Taloudelliset tavoitteet eri ikäkausille

Taittui lisää ikää mittariin. Se saa aina ajattelemaan omia ajatuksia, minkälainen elämänvaihe tai -tilanne kussakin iässä pitäisi olla. Tai miten lähipiiri ja yhteiskunta odottavat. Lukioikäisenä luulin, että 25-vuotiaana minulla olisi oma talo ja piha, hieno auto ja ura nousukiidossa. Ihan rehellisesti luulin nuorena, että se on mahdollista. Todellisuus onkin ollut kovaa työtä, valintoja ja uhrauksia. Eikä siltikään olla taloudellisesti kovinkaan hyvässä tilanteessa. Eikä tuo nuoruuden unelma ehkä olekaan se, mitä oikeasti haluan.

Nyt ikää on 27 vuotta ja takana vuosi blogin kirjoittamista. Täytyy myöntää, että ilman blogia tuskin olisin saanut parannettua taloustilannettani yhtä paljon. Olen pystynyt blogin ja blogiyhteisön avulla keskittymään oikeisiin asioihin ja saanut tukea säästämiseen. Käytännössä siis vuodessa nettovarallisuus on noussut plussalle, kulut on 8kk nousukauden jälkeen saatu taas kuriin ja palkkaa on nostettu muutamilla satasilla. Shoppailuhimot ovat pysyneet poissa jo ainakin pari kuukautta erittäin tehokkaasti.

Mitä sitten seuraavaksi? Mistä haaveilen ja millaiseksi kuvittelen elämäni vaikka 5 tai 10 vuoden päästä? Ihan rehellisesti en yhtään tiedä. En osaa sanoa pitäisikö yrittää hankkia lapsia tai yrittää keskittyä uraan. Vai pitäisikö kokonaan hypätä oravanpyörästä, reissata ja tehdä hanttihommia...ja onko näiden välillä vielä lisää vaihtoehtoja? En ole löytänyt omaa tietäni, mihin haluaisin keskittyä.

Taloudellisesta näkökulmasta olen ajatellut, että vielä säästellään ja parin vuoden sisään sitten ensimmäisen oman tai sijoitusasunnon osto tulisi ajankohtaiseksi. Kuitenkin tilanne on se, että mies opiskelee vielä paljon pidempään ja oma työtilanne on epävarma. Tavoitteet ja tulevaisuus on siis aika blanco taulu tällä hetkellä, mutta mikäs siinä, eletään päivä kerrallaan. Ja pidetään säästäminen elämäntapana. Tuntuu tosi hyvältä, että niukka budjetti on yhteinen asia miehen kanssa, mutta molemmat on valmiita satsaamaan reissuihin ja kokemuksiin.

Ehkä uskallan haaveilla, että nelikymppisenä sitten on jo useampi sijoitusasunto ja sellainen varallisuus, ettei elämä ole duunin painamisesta kiinni. Hui kun hirvittää, ei siihenkään enää kauaa mene..

Minkälaisia kuvitelmia tai tavoitteita teillä on ollut eri ikäkausille? Ovatko ne toteutuneet? Vai oletteko eläneet tulevaisuutta juuri ajattelematta?

Tämän palkkakauden tilanteesta sen verran, että ruokakauppabudjetista 170€ meni jo 120€ kerralla, kun ostin marketista varastoon kuivatuotteita ja kosmetiikkaa sekä sähköhammasharjan päitä. Budjetti ei varmaankaan tule ihan pitämään, etenkään kun lomaviikko on vasta tulossa. Yritän kuitenkin pysytellä erossa hätäkauppareissuista ja järjen kädessä. Tänään sain myytyä taas 12€ arvosta tavaraa kirpparilla ja ensi viikolle olisi ilmaista harrastusta luvassa. Nollan euron päiviä ei ole ollut, kun syön joka arkipäivä lounaan ulkona, ainakin toistaiseksi.