Olen ennenkin ehkä ohimennen maininnut, että töissä käyminen ei aina maistu. Alkaa käydä entistä vahvemmin selväksi, että tyypillinen 5 päivää viikossa 8 tunnin päiviä ei tunnu hyvältä. Olen ollut väsynyt, elämäniloton ja viime talvena ehkä jopa jollain tapaa masentunut. Hyviä asioita tuli koko ajan ja pidin työstäni, mutta jotain puuttui. Puoliso toki asui kaukana ja se aiheutti tietysti omat ongelmansa. Olen ehkä sellainen "suorittaja"-tyyppi, joka robottimaisesti silti selviytyy kaikesta standardien mukaan tai jopa vähän paremmin - ainakin jonkin aikaa.
Nyt olen muuttanut puolison kanssa samaan kaupunkiin ja jälleen yhteiseen asuntoon, mikä tuntuu todella hyvältä. Kesä tosin ollaan silti taas eri kaupungeissa..heh heh.. Uudesta kaupungista olen saanut ihan mukavan käsityksen, mutta tämä sijaitsee äärimmäisen kaukana perheestä, sukulaisista ja kouluaikojen vanhoista ystävistä. Olen asunut jo 8 vuotta kaukana heistä, mutta nyt etäisyys on niin valtava, että tapaamisista tulee lähes mahdottomia tavallisina viikonloppuina (kulkuyhteydet myös melko surkeat). Etäisyys ja ajan kuluminen tällä tavalla tuntuu pahalta. Haluaisin olla enemmän perheen kanssa tekemisissä ja myös auttamassa jo ikääntyneitä ja sairaita isovanhempia. Vanhat ystävät ovat väistämättä jokseenkin etääntyneet. Harmittaa, että minusta ei varmastikaan tällä välimatkalla ja kasvaneella henkisellä etäisyydellä tule lapsuudenystäväni vauvalle kummia, vaikka sellaisesta aina nuorina haaveiltiin ja suunniteltiin. Toisaalta, muutto takaisin lapsuusmaisemiin olisi loikka yhtä vieraalle maaperälle kuin mille tahansa muullekin seudulle, sillä en ole siellä rakentanut aikuiselämäni verkostoja ollenkaan. Ja puoliso on opintojensa vuoksi sidottu vielä vuosiksi tänne.
En tiedä miksi lähdin tätä kirjoittamaan, mutta kirjoitettuani huomasin, että minun pitäisi löytää työ, joka ei ole jatkuvasti sidoksissa aikaan tai paikkaan. Tällöin olisin vapaa viettämään pidempiä aikoja eri puolilla maata, tai jopa ulkomailla, ja voisin tehdä työtä tehokkaissa jaksoissa. Nyt minulla on siis vajaa vuosi jäljellä määräaikaista työsopimusta paikassa, jossa voin kasvattaa asiantuntijuuttani eräällä spesiaalialueella, joka on kovassa kasvussa tällä hetkellä. Mahdollisesti määräaikaisen sopimuksen päättyessä on siis tuhannen taalan paikka etsiä elämäntilanteeseeni sopivaa työtä ja työehtoja. Sitäkin tärkeämpää on saada talous erittäin hyvälle mallille kun tuo tilanne koittaa! Nyt pitäisi vielä kehittää joku selviytymisstrategia arkeen, sillä minulla on kamalat silmäpussit ja ihoni voi liian vähäisen unen vuoksi huonosti. Heräilen joka aamu kuudelta ehtiäkseni lenkittää koirat ja nauttiakseni rauhassa aamiaisen..tähän pitää ehkä saada jotain muutosta rutiineihin. En halua pian näyttää ihan kamalalta "ajokoiralta" kuten näitä yritysmaailman triathlonjohtajia kutsuttiin jossain artikkelissa :(
Tämä kuukausi on lähtenyt kalliisti käyntiin ja rahaa on mennyt jo 842 euroa eikä palkkapäiväkään ole vielä tullut. Maksoin myös puolison osuuden vuokrasta ja astianpesukoneen, sillä hän on taas ostanut paljon muuta ja hoitanut kuljetuksia. Toissa-aamuna kiertelin kaartelin aamulenkillä kerättävää kaljapulloa, mutta nolotti...Sitten ajatus jäi hautumaan ja seuraavat pullot matkalta jo noukinkin mukaan :) Tänään ei pulloja löytynyt mutta tienasin 5€ tyhjästä myymällä asunnosta edellisten asukkaiden jättämän tavaran. Onko muuten väärin että 3000 bruttona tienaava kerää pullot? Tuli jotenkin ahne olo, kun muisteli omia opiskelu- ja siivousduuniaikoja, jolloin pullorahat saattoivat tarkoittaa päivän tai viikon ruokarahoja.
Minä vien aina tölkit ja pullot lähimpään kauppaan, jos on mahdollista. Välillä porukka jättää niitä ihan kaupan ovelle.
VastaaPoistaEtenkin lasipullot on hyvä saada pois kierrosta etteivät hajoa luontoon.
Eli ei mikään ongelma kerätä noita, tuloista viis.
Ihan totta! Eilenkin poimin talomme ikkunoiden alta parkkikselta lasipullon, ja jos olisi tullut tuttu vastaan, olisin perustellut lasin rikkoutumisen uhalla ;) Kerään kyllä myös koirieni kanssa muita roskia.
PoistaEi ole väärin ajatella noin. Sekä työajoista että pulloista. Itselleni virka-aika-aamut eivät sovi eivät ollenkaan. Ei sillä että työnarkomaanilla hirveästi vapaapäiviä olisi, mutta kun on vuorotyössä oppii käyttämään vapaa-aikansa tehokkaammin ja mikä tärkeintä: Puolet aamuista saa nukkua piiiiitkäääänn. JOten mitäs jos nyt määräaikaisen sopimuksen aikana alat pikkuhiljaa etsimään uutta joustavampiaikaista duunia, kun koulutuskin siinä samalla etenee? Eikä siellä kaukana ole pakko asua. Puolisosi kanssa selvisitte jo aiemmin eri kaupungeissa eikä hänkään ikuisesti sinne taida jäädä kun opintonsa loppuvat? Pidä utta ympäristöä nyt väliaikisena ratkaisuna, josko alkaisi tuntua paremmalta?
VastaaPoistaJa niistä pulloista. On hetkiä kun muakin nolottaa, mutta sitten mietin, että
ensinnäkin: suurin osa ihmisistä haluaisi kerätä ne.
toiseksi: niissä on miljoonan alku.
kolmanneksi: vaikka olisin miljonääri olisi tyhmää olla keräämättä.
neljänneksi: välillä iskee huono omatunto, että josko joku joka tarvitsee enemmän niitä rahoja, olisikin löytänyt ne mun jälkeen, mutta kuinka suuri todennäköisyys siinäkin on ja kuka määrittelee meidän tarpeemme?
Vitsi kun mietin koko ajan että mikä on sun ala.. ravintola..? :D Nuo myöhäiset aamut kuulostaa kyllä hyvältä! Kai yritän pitää LinkedInin ajan tasalla ja miettiä aktiivisesti vaihtoehtoja. Miehellä menee vielä valitettavasti 5 vuotta että sen aikaa ei voida mielestäni edes iän puolesta enää olla niin kaukana toisistamme. (Tulee sitten kohta jo lastenhankinnan maksimi-iät sun muut vastaan.. :(..)
PoistaKiva kuulla että joku muukin on näin herkkä omatunnoltaan, että edes miettii tätä pulloasiaa :D
Bruttona itsellä yli 3k€ ja silti kerään pyöräilyreissuilla sekä harvemmin harrastamillani kävelylenkeillä kaikki pullot ja tölkit talteen. Viime aikoina kirjanpito on jäänyt jälkeen, mutta laskeskelin viime vuonna tienanneeni noilla "aarteilla" noin kymmenen euroa vaikka pidemmät lenkit jäivät alle kymmenen. Eli ei ollenkaan omituinen tapa :D
VastaaPoistaOlen ajatellut asian niin, että enemmän noista on hyötyä kierrätyksessä kuin maassa. Samalla säästyy kenties jonkun koiran tassut tai pienen lapsen jalkapohjat kun lasipullot on kerätty pois hajottamiselta turvaan. Joskus nolottaa, mutta tosiaan useampi luultavasti haluaisi kerätä, ei suurin osa vain kehtaa :)
Ja ei muuta kuin uusia verkkoja vesille. On olemassa myös töitä joissa on liukuvat työajat tai mahdollisuus sopia lyhyemmästä viikosta. Ei kannata liian pitkään hakata päätään seinään jos ei se normaali 8-16 ma-pe/la kuulosta omalta! :)
Toisaalta en halua kovin perinteiselle ja ahkeralle pomolleni tästä halusta vaihtaa alaa tai ainakin aikatauluja.. Ehkä jos vakkarisopimusta tarjottaisiin niin ehdotan 4-päiväistä, mikä voisi myöskin olla hyvä ratkaisu tilanteeseeni :) Nyt kun muistelen niin olen ollut tällainen kärsimätön jo päiväkoti-ikäisenä.
PoistaItse taas olen ollut se tunnollinen ja itsensä lähes loppuun saakka polttava ennen kuin myöntää, että tarttee lepoa. Viimesen vuoden aikana palkattomia parjantaipäiviä on kertynyt keskimäärin kaksi per kuukausi ja kyllä huomaa miten jaksaa sen 4pv tehdä paremmin kuin normaalin 5pv työviikon yhteydessä.
PoistaItselleen täytyy antaa lepoa jos siltä tuntuu, eli ei muuta kuin ajatukset muhimaan ja sotasuunnitelmaa väsäämään nyt kun siulla on vielä aikaa määräaikasen sopparin loppuun saakka :)
Komppaan muita ja uusia verkkoja vaan vesille. Elämä on liian lyhyt siihen, että elää sitä hammasta purren!
VastaaPoistaItse tykkäsin parikymppisenä vuorotyöstä, mutta lapset saatuani ei päivätyötä voita mikään ;) Tosin työni ei ole onneksi ollut 8-16, vaan joustavaa "urakkatyötä", jota on voinut jatkaa lyhyen työpäivän päätteeksi kotonakin.
Tiedän myös tunteen, kun kaipaa läheisiä... Itse asuin 10 v. vaihtaen useita kertoja paikkakuntaa ja tunsin itseni ajoittain todella yksinäiseksi, kun en puolison ja lasten lisäksi tuntenut ketään. Oli suorastaan helpotus, kun nykyinen puoliso asui synnyinseudullani ja pääsin takaisin perheen ja ystävien lähelle.
Jos ajattelisit nykyistä tilannettasi "väliaikaisratkaisuna" ja alat katselemaan uusia työmahdollisuuksia lähempää lapsuudenkotiasi?
Ihana kuulla vähän vastaavan tilanteen läpikäyneeltä vertaistukea :) Aiemmin en pitänyt välimatkaa ongelmana, mutta nyt alkaa jostain syystä tulla mitta täyteen. Toisaalta nautin elämästä täälläkin.. toivottavasti tilanne ratkeaa jotenkin mukavalla tavalla.
PoistaOnko pakko... Sama tunne täällä välillä ja välillä aika usein. Kovasti yritän pohtia kannattaisiko vielä yrittää jatkaa opintoja ja täten vaihtaa uran suuntaa. Kuulostaa mielenkiintoiselta, että pystyisit mahdollisesti muokkaamaan työsi sisältöä (paikkaa, ajankohtaa yms) sinulle sopivammaksi. Mitä mieltä puolisosi olisi lisääntyneestä liikkumavapaudesta?
VastaaPoistaEi olla hirveästi juteltu näistä kuvioista. Olen sanonut, että en välttämättä halua olla täällä hänen opintojen loppuun asti ja että kun työsopimukseni päättyy, saattaa olla, että työt löytyvätkin muualta. Pitää kai elää tilanteen mukaan :) Olisiko sinulla mahdollista jatkaa opintoja tai haaveopinnot tiedossa?
PoistaAika näyttää :) Tällä hetkellä en ole täysin varma mitä haluaisin opiskella. Stressasin aiheesta kovasti, mutta nyt päätin, että aion ottaa rauhallisesti alun Australiassa ja ajan kanssa katsoa erilaisia vaihtoehtoja :)
PoistaJuu pullot ja tölkit mukaan vaan! Hienoa, että näin monet kerää ne pois rumentamasta nurmikoita! Itse en paljonkaan kävele, vaan lähinnä pyöräilen aina paikasta toiseen, joten aika harvoin törmään pulloihin/tölkkeihin; lähinnä silloin, kun itse pussikaljailen puistossa. Silloin välillä nappaan kassiin mukaan, jos mahtuu.
VastaaPoistaMulla on pitkä ahdistus-, masennus- ja uupumushistoria. Niinpä en enää edes kuvittele itseäni mihinkään kokoaikatyöhön, vaan nytkin työttömäksi jäädessäni haen vain osa-aikatöitä. Itselleni ihanteellista on 2 pv/vko, ja työpäivän olisi hyvä alkaa ennemmin klo 10 kuin 7/8. Kyse ei ole vain siitä, mitä minä haluan, vaan myös siitä, mihin minä kykenen. Ja en enää ikinä halua ajautua uudelleen masennukseen ja uupumukseen. Oma sietokykyni stressin suhteen on alentunut, ja itseni ja voimavarojeni tunteminen taas kasvanut. Meillä on vain tämä yksi elämä, ei kannata polttaa itseään loppuun! Sieltä kun ei sitten aina niin vain nipsnaps takaisin noustakaan.
Ihanaa, kun jaoit kokemuksesi! Kirjoituksestasi huokuu se, että olet tyytyväinen nykytilanteeseesi taloudellisesti ja tiedät mihin kykenet. Mahtavaa kun tunnistaa omat rajansa.
PoistaSamaistun! Ei pysty ei kykene! Pääsin irti ja työskentelen 2 pv joka toinen viikko. (Sekin on liikaa, ainakin nykyisenkaltaista työtä. Liian säännöllistä...) Lisätuloksi keksin vuokraustoiminnan, johon laitoin kaikki säästöni. Mun tapani sijoittaa ja saada osinkoa siis.
VastaaPoistaJaksamattomuuden syyksi paljastui vuosi sitten aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö. Siksi olen passiivisempi, haaveilevampi, jumittavampi ja hajamielisempi, ylianalyyttisempi, saamattomampi, stressiherkempi, omituisempi, päättämättömämpi ja luovempi kuin 98 % muista ihmisistä. Ja paljon muuta! Ei voi jaksaa töitä, jos normaalit, muille helpot asiat vie kaikki voimat.
Mulla kans perhe kaukana ja lähemmäs on hinku. Avomiehen kans muutto tiedossa, kunhan löydetään sopiva paikka.
Onpa hienoa, että olet saanut kaiken tuon selville ja nyt tiedät omat rajasi! Ja hienoa että sinulla on lisätuloja, olisi hauska kuulla niistä lisää.
PoistaSamoja fiiliksiä töiden suhteen. Vapaus tehdä mitä töitä huvittaa, missä huvittaa on unelmana. Mutta mitä nuo hommat olisivat ja miten unelmien toteuttaminen onnistuisi, se on toinen kysymys. Maailmassa taitaa nykyisin olla paljon enemmän mahdollisuuksia kuin ennen. Pitäisi vain löytää se oma tie.
VastaaPoistaTunnetteko muuten monia ihmisiä, jotka ovat unelmaduunissaan, tekisivät sitä vaikka palkattakin eivätkä lopettaisi työntekoa, jos saisivat lottovoiton?
En kyllä montaa tunne, mutta tunnen sellaisia, jotka tekevät äärimmäisen hyvin palkattua työtä, mutta ovat kasvattaneet menonsa sellaisiksi, että ovat silti oravanpyörän loukussa. Siis jos tienaa n. 20 000€/kk niin kyllä pitäisi pärjätä vähemmälläkin työn teolla ;)
PoistaTölkit tappavat erittäin tuskaisesti lehmiä, jos päätyvät pelloille ja joutuvat rehuun (ei ole laitetta joka keräisi tölkkimetallia pois prosessista). Joten ainakin syrjemmältä ne kannattaa ehdottomaasti kerätä pois.
VastaaPoistaLuin tästä kesän mittaan fb:ssä, tosi kurja juttu :( Roskaajia näyttää olevan, justiin näin kun autosta heitettiin iso pahvikippo poppareita ja jotain muuta maantielle. Tööttäsimme kovasti ja lähti karkuun mokoma kuski...
Poista