Sijoittaminen ja säästäminen ja niihin liittyvä tämän blogin kirjoittaminen todellakin ovat minun pieni salainen harrastukseni, joista saan voimaa. Todellakin välitän tästä yhteisöstä, joka kanssabloggaajista on syntynyt. Blogi auttaa tekemään parempia talouspäätöksiä omassa arjessa ja kannustaa pitkäjänteisempään elämäntyyliin.
 |
| Joshua Earle, Unsplash |
Feminismi- ja tasa-arvokeskustelut ovat olleet meillä kotona ajankohtaisia. Samoin kuin mediassa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa. Itse koen, että nuorena naisena perhe- ja työelämän yhdistämisen haasteet kohdistuvat tosi raskaasti nyt juuri meihin naisiin. Kotiin edes lyhyeksi pätkäksi jäävät miehet saavat sankarin mitalin, mutta naisia siitä syyllistetään. Lasten hankkiminen on rikos firmaa kohtaan ja toisaalta jos tulet raskaaksi ilman vakituista työsopimusta olet sossupummi.
Lisääntymisikäisillä naisilla on tällä hetkellä yhteiskunnassa kerta kaikkiaan ihan hirveät paineet.
Lisäksi miesten osuus kodin asioiden hoitamisesta jää edelleen alle puoleen useimmissa kodeissa. Perheellisten naisten kokonaistaakka on aika iso ja se pelottaa minua. Eikä tulevaisuuskaan näytä hyvältä, sillä eri tahojen esittämät uudet perhevapaamallit ovat mielestäni kaikki melko kummallisia...
Puhumattakaan siitä, miten naiset joutuvat tuomaan itseään esiin ja perustelemaan osaamistaan ihan eri tavalla. On lukuisia kokeita siitä, miten toisen sukupuolen nimeä (tai vaihtamalla sukupuolta) käyttämällä saakin yhtäkkiä ihan erilaista vastakaikua asiakkailta.
Onneksi sijoittamisessa maailmantalous kohtelee naisia ja miehiä tunteettoman tasapuolisesti. Nykyään sijoittamisen voi tehdä myös täysin diskreetisti, kenenkään siitä tietämättä. Ei tarvitse edes käydä pankissa, kun tunnistautumisen voi hoitaa etänä ja kaupat hoitaa netissä. Myös säästämis- ja sijoitusblogia voi kirjoittaa tälleen anonyymisti :).
Itse olen pari kertaa blogiuran aikana kummastunut kommenteista tai forum-keskusteluista, joissa kyseenalaistetaan minun (ammatti)osaaminen ihan täysin. Myönnän, että mun ongelma on tuoda esiin mun ajatukset - sekä täällä blogimaailmassa että oikeassa elämässä. Mulla vaan aivot toimii jotenkin siten, että päättelyketjut pyörii aika pitkälle ja lopputulemaa voi olla vaikea selittää. Pitää kyllä harjoitella tuota ja tuoda töissäkin esiin ajatuksiani ja perusteluja tekemilleni valinnoille. Mun valintoja ja toimintaa myös ohjaa ihan eri syyt ja motiivit kuin miespuolisia bloginpitäjiä. Tai tausta-ajatukset on samankaltaiset, mutta matka ja arkivalinnat erilaisia. Esim. minua ei kiinnosta pitkän tähtäimen sijoittajana juurikaan tunnuslukujen pläräily tai yhteen osakkeeseen tarkasti tutustuminen, vaan olen kiinnostunut kokonaiskuvasta ja toimialan tulevaisuudesta.
Sijoittamista ei myöskään vieläkään hirveästi mainosteta naisille tai naisellisesti, mutta eipä se minua haittaa. Asiat on samoja meille kaikille :)
Mitä ajatuksia tämä teema teissä herättää?
Loistava kirjoitus. Tuon esille perheenäidin pettymyksen siihen kun miehellä olikin velkoja vaikka muille jakaa ja naimisissa oltiin oltu jo muutama vuosi. Teimme avioehdon ja siitä asti olen sijoittanut. Heräsin raha-asioihin juuri oikealla hetkellä. Kannustankin kaikkia tekemään avioehdon, niin ei pääse raha vaikuttamaan rakkauteen, suuntaan tai toiseen. Yllätyksiä voi tulla.
VastaaPoistaKiitos! Ja kiitos kun jaoit oman tarinasi. Raha on monelle meistä tabu ja velkaantumista häpeillään, samoin kuin sijoituksista ollaan hys hys. Entisestä ammatista jäi myös tunne, että koskaan ei voi täysin luottaa. Usein velkapetoksen tekijä on oma kumppani.
PoistaItse näen asian niin että se saa jäädä kotiin sen muutaman kuukauden jälkeen joka haluaa. Jos ei kumpikaan halua niin sitten päikkäriin. Moni tekee päätöksen rahan perusteella, se joka tienaa vähemmän jää himaan.
VastaaPoista"Muutaman kuukauden", no, kyllä se on pikkuvauvan kanssa vähintään 9kk. Päiväkodit harvoin käsittääkseni edes ottavat alle vuoden vanhoja lapsia hoitoon, korjatkaa jos olen väärässä.
PoistaJos vähemmän tienaava jää kotiin, eikö silloin ole työssäkäyvän elatusvelvollisuus sitten aika korostunut? Miten varmistetaan se, ettei työssäkäyvä ala käyttää rahaa valta-aseena tässä kohtaa. Ja jos, kuten usein on, nainen tienaa vähemmän, vaikuttaa kotiin jääminen myös hänen eläkekertymäänsä. Pitäisikö töissäkäyvän lahjoittaa kotiin jäävälle sijoitettavaa rahaa korvaamaan tätä puutettä eläkkeessä?
Esikoisen aikana kotona ollessani ei ollut vielä vakipaikkaa joten kyllä se pelko omasta "markkina-arvosta" työelämässä ajoi aikaisemmin töihin kuin sydän olisi sallinut. Lapsikin sattui vielä olemaan sen luontoinen, että olisi ollut hänen kannaltaan parempi olla vielä hetki kotona tai edes kevennetyillä tunneilla mutta se meni miten meni. Toisen lapsen kohdalla on onnellisesti vakipaikka alla ja hän on sen verran menevä tyyppi, etten koe niin suurta huolta hänen kohdallaan päiväkotiin laittamisessa. Työskentelen itse lasten ja perheiden kanssa joten nämä päiväkotikeskustelut mediassa saa usein karvani pystyyn. Oma näkemys on, että työelämää tulisi saada joustavammaksi jotta naisten olisi helpompi ottaa pätkätöitä vastaan tai tehdä kevyempää viikkoa. Lapset ovat erilaisia, toiset tarvitsevat enemmän aikaa rauhallisessa ympäristössä kypsymiseen kuin toiset. Ja toinen asia on, että perhepäivähoitajien määrää ja arvostusta tulisi myös lisätä, sillä alle 3-vuotias minun nähdäkseni hyötyy enemmän siitä, mitä kodinomaisempi ja pienempi ryhmä (vakituisia aikuisia unohtamatta) hänellä on ympärillä. Tästä asiasta voisin vaahdota vaikka kuinka kauan :D Mutta omaa sijoittamista yksi eteen ajava voima on ajatus siitä, että olisi joskus enemmän sitä vapaa-aikaa joka mahdollistaisi sen, että mikäli omia lapsenlapsia tulen saamaan, pystyisin auttamaan siinä arjessa. Sillä kuten toit pelkosi esiin, niin ei tämä kyllä ihan helpoin keissi ole :D
VastaaPoistaVielä tuohon naiset töissä osiin, puhun naisten työllistymisestä siksi, että valitettavan usein miehellä on parempi palkka ja kotiin jäämisen suhteen raha on se joka puhuu. Siksi en ole minkäänlaisen pakottamisen kannalla, perheillä tulee olla mahdollisuus valita itselleen sopiva malli (joka toteutuu juurikin tämän hetkisessä mallissa). Tasa-arvo on hieno juttu, mutta entäs ne lapsen oikeudet?
PoistaKiitos kun jaoit kommenttisi ja tietoasi aiheesta. Olen myös samaa mieltä, että perheiden tulisi keskenään pystyä sopimaan asiasta ja ajamaan ensisijaisesti lapsen etua. Tietenkin on hyväkin, että yhteiskunta puuttuu toistaiseksi vallalla olevaan työelämän tasa-arvon puutteeseen jollain keinoin.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTosi hyvä ja ajankohtainen teksti. Tällä hetkellä perhevapaajärjestelmä ohjaa siihen, että äiti käyttää kaikki jaettavissa olevat ansiosidonnaisesti korvattavat vanhempainvapaat. Kaikkein pysäyttävintä oli mielestäni muutama vuosi sitten, kun Suomen Ekonomiliiton perhevapaa tutkimuksessa ilmeni että jos nainen ansaitsi vähemmän kuin mies hän jäi kotiin pienempien tulojen vuoksi ja mikäli nainen ansaitsi enemmän kuin mies hän jäi kotiin, koska sai paremmat ansiosidonnaiset päivärahat :D
VastaaPoistaPerhevapaajärjestelmän reformi on ykköskeino, jolla yhteiskunta voi parantaa työelämän tasa-arvoa.
Onko sinulla suosikkia uusista perhevapaamallien ehdotuksista? Naisen kotiin jääminen on jotenkin meillä verissä ja sitä halutaan perustella myös järkiperäisin syin, eikä vain tunteella. Mutta ymmärrän kyllä biologisenkin mekanismin tälle.
PoistaTämä on nyt sellainen aihe, että mulla olisi tästä aika paljon mielipiteitä. Laitan sulle meiliä tästä hetken päästä. Yhteenvetona kyllä kallistun tuohon Ruotsin malliin, jossa yhteiskunta lähtökohtaisesti kannustaa tasa-arvoiseen vanhemmuuteen ja tasa-arvoiseen työelämään. Tämä malli ei pakota ketään mihinkään, mutta ei myöskään tue eriarvostavaa järjestelmää, kuten Suomen nykyinen perhevapaamalli tekee. Tärkeintä perhevapaajärjestelmän näkökulmasta on tasa-arvo ja sukupuolineutraalius.
VastaaPoista