Missä mennään kun Q1 alkaa olla lopuillaan?

Ihanaa lauantaiaamua! Kello on vasta päälle 7 ja olen jo käynyt ulkoilemassa ja kahvit juotu. Hoitokoira oli vieraassa paikassa vähän levoton, ja tepsutteli pitkin laminaattia, niin eihän se auttanut muu kuin nousta ylös, ulos ja lenkille :)

Ajattelin ottaa vähän takapakkia ja käydä läpi, miten alkuvuosi on mennyt. 

Kuva: Laura Anderson, Unsplash

Tammikuu

Lähes täysi palkka, 1 palkaton järjestöhommissa käytetty vapaa, josta sain kuitenkin ansionmenetyskorvauksen muualta. Lisäksi maksettiin lomarahoja n. 300€. Ostin 3 paitaa ja tapasin kavereita Helsingissä. Uutena vuotena tuli myös shoppailtua urheilukampetta. Aloin tammikuussa jo hakemaan töitä, koska nykyinen työ piti päättyä tässä kevään aikana. Taloudellisesti ihan bueno, etenkin lomarahojen takia. 

Helmikuu

Helmikuussa sain täyden palkan. Ostimme auton ja maksoimme siihen liittyviä kustannuksia. Kului muutenkin rahaa. Jatkoin ahkerammin työn hakua, kunnes sain tietää, että duunit jatkuu vielä jonkin aikaa nykyisessä paikassa. Ilmoittauduin kesälomamatkalle, mutta oli epävarmuutta siitä, toteutuuko se matkanjärjestäjän puolesta. Kävimme viikonlopun laskettelemassa upeissa maisemissa. Mökkeily tekee hyvää sielulle!

Maaliskuu

Tein peliliikkeen turhan suureksi kasvaneiden tilillä makaavien rahojen suhteen ja ostin ensimmäiset osakkeeni. Tein kauppaa tonnilla ja lähdin nyt mukaan myös Fondian listautumisantiin minimimerkintää hakien. Lisäksi matkasuunnitelmat meni uusiksi, mutta nyt on lennot ja osa majoituksista varattu ja maksettu. Nyt saa vaan laskea päiviä matkaan <3. Tuntuu aivan liian hyvältä ollakseen totta. Matka maksaa yhteensä kaikkinensa varmaan lähemmäs 1600€, mutta toisaalta olemme viisi päivää täyshoidossa ja nautimme järjestetystä ohjelmasta ja muutaman päivän sitten kuljemme oman mielemme mukaan. Tämä ei siis ole mikään ihan tavallinen loma, vaan majailemme aktiivilomakohteessa, jossa on aamusta iltaan ohjelmat+ruoat ja välipalat ja retket. 

Työpuolella ollut vähän vuoristorataa, välillä hyviä päiviä jolloin tunnen itseni tarpeelliseksi ja välillä sellaisia, että v-käyrä on koholla viimeistään kun lähtee kotiin. Yksi kotimatka aloin jopa ulkona vollottamaan pyörän selässä, kun harmitti ja ahdisti niin paljon. Ensinnäkin väsymys, liian vähäiseksi jatkuvasti jäävät yöunet, turhaan töissä istuminen (jos ei tekemistä) ja kurja keli kaiken kukkuraksi saivat mieleni matalaksi. Kotipuolella yritin takoa miehelle järkeä, että tarvitsen apua kotitöissä ja niitä pitää tehdä joka päivä. Nyt onkin sujunut paljon paremmin kotihommat, ne vain pitää reippaasti jakaa ja molempien tehdä oma osuus. 

Kumma miten aurinko tekee päivistä paljon parempia! Maaliskuun alussa kävin myös kosmetologilla ja ihon kunto alkaa pikku hiljaa paranemaan. Olen myös käynyt enemmän joogatunneilla nyt.

Tällä viikolla esittelin töissä yhtä tekemääni katsausta ja pyysin lisäideoita, mihin suuntaan sitä pitäisi lähteä kehittämään. Sain tästä tosi paljon kehuja ja glooriaa, joten tuli tosi tosi hyvä mieli :) Ehkä mä osaankin jotain? Laajojen kokonaisuuksien hahmottaminen on minun vahvuuteni. Oli hienoa päästä näyttämään omia kykyjään! Eipä ne muuten edes tule esille, jos ei saa oikeaa tilaisuutta. Juuri tällaisista hetkistä on uran kannalta varmasti hyötyä, kun ylin johto näkee, että aidosti ymmärrät bisneksen ja markkinan.

Miten tästä eteenpäin?

Aion pitää likvidejä varoja edelleen n. 6000€ paikkeilla, jotta lomakassa on kunnossa ja toiseksi myös myöhemmin tänä vuonna tehtäviä matkoja ja mahdollista työttömyystilannetta ajatellen. Ja tietenkin jos koirille sattuisi jotain, mikä edellyttää vaativaa hoitoa, on kassassa oltava jotain. 

Nyt pitääkin odotella varmaan 2-3 kuukautta, ennen kuin pääsen tekemään seuraavia osakeostoja tai muita isompia sijoituksia. Kuukausisäästämisessä pidän vielä toistaiseksi vanhat minimaaliset summat. 

Miehellä on realisoitumassa "ennakkoperintöä" jossain vaiheessa, jolloin on hyvä hetki alkaa miettiä oman asunnon hankintaa uudelleen. Myöskin hänen mahdollisuudet tehdä työtä opintojen ohella ovat enää oikeastaan reilun vuoden päässä (jonka jälkeen tosin opinnot jatkuvat edelleen 3 vuotta). Nyt voin siis unohtaa koko asuntoasian hetkeksi ainakin. 

Nyt olisi hyvä aika itselleni yrittää tehdä parhaani töissä ja keskittyä. Vaikka ei kiinnostaisi, kannattaa silti paneutua aidosti sielustaan asti tehtävään. Jotainhan saa aikaan vain nopeastikin tekemällä, mutta se ei ole fiksua. 

Olinpa jo unohtanut, miten mukavaa on nauttia kaupungin rauhasta ja aamun ihanasta tunnelmasta viikonloppuisin. Oli mukava kölliä sohvalla ja kirjoitella, ja nyt uudelleen sänkyyn ;)