Palkkapäivä ja miten mulla menee

Tänään on palkkapäivä eli jonkinlainen säästöintoilijan kuukauden kohokohta. Liittyen tuohon pohdintaan "Kuluttajan mielen uudelleen ohjelmoinnista", kohtasin tämän palkkapäivän ehkä hieman erilaisin ajatuksin kuin yleensä. En ajattele palkasta jäävän mitään ekstraa erityisiin shoppailuihin tai itseni hemmotteluun. Ensi kuun alussa lähden kuitenkin lyhyelle matkalle, ja se tietää aina rahanmenoa. En aio ostella mitään, ja odottelemme vielä vahvistusta jos saisimme majoittua kaverin luona (ilmaiseksi). Muutamankin päivän lomailu tietää huonompaa palkkaa, sillä palkastani iso osa koostuu lisistä, joita ei makseta lomapäivien ajalta.

Tasaisesta suhtautumisesta palkkapäivään huolimatta odotan kovasti tietoa, saammeko bonuksia tänä vuonna. Koska säästäminen on mennyt kovin surkeasti viime aikoina, bonuksen avulla saisin ekstrabuustia ja pääsisin lähemmäksi tavoitteitani. Ongelma ei ole ollut pelkästään tulojen vähäisyydessä vaan myös suurissa menoerissä, ja niihin yritänkin nyt paneutua. Pelkään, että olen keskittynyt "näpertelyyn" ja samalla antanut isojen kuluerien salakavalasti kasvaa. Tähän aiheeseen pitää palata myöhemmin.

Ajattelin vähän poiketa tästä talousnäkökulmasta ja kertoa hieman lisää tilanteestani, samalla vähän itse reflektoiden fiiliksiä.

Olen koettanut puoli vuotta hakea töitä miehen opiskelupaikkakunnalta, siinä kuitenkaan onnistumatta. En tosin voi väittää, että olisin joka viikko avoimia paikkoja edes katsellut. Kaiken kaikkiaan olen viime vuosina eri tilanteissa hakenut kymmeniä eri työpaikkoja, ja vain harvoissa tapauksissa olen päässyt edes haastatteluun. Yhtäkään paikkaa en ole saanut. Tulee aina melkoisen huono fiilis kun saa sen viestin, että kiitos mutta ei kiitos.  Vaikka sisimmässään tietäisikin, että ei se paikka ole minua varten. Olen mielestäni monella tavalla pätevä ja kokemusta löytyy, mutta ehkä pitäisi vielä alkaa treenaamaan triathloneja tai jotain, ollakseni hakemusten lukijoille "joku".

Viimeisin "ei kiitos"-viesti kuitenkin pysäytti ajattelemaan, kuinka hiton onnekas ollenkaan, että mulla on nykyinen työ! Ei aina ole ollut helppoa ja vuosien varrella on nähty hurjia ylä- ja alamäkiä. Juuri nyt olen kuitenkin kovin tyytyväinen ja viihdyn hyvin. Palkkakin on kasvanut ihan miellyttävälle tasolle. Lisäksi minulla on ihana puoliso, hauskat koirat ja paljon tekemistä. Olen ollut hirveän alakuloinen ja tyytymätön pitkään, enkä ole oikein keksinyt mistä edes unelmoisin. Yritän keskittyä iloisiin asioihin ja positiiviseen asenteeseen, sillä negatiivinen vellominen ei ole ainakaan johtanut mihinkään.

Luin jonkun random-nettiforum kommentin siitä, kuinka palkka ei enää tuo iloa, onnea ja mielihyvää ihmisille, sillä se on vain numeroita näytöllä. Samaistun niin tuohon kommenttiin, sillä myös työni  on hyvin pitkälti numeroita näytöllä :)