoi, että ei onnistu ja töitä on likaa, eikä sitä voida minulle antaa. Kertasin vielä, että minulla on vedossa firman isoin projekti ja että halaun kolmipäiväisen viikon. Pomoni kertasi, että kolmipäiväinen ei voi vetää firman suurinta projektia. Ilmoitin omana mielipiteenä, että jos hän miettii kaikki firman työntekijät (tai pomot) firman sen hetken johtavaan projektiin vetäjäksi, niin uskon että hän päätyy minuun kolmipäiväisenä. Pomoni ilmoitti että miettii asiaa, mutta hän ei pysty antamaan minulle kolmipäiväistä työviikkoa. Sanoin, että ymmärrän asian ja alan valmistella itselleni muunlaitasta työympäristöä (pomo tiesi että tykkäsin työstäni ja projekti oli minulle tärkeä). Työkaverini sanoi että `mitä minä sanoin`. Lähdin kotiin. Aamulla pomoni tuli juttelemaan, että on keskustellut koko johdon kanssa, että saan kolmipäiväisen työviikon ja saan silti pitää projektin itselläni. Ai että!
PoistaItse en usko siihen, että kannattaa tuijottaa miten vaikkapa "me perheelliset" saadaan säästöön. Jos minulla ei olisi lapsia, todennäköisesti käyttäisin rahaa enemmän kaikkeen muuhun, kuten vaikkapa kk-korttiin kuntosalille, matkustamiseen, ulkonasyömiseen... Toki teen tätä kaikkea nytkin, mutta pienimuotoisemmin.
VastaaPoistaPääasia tässä elämässä kuitenkin on se, että ollaan onnellisia ja eletään täysillä. Se, että varallisuutta karttuu matkan varrella, on vain positiivinen juttu. Älä ole turhan ankara itsellesi :)
Miksi näet varallisuuden kartuttamisen niin tärkeänä asiana itsellesi kun pärjäät nyt niin hyvin? Hiljaa hyvää tulee. Tuossa yllä tuli monta juttua johon käytät nyt sen verran rahaa ettet saa säästöön niin paljon kuin halajat. Mutta pitäisikö?
VastaaPoistaTotta, ei kai minun tarvitse olla samassa tilanteessa kuin muut, kun en ole "he". Olen omista lähtökohdistani ja arvoistani käsin matkalla :)
PoistaToisaalta, jos tekisit vähemmän töitä, saisitko siltikään enempää säästöön kuin nyt?
VastaaPoistaVai antaisiko lisääntynyt vapaa-aika mahdollisuuden harrastaa enemmän (harrastukset usein kalliita), matkustaa enemmän (koska ajallisesti mahdollista), käydä viihteellä enemmän (usein kallista), sisustaa enemmän jne. Eli nousisiko säästöprosentti kuitenkaan?
Olen laskenut oman peruskulutukseni jo useamman vuoden perusteella ja se ei oikeastaan laske eikä nouse siltä tasolta enää mihinkään tein sitten töitä tai en. Muutoksia saan siihen ainoastaan tekemällä suuria peliliikkeitä, kuten luovun autosta tai poistan kaikki tarpeellisetkin vakuutukset tai alan kasvattamaan kaiken ruokani ja dyykkaamaan loput roskiksista tms.
Niinpä, niinpä, hyviä pointteja.
PoistaMielenkiintoista pohdintaa! Itselläni herää ajatus, että ehkä olisi aika alkaa katsoa avoimia työpaikkoja? Työsi kuulostaa todella kuluttavalta ja uskon vahvasti, että voisit saada muualta inhimillisemmät työajat :)
VastaaPoistaOlisi kiinnostavaa kuulla tavoitteitasi säästämiselle? Niiden selkiyttäminen voisi myös lisätä motivaatiotasi. Itse nimittäin painin vähän sen kanssa, etten ole varma, mitä varten säästän :D Eläke tuntuu liian kaukaiselta ja vaurastuminen liian abstraktilta...
Kieltämättä on käynyt mielessä ja joku mielenkiintoinen juttu onkin vilahtanut silmissä. Tuo on myös vaikeaa, itse näen vaurastumisen liian vaativana vaikka säästäisin koko ikäni ja eläke.. tosiaan kaukana ja onko säästöjä silloinkaan tarpeeksi? Mietinpä tätä.
PoistaOlet nähtäväsi vielä alle kolmekymppinen, eli hyvässä iässä uran edistämiselle. Mielestäni tuolloin pitäisi miettiä, miten kasvattaa työstä saatavia tuloja.
VastaaPoistaItse sinun ikäisenä tienasin suunnilleen saman verran ja kovalla säästöasteella sijoittelin rahoja. Jotenkin eräänä keväänä, jolloin firman vuosibonareista tiedotettiin, niin tajusin, että verrattuna henkilöihin, jotka eivät ihmeemmiin säästäneet, mutta saivat tuhansien bonareihin, säästöni tuomat tuotot olivat mitättömiä. Myös henkisen pääoman kasvattamiselle voi olla suotuisat vaikutukset tuloihin.
Laskinkin, että jos olisin pitäytynyt vähemmän haastavassa työssä, niin tienaisin nykypalkkaani verrattuna n. 20 000€ nettona vähemmän. Karkeasti laskien tämä vastaisi 5 % pääoman tuottoasteella 400 000€ pääomaa.
Itse ainakin suosittelisin ihmisille pyrkimään ottamaan omasta potentiaalistaan irti niin paljon kuin mahdollista. Downshiftaamista olen miettinyt sitten viisikymppisenä, politiikka ainakin kiinnostaisi, siellähän ei tartte mitään tehdä ja taloudellisesti riippumattomana ei tarvitse stressata jatkokaudesta.
Olen tismalleen samaa mieltä kanssasi, vaikka aina jauhetaankin että "ei ne suuret tulot..". Vaan just niin kyllä: suuret tulot ja pienet menot :D.
PoistaPyrin jatkuvasti tutustumaan ajankohtaisiin asioihin, verkostoidun ja teen parhaani duunissa. Pitäisi varmaan vielä panostaa johonkin/jotenkin paremmin.
Poliittista uraa pitää alkaa petaamaan jo varhain, 50v voi olla liian myöhä, ellei tule räväköin vaaliteemoin mukaan ;)