Oletko joskus menettänyt ystäviä rahan takia?
Itse en voi sanoa menettäneeni, mutta jotkut ystävyyssuhteet ovat jääneet kokonaan alkamatta. Ilmeisesti siksi, etten ole tarpeeksi varakas/design/hieno/kaunis, whatever.Seuraan parhaillani tilannetta, jossa miespuolinen porukka vanhoja ystäviä on järjestämässä polttareita. Juhlapaikka on _luonnollisesti_ tuhansien kilometrien päässä, erittäin kalliissa maassa, ja suunnitellut aktiviteetit mm. helikopteriajelua ja limusiinikyytejä.
Järjestävä ydinporukka koostuu erittäin hyvissä ammateissa olevista poikamiehistä, joilla raha ei edes käy mielessä. Nyt rällätään kuin viimeistä päivää. Ymmärrän kyllä, että jos rahaa olisi rajattomasti, varmaan itsekin hakeutuisin huikeisiin seikkailuihin sen avulla. Tässä tapauksessa valtaosalla osallistujista on todellakin hyvä taloudellinen tilanne, jolloin ohjelma ja lokaatio varmaan sopivat melkein kaikille. Mutta muutama kutsutuista on opiskelijoita, joilla ei ole mitään tuloja.
Tämä johtaa tilanteeseen, jossa opiskelijakaverit joutuvat joko 1) realisoimaan viimeisetkin säästönsä, siis ne, joilla oli tarkoitus elää tulevat lukuvuodet, tai 2) kieltäytymään osallistumisesta taloudellisiin syihin vedoten.
Polttareiden idea toki on järjestää avioituvalle henkilölle jotain todella kivaa viimeisinä "vapauden" hetkinä, mutta myös kokoontua ystävien kesken. Tuntuu, että lähes kaikkien polttarien kohdalla joudutaan tasapainottelemaan sen kanssa, että mikä on sopiva budjetti. Toisilla kun budjetti on pyöreä nolla joka tapauksessa, eikä sillä välttämättä saada oikein mitään kivaa järjestymään.
 |
| Kuva: Sidharth Bhatia, Unsplash |
Illanvietto meillä vai teillä?
Asuminenkin voi aiheuttaa ongelmia eri taloustilanteissa olevien ystävien välille. Illanistujaiset tuppaavat kasaantumaan tilavassa hienossa asunnossa tai omakotitalossa asuvien luokse. Dyykatuilla huonekaluilla sisustettuun kerrostalokaksioon ei välttämättä tee mieli järjestää kutsuja, kun ei ole tilaa eikä poreallasta.Sydämen viisautta olisi tietenkin olla ihminen ihmiselle - ystävä toiselle, tilanteessa kuin tilanteessa. Nähdä sen talousaspektin läpi. Ei ne kahvit nyt niin erilaiselle maistu Iittalan tai Ikean kupista. Jokaisella meillä on tarve hyviin ihmissuhteisiin ja mahdollisuus purkaa murheita, niitä kun on rikkaillakin.
Onpa hieno laukku, mistä hankit sen?
Vaatteet ja merkkituotteet tai ulkonäköasiat yleisesti voivat myös aiheuttaa skismaa. Hyvä itsetunto tosin auttaa tässäkin asiassa. Todellinen ystävyys kestää kaikki elämän vaiheet ja asioista sovitaan rehellisesti, toisista huolehtien.Minä tunnen toki kateutta rikkaammille ystävilleni esimerkiksi merkkilaukuista, asunnoista, kesämökeistä ja matkoista. Selviytymismekanismina yritän ajatella, että teen järkevämpiä pitkäjänteisempiä talouspäätöksiä kuin he. Vaikka se on vain illuusio :D.. Raha ei kuitenkaan lopulta tee onnelliseksi, ja usein kulissit romahtavat.
Kaikki tuttuni ovat yhtä pientuloisia kuin itsekin, eli mainitsemiasi ongelmia ei ole ollut. Sen sijaan pienituloisilla on muita ongelmia; vähä raha ei riitä, pinnistelyä sun suhteen, pikavippejä normaalin elämän kuluihin yms. Raha-asiat aiheuttavat yleistä ankeutta. Kaverisuhteisiin tulee sitten ongelmua, kun sitä rahaa aletaan pummimaan kavereilta. Itse jonkin aikaa olin pummintakierteessä (multa pummittiin) ja lopulta laitoin rahahanat kiinni; se ikuinen parikymppiä on iso raha minullekin ja pois normaalin elämän kuluista. Noh. Se kaverisuhde taisi sitten jäädä siihen.
VastaaPoistaNo tuo on myöskin paha, jos ollaan oikeasti todella huonossa tilanteessa ja ystävyyssuhde muuttuukin hyväksikäytöksi.
PoistaMulla on ollut ja on tuttuja monista tulo-/varallisuusluokista; on mm. opintotuella/toimeentulotuella/työkyvyttömyyseläkkeellä elävää, pienipalkkaista, monen monta keskituloista, jopa monta ihan suurituloista. En ole huomannut ongelmia siinä, että taloudellinen tilanne on erilainen. (Voi toki olla, että jotain ongelmia on ollut, en vain ole huomannut niitä! Esim. ehkä mut on joskus jätetty kutsumatta johonkin, ja jos näin on, niin ehkä parempikin niin.)
VastaaPoistaMä en myöskään ole yhtään kateellinen rikkaampien tuttujeni omakotitaloista, mökeistä, luksushuviloista, ulkomaanmatkoista, hienoista autoista tai vaikka kalliista shampanjasta tai merkkivaatteista. En mä sellaista kaipaa itselleni. Olen kyllä joskus ollut kateellinen tuttujeni terveydestä ja onnellisuudesta. Tai siitä, että ystävälläni on työ, jota hän rakastaa.
Noista polttareista kyllä tulee mieleen, että ehkäpä osittain tuota mun ongelmattomuutta selittää se, että mä en kuitenkaan ole koskaan edes törmännyt mihinkään tuollaiseen kummalliseen pröystäilyyn.
Hauska kuulla, ettet ole koskaan törmännyt ongelmiin, vaikka selkeästi kaveripiirisi koostuu monenlaisista ihmisistä. Kateus on vaikea aihe itselleni, tunnen kyllä sitä ihan rehellisesti ajoittain. En toki anna sen vaikuttaa.
PoistaItse tykkään pitää matalaa profiilia tuloistani ja varoistani kaveripiirissä. En pukeudu sen kummemmin, mukavuus ennen kaikkea. Jos suunniteltu pikkujoulu/illanistujaunen on mielestäni antiin nähden arvokas, olen sen kyllä kertonut ja sanonut että menkää vaan mutta me ei lähdetä. Kaikki tietää että olen nuuka ja tarkka. Ja minua ei haittaa mitä minusta ajatellaan, sen verran on itseluottamusta suotu.
VastaaPoistaMuistan kyllä kun aikoinaan kaverit meni naimisiin, niin oli jos jonkinmoista varpajaista suunnitelmissa. Yksi on jäänyt mieleen kun siinä oli vaikka mitä temppuja mitä morsiamen piti tehdä päivän aikana. Osalistuin niihin ja pidin hauskaa sen ajan, mutta loppuillaksi ja yöksi oli varattu mökki niin sinne en raaskinut mennä vaan löhdin kotiin. Ja edelleen ollaan kavereita.
Ei varpajaiset vaan polttarit
PoistaRehellisyys raha-asioissa ja kommentointi on myös mielestäni reilua: jos sanoo suoraan, että nyt ei sovi budjettiin, voivat muut yrittää kompensoida tai muuttaa ohjelmaa. Tai sitten se jolle ei sovi, joustaa.
PoistaTässä juuri yhdet polttarit edessä, mukana hyvin tienaavia ja opiskelijoita. Varmaan 100€ per nuppi riittää kaikkeen koko viikonlopuksi. Ja hauskaa tulee varmasti olemaan. Ei sitä rahaa ole pakko käyttää paljoa, hauskaa saa halvallakin :P
VastaaPoistaSe on totta! Joillekin tuo 100 € on liikaa, siis jos elää aivan minimaalisella budjetilla eikä ole yhtään joustonvaraa. Toisaalta taas tuo on ihan eri luokkaa kuin varmasti yli tonnin maksavat ulkomaan polttarit.
PoistaKyllä se satanen on tiukka raja, jos menee yli niin en mene :D
VastaaPoistaSe on hyvä että tuntee rajansa!
PoistaMinulla asia on mennyt sen verran pitkälle, että vaikka rahaa onkin niin en pysty maksamaan ylihintaa tuotteista. Kahviloissa 5e kahvi, lähes 10e oluttuopit jne. menee jo yli sietorajani. Nyt kun tämä ikuinen talvi kääntyy kenties kohta kevääksi on jäätelökioskit tulleet jo kadunkulmiin täällä napapiirilläkin, jäätelöpallo maksaa 3e, eihän sellaista hintaa voi harkitakaan kun sillä saa kaupasta vähintään litran samaa herkkua. ;)
VastaaPoista