Kultainen häkki? Mitäs seuraavaksi.

Mitä mitä mitä! Tekee mieli kirjoittaa Ekonomimminä jotain, puolitoista vuotta edellisestä tekstistä.

Sormeni himoavat näppikselle ja mieli tahtoo tyhjentyä ja selkiytyä. On aika.

Kuka minä olen nyt? 

Vielä kolmenkympin junnupuolella oleva perheenäiti. Etsin mielekästä työtä ja pohdiskelen, miten yhdistää jatkossa perhe ja ura. Minulla on tiettyjä kiinnostuksen kohteita liike-elämän teemoissa, joiden parissa haluaisin työskennellä, mutta en tiedä, miten aloittaisin. Toisaalta kaikki on avoinna, ja uskon, että asiat järjestyvät hyvin. Oikeaan aikaankin. 

Viime aikoina olen saanut kiitosta ja kannustusta, kehuja ammattillisesta osaamisestani ja vakuuttavuudestani puhujana. Voisinko pärjätä konsulttina, siis puhuen ja kirjoittaen? Mihin rahkeet riittävät, miten lapset voivat? Miten oma palautuminen?

Kalenterin mukaan minulla on ollut 1-2 sairastumista per kuukausi, ja näiden lisäksi toki ylä- ja alavireisiä päiviä. Oma palautuminen ja vointi ei siis ole aivan kohdallaan. Onko tämä normaalia elämää, minkä läpi on vain elettävä kuten muutkin, vai pitäisikö minun pysähtyä kunnolla? Tavoittelisinko unelmiani liikunnallisella puolella? Miten voisin suojella luontoa ja viettää siellä enemmän aikaa?

Talo

Asuntolainaa on paljon, mutta toivottavasti asunnon arvo asettuisi suunnilleen ainakin sinne ostohintojen tasolle. Uskon kyllä hintojen aikanaan tästä taas nousevan, ja tarkoitus ei ole muuttaa useampaan vuoteen. Maksetaan lainaa pois, ja tehdään tästä hissukseen meidän näköisemme koti. Vähän hitaan puoleista on ollut laittaminen, mutta mikäs kiire tässä. Tavaraa on ihan hirveästi, ja sitä pitäisi saada organisoitua säännöllisesti, jotta pysyisi jokseenkin järjissään.

Aikaa talon ylläpitoon saa kyllä kulumaan, ihan perusasioita värkkäillessä, näin lasten ollessa pieniä. Kylpyhuoneen saumat huutaisivat säännöllisempää puhdistusta ja ikkunat kausipesua, mutta niiden aika on sitten jossain vaiheessa. En aio uhrata itseäni pelkästään kotitöille tai jättää lapsia vaille syliä niiden takia. 

Talousteemat

Instagramista on tullut viime vuosina yhä tärkeämpi kanava myös raha- ja talous-aiheisille tileille ja seurailenkin muutamia. Omat taloudelliset haaveet ovat olleet vähän toissijaisia, kun on näitä kausia kun rahaa ei juurikaan tule, vaan elelen säästöillä. Lähinnä ehkä toive siitä, että tulevan työn palkka olisi entistä suurempi. Sitten kun säännöllinen palkkatulo taas alkaa, toiveena on aloittaa säännöllinen säästäminen itselle, lainanmaksuun vähän lisuketta päälle ja säästäminen sijoituskohteisiin esim. asuntoon yhdessä miehen kanssa. 

Olisi ihana saada tiukka roti esimerkiksi ruokamenoihin, mutta meillä on jonkinlainen balanssi nyt. Ei wolttailla, mutta lounastetaan ulkona tarpeen mukaan ja kokkaillaan kotiruokia oman fiiliksen mukaan. Monipuolisuus ja terveellisyys ovat tärkeitä arvoja, mutta herkuttelullekin on vähän liikaa tilaa ja nälkää. Herkut varmasti maksavat enemmän, kuin hyvä salaatti...

Sikäli taloustilanne on stabiloitunut, että puoliso on ollut työelämässä nyt pari vuotta. Se on mahdollistanut myös tämän vähän pidemmän ajan "kotihoidon tuella".

Lasten kustannukset

Lapsista aiheutuvat kustannukset ovat toistaiseksi kohtuullisia. Käytämme tavaraa loppuun, annamme eteenpäin ja ostamme käytettyjä tuotteita. Nyt kun on kaksi lasta ja esim. vaatteet todella kuluvat puhki, saatan ostaa myös uusia ihan käyttökertoja taatakseni. Esim. housuissa siis jotkut kestävät n. 6 käyttökertaa, eli ostan mieluusti uusia valmiiksi polvipaikallisia housuja. Lapsilla on useampi harrastus ja harrastusmaksut tulevat jatkossa varmasti olemaan suurempia. Ne kuitenkin ovat tärkeitä, sillä huomaan jo nyt, miltä tulevaisuus näyttää, kun isompi hengailee pihalla kavereiden kanssa. Tarvitsevat fyysistä haastetta ja tärkeää puuhaa, ettei hölmöläisten hommat nouse pintaan. Varhaiskasvatusmaksujen keväällä tehty uudistus ei näkynyt meillä, vaan edelleen maksamme suurinta maksua. Tai siis tällä hetkellä puolisoni maksaa. Ja meillä on vielä piltti-ikäinen, ja vaikka kaikkiruokaisiksi kasvatetaankin, niin aina kannattaa varata jotain lapsille maistuvaa, jotta hyvä vire säilyy.

Haaveet

Oikeastaan omaan itseeni liittyvät haaveet tällä hetkellä koskevat uutta työtä ja kouluttautumista omassa liikuntaharrastuksessa. Voisiko siitä kehittyä sivubisnes? Ehkä jonain päivänä voisimme asua isommalla tontilla ja saisin puutarhan. Tai meillä voisi olla mökki. Tärkein haaveeni on lasten terveys ja turvallisuus. Materialistinen haave saada ihana vaatekaappi, ehkä kivampi (sähkö) auto joskus. Että lähiluonto säilyisi, että sepelille keksittäisiin korvaava ratkaisu, että mehiläiset voisivat paremmin.. ;)

Mitä te haluaisitte kuulla lisää? Avaisinko numeroita tarkemmin? Perustaisinko uuden perhe-aiheisen talousblogin tai instatilin? Mitä teille kuuluu nyt etenkin inflaation laukatessa?

Uuden alku ja ehkäpä Ekonomimmin tarinan loppu

Heippa kaikille sitten kesäkuun ja hyvää uutta vuotta 2022!

Olen yksin kotona, mikä harvinaisuutena mahdollistaa koneen avauksen ja blogin kirjoittamisen. Oman tietokoneen avasin ensimmäistä kertaa sitten varmaan just kesäkuun, jolloin edellisen tekstin olin kirjoittanut. 

Elämä on muuttunut ja muuttumassa jälleen, monellakin tapaa.

Ostimme todella kesäkuussa uuden asunnon, jonne pääsemme pian muuttamaan. Lopulta saimme niin hyvät vakuudet, että käsirahaa ei tarvittu eikä minun ole myöskään pakko myydä nykyistä asuntoani.

Olin jo kauppoja tehdessä tehnyt positiivisen raskaustestin ja raskaus jatkuu kohti loppusuoraa.

Työelämässä 6-tuntinen päivä on tuonut aivan loistavaa joustoa elämäntilanteessamme. Raskausajan pahoinvointi, väsymys jne yhdistettynä miehen työelämän aloitukseen ja taaperon päiväkotitaipaleen alku ovat olleet rankkoja, mutta niistä on selvitty hyvillä mielin. Olen voinut vaikkapa ulkoiluttaa koirat, nukkua 15 min torkut, valmistella päivällisen tai hakea lapsen etuajassa. Lisäksi aamuisin saamme nukkua kaikki seiskaan asti, kun minä vain valmistelen molemmat miehet matkaan ennen kuin alan itse laittautumaan työpäivään. 

Lisäksi työn tekeminen on ollut jotenkin tosi kivaa. On mukava kuulua yhteisöön,  tehdä asioita, tuntea itsensä tärkeäksi ja oppia uutta. Ehkäpä äitiys on tuonut perspektiiviä esihenkilötyöhön tai sitten olosuhteet työyhteisössä ovat muuttuneet siten, että on ollut todella helppo olla ja elää. Lisäksi lyhennetyllä työajalla olen voinut hyvillä mielin jatkuvasti joustaa työnantajan suuntaan. Eikä ole ollut huono omatunto lapsen liian pitkistä päivistä tai kiirettä hakemaan häntä.

Nyt haikein mielin olen taas jäämässä pois työstä. Ei ole yhtään sellainen olo, että "voi kun saisi tauon työelämästä" vaan balanssi on ollut aivan mainio. Lisäksi ainakin varmaan lapsiperheelliset tietävät, että alkaa arvostaa normaalia arkea ja tavallisempia asioita kaukomatkojen ja luksuskokemusten sijaan/rinnalla. Terveys ja hyvinvoivat päivät nousevat näinä aikoina myös arvoon arvaamattomaan. 

Taloudellisesti on parantamisen varaa, mutta kerrottakoon, että olemme saaneet perheenä runsaasti taloudellista tukea lähisuvulta niin arjen menoihin, kuin asuntohankintaankin. Etätyöskentely ja sairasjaksot ovat näkyneet meillä varmasti Wolt-tilauksina ja vähälle käytölle jääneinä kuntosalijäsenyyksinä.

Tarkan euron vuosi/vuodet ovat edessä muuton jälkeen, kun asuntolainan maksu alkaa ja talouden henkilömäärä kasvaa. Lisäksi minulla voi olla pidempi pätkä kotiäitiyttä edessä myös kotihoidon tuen turvin, ja työhön paluu tai työkuviot ylipäätään eivät ole täysin selvillä. 

Luulenpa, että Ekonomimmin tarina alkaa olla tullut päätökseensä. Toivoisin jollain tapaa voivani ylläpitää kirjoittelua henkireikänä tai tulonlähteenä tulevaisuudessa, mutta enpä ole miettinyt sitä sen tarkemmin. Ehkäpä jotain ilmaantuu?

En vielä ole tehnyt lopullista päätöstä poistaa blogia kokonaan, mutta se voi olla edessä.

Kiitos siis kaikille vuosien aikana minua lukeneille, olette merkinneet paljon!

Riittääkö riskinottokyky? Asiaa uusista suunnitelmista

Pitkästä aikaa olen taloudellisten ja muiden isojen muutosten äärellä. Perheemme on ostamassa uutta ja kallista asuntoa toisesta kaupungista. Olemme päättäneet muuttaa, sillä tukiverkostomme ovat enemmän siellä päin. Tarvitsemme lisää tilaa.

Saimme jo kohteeseen lainalupauksen, sillä ehdolla, että myisin nykyisen asuntoni. Olen pitkään pohtinut ja aiemmassa tekstissäni jo päätynyt siihen, että pitäisin tämän sijoituksessa. Mutta - rahan puute ja olemattomat vakuusarvot saivat meidät pankkineuvotteluissa kallistumaan myyntiin. On kuitenkin ehkä vielä mahdollista saada vakuuksia, joiden avulla tätä ei tarvitse myydä muuton yhteydessä.

Kuva: Tierra Mallorca, Unsplash.com

Minua kuitenkin pelottaa valtava henkilökohtainen riski, joka tähän tilanteeseen summaantuu:

- Kaikki käteisvarat menevät asunnon käsirahaan

- Joudun realisoimaan todennäköisesti joitakin tuhansia euroja osakkeita ja rahasto-osuuksia, jotta saan varainsiirtoveron maksettua

- Minulla ei vielä ole työpaikkaa uudessa kaupungissa. Työnhaku on haastavaa pelkästään aikasyistä (töiden ja lapsenhoidon jälkeen illalla ei ole enää energiaa hakemusten tekemiseen). Työpaikan vaihdos luonnollisesti lisää myös työttömyyden riskiä sekä riskiä, että joutuu tyytymään nykyistä pienempään palkkaan tai heikompiin ehtoihin. Nykyisestä työpaikasta etätyöt eivät tule olemaan mahdollisuus, valitettavasti. 

- Jos edellämainittujen lisäksi sijoitusasunnon suhteen kaikki ei menisi kuin rasvattu, ja tulisi tyhjiä kuukausia tai remontteja, olisin kusessa!

Uudet tuulet myös kutkuttavat

Toisaalta tämä tilanne tuo positiivista energiaa kaikkine jännittävyyksineen ja haastavuuksineen. Oman uuden kodin suunnittelu olisi ihanaa, samoin haaveilu uusista työmahdollisuuksista. Oman uuden blogin ja/tai yrittäjyyden aloitus tuntuu pelottavalta ja ihanalta yhtä aikaa. 

Olen pitkään pohtinut ja nyt ehkä löytänyt aiheenkin blogille, jonka ympärille voisin rakentaa tulevaisuuden "ammattilaisbrändini" ja sen avulla löytää ihan palkkatöitäkin haluamaltani aihealueelta. Kaikki on tosin vasta pään sisäistä suunnitelmaa.

Minulla on sisimmässäni luottavainen olo, että kaikki järjestyy luontevasti. Pakottamalla tai kiirehtimällä voi missata joitakin mahdollisuuksia, mutta eiköhän se oma juttu osu kohdalle ihan juuri oikealla hetkellä.

Myisinkö asuntoni?

 Update update.

Tienaan nyt osittaisella hoitovapaalla bruttona n. 2900 € palkkaa + 162 € joustavaa hoitorahaa. Veroprosentin kanssa olen vähän kikkaillut, tykkään nimittäin säästää tulevaan kulutukseen veronpalautusten kautta. Lisäksi ensimmäistä kertaa tein työhuonevähennyksen kuluvalta vuodelta. Myös  pienehkö palkankorotus hieman muutti loppuvuoden tienestiarviota.

Tulevaisuudessa olisi tarkoitus maksaa autovelka miehelle pois (jäljellä 4700 €), ja sen jälkeen kerätä lisäpuskuria uuden asunnon ostoon. En tiedä, tekeekö aikataulun kanssa niin tiukkaa, että jätän rahastot ja osakkeet toistaiseksi edelleen tauolle.

Meillä on siis tarvetta muuttaa isompaan asuntoon. Mieheni on edelleen ensiasunnon ostaja, joten hän voisi ottaa siitä asunnosta isomman siivun. Mulla nyt ei kyllä käteisbufferi (7000 €) riitä uuden ostoon vielä hetkeen. Se, mitä minun pitäisi pohtia ja laskeskella auki on, jätänkö nykyisen asuntoni sijoitukseen vai en.

Maksoin asunnostani 129 500 € vuonna 2017. Alueelta on myyty äskettäin remontoituja vastaavan kokoisia asuntoja käsittääkseni n. 150 000 € hintaluokassa. Omassa asunnossani remontti on tehty v. 2013 eli täällä kyllä voi elää vielä ilman mitään remonttia joitakin vuosia. Haaste tulee olemaan sopivan vuokralaisen löytäminen, kun kaupungissa on paljon uutta asuntotarjontaa. Toki näin mukavalla sijainnilla paljon vähemmän. Ja toinen haaste hallinnoida asuntoa, jos itse asuisimmekin toisessa kaupungissa.

Leikitäänpä vähän.

1. Skenaario, myyn nykyisen asuntoni

Myyn asunnon hintaan 135 000 - 140 000 € (en myisi alle tuon alarajan).

-    Teen voittoa n. 8000 € ja mulle jää käteen lainan kuittaamisen jälkeen 38 000 €

-    Menetän sijoitusasunnon oletettavan arvonnousun ja mahdollisuuden kasvattaa asunnon avulla varallisuutta ns. "itsestään" --> kymmenen vuoden päästä mulla on vain oma kalliimpi asuntoni, mutta ei sijoitusasuntoa. 

- Ei remonttikuluja tai muita yllättäviä kuluja.

- Ei tyhjien kuukausien riskiä. 

- Ei ylimääräistä vaivannäköä.

5 vuoden päästä

Omistus uudesta asunnosta n. 150 000 €

Lainaa uudesta 95 000 €

Netto-omaisuus asunnoista n. 55 000 €

10 vuoden päästä

Omistus uudesta asunnosta n. 150 000 €

Lainaa uudesta 80 000 €

Netto-omaisuus asunnoista n. 70 000 €

2. Skenaario, jätän nykyisen asuntoni sijoitukseen

- Teoreettisesti laina + yhtiövastike jäisivät jopa 50-100 € kohtuullista vuokraa pienemmiksi, joten asunnolla pystyisin keräämään periaatteessa remonttipuskuria hiljalleen itsestään.

- Riski, että remontteja täytyy tehdä, tarvitsen rahaa tai lainaa niihin.

- Tyhjien kuukausien riski n. 600 €/kk ylimääräistä kulua/menoa.

- 5 vuoden kuluttua olisin maksanut asunnosta jo 50 % eli omistaisin sen nykyarvossaan 130 000 € ja lainaa olisi jäljellä n. 85 000 €

- 10 vuoden kuluttua omistaisin sen edelleen, arvonnousu edelleen huomioimatta 130 000 € ja lainaa olisi jäljellä 70 000 €. 

5 vuoden päästä

Omistus uudesta asunnosta n. 150 000 €

Nykyinen asunto  n. 130 000 €

Yhteensä: 280 000 €

Lainaa uudesta n. 125 000 €

Nykyisestä n. 85 000 €

Yhteensä: 210 000 €

Netto-omaisuus asunnoista: 70 000 €

10 vuoden päästä

Omistus uudesta asunnosta n. 150 000 €

Nykyinen asunto 130 000 €

Yhteensä: 280 000 €

Lainaa uudesta n. 110 000 €

Nykyisestä n. 70 000 €

Yhteensä: 180 000 €

Netto-omaisuus asunnoista: 100 000 €

Mitä tästä opimme?

Laskelmani ovat varovaiset ja todella karkealla tasolla lasketut. Ne eivät huomioi arvonnousua tai -laskua, palkankorotuksia jne. eivätkä ne huomioi myöskään tulevia perhevapaita tai akuutteja yllätyksiä elämässä. Lisäksi tässä ei huomioida korkotason muutoksia, eikä sitä, että lainani ovat tällä hetkellä lähes ilmaiset. 

Viidessä vuodessa ero skenaarioiden välillä olisi 15 000 €, eli kyllä tuolla hintaa jo kannattaa vähän hoitaa sijoitusasuntoakin. Lisäksi tässä on ajateltu, että uusi asumismuotoni edelleen on hyvin kohtuullinen perhekokoon nähden ja lainan osuus tuloista jää molemmissa skenaarioissa sellaiseksi, että siitä selviää pienemmälläkin palkalla. 

En jaksa laskea 20 vuoden päähän, mutta you get the math. Silloin mun skidi ehkä muuttaa omilleen, mä oon viiskymppinen ja lainat maksettu! Plus, asunnoista vapautuvilla vakuusarvoilla on ehkä mahdollista tehdä järkevää asuntoshoppailua jatkossakin. 

Sekava teksti, mutta auttoi minua siinä, että kannattaa pitää tämä asunto. 

Taloustilanteeni hoitovapaan päättyessä

Moikka kaikki! 

Sielun tekee mieli kirjoittaa. Mutta sielu ei halua nähdä talouslukemia. Mutta se on tän blogin aihe, joten ei auta kuin repiä laastari irti. 

Mennään suoraan asiaan: 

 Varat 

•  Asunto 130 000 (arvio)
• Rahastot ja osakkeet 9000 
• Säästötili 7300 

  Velat 

•  Asuntolaina 100 600 
• Opintolaina 6200 
• Autolaina miehelle 5200 

 Nettovarallisuus 34 300 

Positiivinen yllätys perhevapailla oli lomarahat ja lomat, jotka työnantaja maksoi vanhempainvapaan päättyessä. (Toisaalta tämä tarkoittaa, että vuosilomia ei juurikaan ole tänä vuonna.) Pärjäsin tuloillani erinomaisesti, ja säännöllisen säästämisen / sijoittamisen katkaisin vasta hoitovapaalle siirtyessä. 

Negatiivinen "yllätys" oli, että en pystynyt pihistelemään hoitovapaalla, kuten olin ajatellut. Vaan normaali elämä jatkui. En himoshoppaillut, mutta tein mm. yhden pienen remonttiprojektin ja olen ostanut tavaraa tarpeen mukaan. Myöskään supervoimat eivät vieläkään tehneet minusta arjen sankaria, vaan paljon syötiin kalliimpaa valmista ja jopa Wolt-tilauksia. Arjen ylellisyyksistä olen luopunut, eli kalliita kampaajakäyntejä, kukkia ym. en ole ostellut. Tulevaan työn aloitukseen varauduin ostamalla Tori.fi:stä siistin mekon, kengät cittarin alesta ja sisäkengät netistä.

Ilman auton hankintaa nettovarallisuuslukema olisi mielestäni "OK". Osakkeet ja rahastot ovat nousseet hurjan paljon ja säästötililtä on kadonnut 2700 € hoitovapaakuukausien aikana. Olin siis varautunut hoitovapaaseen kymppitonnilla. Hoitovapaalla olin yhteensä 6 kuukautta. Hoitovapaalla tukia sain n. 470 € + lapsilisä 94 € kuukaudessa. Asumistukea emme saaneet, koska asumiskulut ovat niin pienet. 

Kokemusteni perusteella perhevapaita ei kannata pelätä taloudellisessa mielessä. Etenkin korona-aikaan kulut pienenevät helposti, vaikka jotkin vauvojen harrastukset voivatkin olla kalliita. Ja tarvikkeita voi ostaa äärimmäisen kalliilla tai äärimmäisen halvalla. Ja vähemmän on vähemmän, tavaraa alkaa nimittäin kertymään ihan sikana, joten esim. vaatteiden suhteen kannattaa olla tarkkana mitä ostaa tai vastaanottaa jos saa ilmaisia vaatesäkkejä :O).

Kuva: Mike Palmowski, Unsplash.com

Mitäs nyt?

Tästä eteenpäin teen lyhyempää työviikkoa ja lapsi aloittaa hoidossa. Tienaan siis nettona vähemmän kuin ennen lapsen saamista. Toivon saavani joustavaa hoitorahaa kompensoimaan erotusta (en ole aivan varma saanko sitä). Lapsen päivähoitomaksut puolitetaan miehen kanssa ja niiden suuruudesta ei ole vielä tietoa. 

Tarkoitus on säästää palkasta isomman asunnon käsirahaan, maksaa autolaina miehelle pois ja aloittaa taas sijoittaminen. Tylsältä tuntuu, mutta katsotaan mihin se raha riittää. Tärkeää on myös aika lapsen, perheen ja myös liikunnan parissa.

Haaveilen edelleen yritystoiminnan käynnistämisestä (lisätulojen toivossa), isommasta lapsikatraasta ja vakaasta taloustilanteesta. 

Ihanaa iltaa ja uutta viikkoa lukijat!

Töihin paluu ahdistaa

Olen nauttinut lapsen kanssa kotoilusta paljon. Arki on hektistä, eikä blogikaan ole siitä johtuen päivittynyt kuin pari hassua kertaa tämän vauvavuoden aikana. Nytkin varmaan bebe herää, ennen kuin tämä teksti on valmis. Yritän silti. Töihin paluu lähestyy ja lähestyy, uhkaavasti. En tiedä miten päin olla ja ahdistus jopa häiritsee tässä hetkessä nauttimista. Mikä varmaan on ihan luonnollista ja kaikilla vastaavassa tilanteessa mielessä. Rahan takia kuitenkin on pakko palata. 

Toisaalta lapsi on sen luonteinen, että varmaan nauttii ennenpitkää muiden kanssa touhuamisesta päiväkodissa. On hän kuitenkin aika paljon vielä sylikissanakin. 

Ajattelin purkaa tähän vähän ahdistuksen aiheuttajia ja pohdiskella sitä kautta, pääsisinkö henkisesti parempaan tilaan työhön paluuta ajatellen. 

 1. Muutama kollega jätti tahallaan tervehtimättä, kun kävimme vauvan kanssa vierailulla ennen koronaa. On vaikea kuvitella, että he olisivat mitään Naantalin aurinkoja, kun palaan. Tiedän, etten ole ensimmäinen, jota kohtaan heidän käytöksensä on tällaista. Enkä varmasti viimeinen. Mutta halukkuuteni korjata välejä ja toimia asiallisesti ei taida toimia. Päivittäin tällaisessa kanssakäymisessä oleminen luonnollisesti syö energiat eikä tosiaankaan motivoi heräämään aamuisin. 

 2. Yrityksen arvomaailma ja toimintakulttuuri on ristiriidassa omani kanssa. Tai siis katto-organisaatiosta kyllä toitotetaan kaikkea inspiroivaa arvoihin liittyen, mutta käytännössä ne eivät sitten näy. Raha ratkaisee ja ihmiset joustavat. Jos löytyisi edes kollegoja, joiden kanssa heittää läppää ja päivissä olisi hauskuutta mukana, tekisi se tästä helpompaa. Mutta päivät ovat aika totisia ja pelonsekaisia. 

3. En ole työssä edellämainituista seikoista johtuen parhaimmillani. Tai siis saan kyllä aikaiseksi, mutta en ole innostunut. Aiemmista työpaikoista muistan, että etenemismahdollisuudet ja kaikenlainen jännittävä muutos organisaatiossa sai minut "syttymään" ja sillä palolla jaksoi rutiininomaistakin hommaa painaa. Nyt ei ole tarjolla kiinnostavia etenemismahdollisuuksia, tai edes se ajatus etenemisestä joskus ei kiinnosta. Tämä innostumattomuus ja nautinnon puute taitaa näkyä vähän läpi pomollenikin, joskaan en ole uskaltanut hänelle sitä suoraan myöntää. 

 4. Raskaat työpäivät. Joko sillä tavalla, että on aivan liikaa tekemistä ja kaikki viestintäkanavat pauhaavat yhtä aikaa, tai sitten niin, ettei ole kertakaikkiaan mitään tekemistä mutta poiskaan ei saa toimistolta lähteä. Usein päivien venymistä oli vaikea välttää ja esim. etäpalaverit ulkomaille saattoivat ollakin neljän jälkeen. Etätyötä ei ole sallittu. 

Hyviä puolia työssäni kuitenkin on myös. 

1. Pomo, joka ainakin ajoittain uskoo minuun (ja se näkyy ylityöllistymisenä, heh). 

2. Muutama lämminhenkinen kollega. 

3. Todella vapaat kädet järjestää kaikenlaista ja tehdä työtä myös englannin kielellä kansainvälisesti. 

4. Oppimista monista erilaisista alan aihepiireistä, joskin pintaraapaisuna, mutta kuitenkin. Työssäni esimiestehtävien lisäksi olen hoitanut kaikenlaista, mitä eteen on vain tullut. Tapahtumia, it-aiheisia palavereja, it-kehitystä, projektipäällikön tyyppistä tehtävää, spesifiä lakiihin liittyvää osaamista. Eli kokemusta kertyy. Asiakkaidenkin kanssa joskus jollain tasolla olen tekemisissä, mistä kyllä saan energiaa. Tässä tosin se arvomaailma-asia näkyy, eli usein käsittelen niitä vaikeimpia reklamaatioita, joissa asiakas voi olla melko kiihtynyt mutta mulla ei ole saumaa tulla vastaan. 

Tavallaan toivon, että tulisin pian uudelleen raskaaksi, tai muuttaisimme muualle tai jotain. En tiedä, missä voisi käydä tästä ahdistuksesta juttelemassa, kun työterveys taitaa olla pois suljettu vaihtoehto. Enkä haluaisi, että pomoni laskusta sitä näkee, että olen asioinut psykologilla. 

Olen yrittänyt myös keksiä jotain bisnesideaa tai sivutyötä, jota lähteä kasvattamaan. 

Taloudellisesti tähän asti olen pärjännyt tosi hyvin. Työnantajani maksoi ns. lomat ulos ja loma-ajan palkalla onkin ollut mukava elellä. Säästöihin kajoaminen alkaa vasta lähikuukausina, sillä kotihoidon tuki riittää juuri ja juuri kattamaan asunto- ja opintolainan. Mutta ruokaa ja vaippojakin tarvitaan, ja jotain muutakin toisinaan :) Säästämään näistä tuloista en ole enää onnistunut (ellei korttiostoksista säästötilille menevää 3€ lasketa), mutta en ole yrittänytkään. Jotenkin on tuntunut, että rahaa riittää kaikkeen tarpeelliseen.

Eli sijoitettuna mulla on nyt n. 8000 € arvonnousu mukaan lukien, säästötilillä 10 000 € ja kämpän arvo toivottavasti edelleen n. 130 000 €. Asunnosta on vielä lainaa n. 102 000 €, opintolainaa reilu 6000 €. Ainiin, ostimme auton ja oon siitä miehelle lainaa 5000 €... :O :O :O

No, keskiluokkaistuminen ja korona...

Miten pärjätä kotihoidon tuella?

Moimoi kaikki!

Elämä pikkuisen vekkulin kanssa vie mennessään, eikä tietokonetta ole koko kesänä ollut edes mukana.

Nyt tarjoutui tilaisuus tsekata vähän omaa taloustilannetta ja samalla päivittää kuulumisia.

Taloudellisen tilanteeni muutos pähkinänkuoressa

Elelen vanhempainvapaan viimeisiä aikoja, eli olen saanut nyt sen noin 70 % 2017 vuoden tuloista. Käytännössä nettona n. 1600 €/kk. Tällä olen elänyt leveästi ilman ongelmaa, joskaan säästöpossu ei ole lihonut. Ikään kuin kulut olisivat vähentyneet hurjasti, kun ei käy töissä - siis vaikka onkin elätettäviä entistä enemmän. En joudu lohduttamaan itseäni ostelemalla tuotteita ja palveluja, koska voin hyvin. En myöskään tarvitse huoliteltua ulkoasua enkä suunnittele lomamatkoja.

Pian tulonlähteeksi vaihtuu kotihoidon tuki ja täytyy asennoitua siihen. Kotihoidon tuki ja kuntalisä ovat bruttona n. 400 € ja lisäksi saatan saada hoitolisää (max. 182,86 €), sekä asumistukea (n. 140 €) jos miehen tulot eivät ylitä tulorajaa. 

Eli tuloni voisivat olla 400 €/kk - 700 €/kk sekä lapsilisä 94 €/kk. Eli itseasiassa jos kaikki tuet saan, tuloni tippuvat nykyhetkestä vain puoleen. Olen "säästänyt" itselleni myös syksylle mukavan veronpalautuspotin ja työnantajani maksaa lomia kotihoidon tuelle siirtyessä. 

En kuitenkaan käsitä, miten tulen pärjäämään. Ja osittain siitä syystä olen jo ilmoittanut ajan työhön paluulle ja lapsen olisi tarkoitus aloittaa päivähoito tulevana keväänä. Hui kamalaa! Äitiä hirvittää ajatus.

Taloutemme ovat toki lapsen myötä miehen kanssa osittain yhdistyneet, mutta en voi jättäytyä sen varaan, että mies elättää. Vaikka varmaan hän enemmän ruokakuluista sekä lapsen kuluista sitten maksaakin. 

Mitä muutoksia on tehtävä?

En halua hakea lyhennysvapaata asuntolainaani, sillä lyhennys on minimi ja minulla on tosi hyvä kokonaiskorko. Koen, että kannattaisi siitä syystä yrittää vain maksella sitä pois. Maksamalla sitä säästän itselleni nettovarallisuutta ja vapautan vakuuksia mahdollisiin tuleviin asuntohankintoihin. Samoin opintolainaa en haluaisi tauottaa, sitä on enää 7000 € ja sehän lyhenee säännöllisellä maksamisella. Toki haluaisin sen saada pois kuluista, mutta siinä on edullinen korko joten en aio sitä säästöistä maksaa pois. Mutta vielä jonain päivänä sen teen :)

Olen jo maksanut ennakkoon itselleni kuntosalin vuodeksi, eli siinä panostus omaan hyvinvointiin ja terveyteen (niin fyysiseen kuin henkiseen).

Mutta silti, pitäisi luopua KAIKESTA ostamisesta ja muuttaa omaa elämäntyyliä aika rajusti nykyisestä. Tuntuu tosi vaikealta ajatella vaikkapa lapsen talvivarusteissa kitsastelua. Noutoruokaan koronakeväänä tottuneena tuntuu vaikealta ajatukselta luopua siitä. Helpottaahan sekin elämää, etenkin tässä kun lapsen kanssa hässäkkää on.

Kertokaa mulle, miten oikein selviän? Mitä muutoksia te olette tehneet kotihoidon tuella tai vastaavassa tilanteessa?

Kokonaistilanne n-y-t

Asunnon arvo	130 000 €
Säästöt	10 000 €
Sijoitukset	7500 €
Asuntovelka		103 500 €
Opintovelka		7000 €
Nettovarallisuus	36 500 €

Nettovarallisuus kasvaa hissukseen velkoja maksamalla ja sijoituksilla. Nyt sijoitukset tästä eteenpäin jäävät tauolle.

Tavoitteena olisi ostaa isompi asunto tai talo ensi vuonna. Siksi haluaisin pitää tuon likvidin 10 000 € mahdollisimman koskemattomana, jotta olisi käsirahaa valmiina. Lainaa hakisimme miehen kanssa yhdessä ja nykyinen asunto todennäköisesti jäisi sijoitukseen, ellen sitten saisi siitä hyviä myyntivoittoja.

Oltuani pois työelämästä tuntuu, että olisin avoin uudelle, mutta heti kättelyssä tuskin on palkankorotuksia tai ylennyksiä luvassa. Kiitos Suomen hyvinvointiyhteiskunnalle tästä koko systeemistä, että voin olla kotona lapsen kanssa ja on työpaikka, jonne palata.

Nippelinappelit

Säästökohteita toki tulee mieleen, mutta epäilen onnistuvani niissä. Tässä ajatuksia penninvenytykseen.

- Auto seisontaan / välttää ajoa / käyttää ilmaista julkista (lastenvaunut pop!)

- Elokuun lomareissujen majoitukset edullisesti

- Kirppisten kiertely lapsen hankintoja ajatellen sekä harrastuksena ompelu edullisista kankaista

- Itselle vaatteiden ostolakko

- Ruoan suunnittelu ja valmistus myös vauvalle

- Ilmaiset kerhot ym. järjestetty toiminta

- Välttämättömän kosmetiikan hankkiminen alennuksista etukäteen

- Kahvien, pullovesien ja snacksien ostelun vähentäminen

- Lemmikkien ruoat tarjouksesta

--> ENNAKOINTI, ENNAKOINTI ja ENNAKOINTI

Hyvää kesää kaikille!

Mimmillä omaa rahaa eli yhteisen taloustilin perustaminen

Mulla on nykyään omaa rahaa!

Ja se tuntuu aika hauskalta.

Kuva: Annie Spratt, Unsplash.com

Saimme vihdoin aikaiseksi puolison kanssa perustettua yhteinen taloustili.  Molemmat siirtävät tilille 200 € / kk + lapsilisä n. 94 €. Myös lapsen kuukausisäästö rahastoon siirtyy nyt automaattisesti tältä tililtä. Emme vielä tiedä, riittääkö tuo summa. Mutta tällä kokeillaan. Tältä tililtä maksetaan ruokaostokset, vakuutukset, sähkö, autopaikkamaksut, lapsen tarvikkeet ja muut yhteiseen hyvään menevät asiat.

Meillä on vähän erikoinen systeemi, kun mies elää säästöillään ja kesätyötuloilla ja minä vanhempainpäivärahalla. Mutta mies tulee kesällä taas tienaamaan runsaasti ja toisaalta minä siirryn hoitovapaalle syksyllä. Sitten katsotaan uudelleen käytettävissä olevat tulot.

Rahantulopäivän jälkeen omalta tililtäni lähtee lainanlyhennykset, sijoitukseen menevä summa sekä tuo taloustilisiirto. Näin sitten jäljelle jäävä summa on selkeästi minun omaa rahaa. Minä olen vastuussa siitä, miten tuon summan käytän tai jätänkö käyttämättä. Tuntuu ihanalta, että myös minä olen tärkeä ja voin huolehtia itsestäni sillä summalla, jos siis sinne jotain jää. Kun on velvollinen huolehtimaan lapsesta, lemmikeistä ja asuntolainasta, itseen käytetty raha tuntuu kolauksena omatunnossa.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että rahaa olisi enempää käytettävissä kuin ennenkään. Mutta näin panostamme molemmat yhtä paljon tällä hetkellä perheen talouteen ja rahan käyttö on avointa. Harrastuksiin, omiin vaatteisiin ja muihin "omiin juttuihin" jää nyt selkeämpi määrä rahaa. Jatkuvat Mobile Pay-rahapyynnöt puolin ja toisin jäävät tällä historiaan.

Omaa rahaa olen käyttänyt nyt seuraavasti:

• Investointi asunnon kehittämiseen (tarkoitus yrittää myyntiä vuoden kuluttua) eli vaatekaapin vetokorit n. 200 €.
• Verkkokaupoista tulossa kesätossut, farkkutakki ja laukku (edelliset päätyneet roskikseen).
• Ompeluharrastukseen. Korona-aikana tämä on mukava tapa viettää satunnaiset vapaahetket vauvanhoidosta ja toivottavasti myös kehityn tässä hyödyllisessä taidossa.

Kerron sitten lisää, kun saadaan kokemusta tästä uudesta systeemistä.

Miten teidän perheissä on rahankäyttöä jaettu?

Salkun sulaessa terveys on edelleen tärkeintä

Terveiset kiireisen mutta samalla myös kiireettömän arjen keskeltä!

Tietokonetta ehdin avaamaan kerran parissa viikossa. Itsekehukseni täytyy kyllä todeta, että olen osallistunut koronan alusta lukuisiin webinaareihin ainakin osittain - niihin kun kehtaan mennä myöhässäkin, eikä haittaa, vaikka vauva itkisi taustalla (kunhan muistaa sen prkl:n mute-nappulan ;o)). Kännykällä osallistuminen tekee kyllä tästäkin todella helppoa.  Jos kyseiset koulutukset olisi järjestetty livenä, en olisi päässyt osallistumaan. Vaikka olen lukenut, että jotkut henkilöt esimerkiksi oikeasti opiskelevat perhevapailla, omalla kohdallani se ei olisi ollut mahdollista ainakaan toistaiseksi. 

Sen sijaan, vanhemmuus itsessään opettaa strategista suunnittelua ja kykyä myös vaihtaa lennosta uuteen strategiaan (koska mikään ei kuitenkaan mene kuten suunnitteli) ja paljon muuta.

Sijoitusten tilanne

Minulla oli osake- ja rahastosalkuissa "hätävaran hätävara" jotka voin realisoida jos on oikeasti tilanne päällä. Mutta nyt kun summasta on koronakriisissä tippunut kolmannes, toivon todellakin, että sellaista hätää ei tule. Pohdin jopa säännöllisen säästämisen lopettamista, koska olen jäämässä kotihoidon tuelle loppuvuodesta ja saattaisin tarvita ne eurot mieluummin käteisenä kuin rahasto-osuuksina tai osakkeina. Mutta en ainakaan ihan vielä lopeta, vaan yritän noudattaa strategiaani säästää ja sijoittaa koko ajan vähän. Näin hajautan mukavasti ajallisesti enkä edes huomaa säästäväni.

Olen koko ajan sijoittanut vain sellaista rahaa, jota en tarvitse. Olisin sen muussa tapauksessa käyttänyt vaikka autorahoitukseen tai kampauksiin. Silti romahdus tonneissa tuntuu isolta. Mutta hällä väliä, odotan parempia aikoja ja odotellessa säästän myös lapselleni. Talouden ongelmista pääsee eteenpäin toivottavasti kekseliäisyydellä ja ahkeruudella, mutta terveyden menetyksestä ei.

Toiveissa idea ja uusi tulonlähde

Sen verran olen jo mammahormoneista toipunut, että takaraivossa kutkuttaa ajatus päästä kehittämään tätä tai uutta blogia tai touhuamaan muuta vastaavaa esim. some-duunia tai kirjoitustyötä. Sunnuntaityötä tai -projekteja siis. Jotain oman näköistä, inspiroivaa ja euroja tuottavaa. Tätä blogia olen kirjoitellut nimimerkin takaa salassa enkä tiedä, tulenko koskaan kaapista. Mutta ehkä alkaa olla aika jollekin uudelle tämän ohella. 

Oma talous

Luin juuri aiemman tekstini, ja tosiaan, saan nyt käteen 600 euroa vähemmän kuin töissä. Olin UNOHTANUT koko asian! Raha on riittänyt. Ei ole tuntunut siltä, etteikö olisi varaa. Ainoa asia, jonka perään olen itkenyt "ettei ole varaa", on asunnon kunnostus. Kaunis sisustus olisi mukavaa. Lisäksi:

1) Itsetuntoni ei perustu ostamiseen, olen enemmän jalat maassa. Klikkailen Instagram-mainoksia joo, mutta tunnistan ettei tuotekuvien onni ja maailma välity ostamalla.

2) Meillä ei ole tilaa yhdellekään tavaralle. Yhtä myytyä kohden tuntuu kasautuvan kolme uutta. Yritän myydä parhaani mukaan turhia tavaroita pois ja näistä saaduilla käteisillä voi vaikka shoppailla lapsen vaatteita kirppiksiltä.

3) En joudu palkita itseäni töissä kokemastani kurjuudesta. Huomaan, että taisin toimia tällä tavoin. Palkkapäivänä jotain kivaa, kurja tilanne päällä --> jotain kivaa. 

Voikaa hyvin! 

Ja ottakaa yhteyttä, jos teillä on ideoita mitä voisin luoda tai voisinko tulla kirjoittamaan teidän alustaanne. 

Kunniaa kotiäideille ja tuloni perhevapailla

Edellisestä postauksesta on jo miltei 2 kuukautta ja syy tälle touhottaa tälläkin hetkellä edessäni leikkimatolla. Äitiys ja lapsenhoito vievät aikaa ja koskaan ei tiedä, mitä esimerkiksi mahdollisten päiväunien aikana ehtisi tekemään. Useimmiten itselle saa lounaan lämpimäksi - ja taas mennään. Mutta niin ihanaa!

Elämä saa lapsen myötä tietyllä tapaa tarkoituksen ja kumma kyllä, myös vapautuksen kaikesta ylimääräisestä vouhotuksesta. Minun ei tarvitse olla tai tehdä mitään muuta, kuin huolehtia lapseni hyvinvoinnista. Jos ehdin jotain muuta, niin kiva. Mutta ei sen niin väliä.

Nyt kokemuksen myötä vasta ymmärtää, mitä lapsen kasvatus oikeasti vaatii ja kuinka kovaa työtä se on. Saati, kun lapsia on useampia. En tiedä, onko minutkin kasvatettu siihen yhteiskunnalliseen ajatusmalliin, että kotiäidit ovat vähän höpsähtäneitä, usein kouluttamattomia naisia, jotka sitten jäävät puille paljaille, kun mies vaihtaa sihteeriin. Nyt kuitenkin pakko sanoa, että arvostan kotiäitejä hyvin paljon! Arvokasta, mittaamatonta työtä, josta nauttii kuitenkin luultavasti koko perhe.

Taidan olla melkoisen konservatiivinen, mutta minua suorastaan ärsyttää, että perinteisestä perhedynamiikasta ja perheiden työnjaosta yritetään väkipakolla eroon tasa-arvon nimissä. Minusta siinä ei ole mitään pahaa, että äiti huolehtisi pienokaisista ja kodista, jos tämä on perheeseen sopiva järjestely. Kaikki kunnia myös miehille, jotka ottavat vastaavan roolin.

Enpä osannut kuvitella itseäni haaveilemassa pidemmästäkin ajasta kotona lasten kanssa. Voi toki olla, että jossain vaiheessa töihin paluu houkuttaa. Mutta näen tämänkin puolen nyt erityisen arvokkaana. Uratykitys ei tunnu enää omalta jutulta vaan arvomaailma on mennyt uusiksi. Tottakai haaveilen mielekkäistä työtehtävistä ja en ole edelleenkään immuuni innostaville haasteille, mutta en millä hinnalla hyvänsä.

Ja se, milloin töihin paluu houkuttaa, riippuu tietysti siitä, milloin rahat loppuvat.

Ensimmäiset kuukaudet sain täyttä palkkaa, ja nyt olen perhevapailla. Saan nettona n. 1600 euroa kuussa. Se on n. 600 euroa vähemmän kuin töissä käydessä. Onneksi menot ovat olleet kohtuulliset ainakin toistaiseksi. Vauvalle saa hankittua edullisesti käytettyä tavaraa ja yllättävän paljon hän saa myös lahjoja tässä alkuvaiheessa (kiitos sukulaiset ja ystävät). Itseltä jäivät työvaatehankinnat, työpaikkalounaat ja työmatkoihin liittyvät kustannukset pois ja parempi unen laatu huolehtii ihon kunnosta. Kyllä, taidan nukkua nyt enemmän kuin työarjessa! Kaupungin vauvajumppa on ilmainen ja vauvauinti edullinen harrastus.

Vauvan myötä vakuutusmaksut nousivat, mutta auton käyttö ja sitä myöten bensakulut ovat vähentyneet. Junamatkailusta tuli edullista, koska pystyin valitsemaan työssäkäyvälle hankalat lähtöajankohdat ja sain matkat puolella hintaa.

Mutta ei aikaakaan, kun täytyy siirtyä kotihoidon tuelle, jolloin tulot tipahtavatkin sitten dramaattisesti. Laskeskelin, että mikäli mies ei tienaa mitään, saisin n. 600 euroa bruttona. Mahdollisesti asumislisää osaan asumiskustannuksista omistusasunnossa? Hoitovapaa tarkoittaa sitten dramaattista pudotusta myös menoissa, jotain on silloin keksittävä. Säästöjä täytyy kuitenkin sitten käyttää ja kaikki ostaminen laittaa nollille. Haaveilen jopa vuoden mittaisesta hoitovapaajaksosta, mutta en osaa vielä arvioida, onko se mitenkään realistinen. Tilannehan on se, ettei mies ole töissä.

Mitä sinä ajattelet lasten kotihoidosta ja siihen liittyvästä työelämän tasa-arvosta? Onko arvomaailmasi muuttunut lasten saannin jälkeen?

Mimmistä tuli mamma

Aamulla kirjoittelin pitkästä aikaa blogia, kun mies ja vauva vielä nukkuivat aamu-uniaan. Teksti vain oli kadonnut jostain syystä ennen julkaisua. Uusi yritys. Toivotaan, että vauva nukkuu hetken vielä vaunuissaan.

Äitiys ja vauvanhoito on aivan ihanaa! 

Voi, kunpa olisin hoksannut tämän aikaisemmin. Ainakin meille tässä vaiheessa elämää tämä tuntuu  niin ihanalta. Onneksi myös mies on ollut paljon kotona, vaikka ei opiskeluista voi isyysvapaata pitääkään. Kiirettä tässä kyllä pitää, mutta se on vain ihanaa vaihtelua. Meillä ei ole vielä niin paljon kokemusta, että kaikki rutiinit sujuisivat vauvan kanssa kuin tanssi, mutta ihana on tässä opetellessa.

Kuva: Jens Johnsson, Unsplash.com

Ajattelin kirjoittaa hieman tarkemmin vauva- ja äitiyshankinnoista, nyt kun on hieman enemmän kokemusta siitä, mitä talvivauva ja -äiti tarvitsee.

Tietämättömyyttäni yllätyin, mitä kaikkia apuvälineitä imetykseen tarvitaan. Ja mehän tarvittiin kaikki. Rintakumi, maidonkerääjät, liivinsuojat, käsikäyttöinen rintapumppu, sähkökäyttöinen rintapumppu, tuttipulloja, pulloharja, pesuainetta jne. Onneksi nämä hankittiin suurimmaksi osaksi vasta laitokselta kotiutuessa, koska olisi voinut käydä niinkin, ettei mitään näistä olisi tarvittu. Pumput hankittiin käytettynä. Jouduin myös täydentämään imetysvaatevarastojani, sillä maitoa valuu aina liiveille ja paidoille. Niihin on mennyt penni jos toinenkin. Päällysvaatteita minulla on vain toki pari paitaa ja mekko.

Kaikki meidän hankinnat on tehty Tori.fi:n kautta ja siinä on kyllä säästetty pitkä penni. Ollaan myös saatu ja lainattu aika paljon. Toivottavasti tarvikkeet ovat vielä kunnossa palautukseen tai eteenpäin lahjoitettavaksi. Rahaa on kuitenkin mennyt, koska tarpeelliset hankinnat on vain tehtävä, eikä viitsi kituutella ilman. Eikä päätöksiä voi oikein pitkittää, koska arki pyörii tässä juuri nyt.

Sairaalalasku, kiitos ihanan kotimaamme, oli vaivaiset 245 euroa. Lisäksi erikoiskäynti polilla 45 euroa. Ristiäisiin tulee menemään tarjoilujen vuoksi rahaa, mutta kerrankin kirkollisverolle vastinetta - seurakunnan tilan käyttö on ilmaista.

Kunhan ehdin taas koneen ääreen, aion kirjoittaa tarkemmin taloustilanteestani ja tuotearvioita tekemistäni hankinnoista.

Mistä sinä haluaisit lukea lisää?

Mistä kirjoittaisin - lokakuun kuulumiset

Äitiyslomailija täällä hei!

Kohta kaksi viikkoa äitiyslomaa takana päin ja ei voi kuin todeta, että on tämä luksusta. Kiitos hyvinvointivaltiomme. En muista, milloin viimeksi olisin voinut nukkua niin paljon kuin haluan tai ulkoiluttaa koiriani päivällä valoisaan aikaan myös syksyllä. Vointini on ollut ihan hyvä toistaiseksi, joten olen todellakin saanut nauttia. Toki olen monta päivää käyttänyt myös siivoamiseen ja sen sellaiseen arkiseen.

Aika menee kuin siivillä. Haaveet päivittäisestä rentoutumisesta ja joogasta ovat kyllä jääneet arkisempien asioiden alle, mutta tämä on vain valintakysymys. Päivänsä todella saa kulutettua lukemalla aamulehteä (useimmiten illalla), päiväkävelyillä, lounaan valmistuksessa ja hoitamalla ehkä jonkun yhden "juoksevan asian" kuten kirppari- tai apteekkikäynnin.

Vaikka selvästi kaipaankin myös sosiaalisempaa elämää (työpaikan pienet piirit olivat sentään jonkinlainen sosiaalinen yhteisö), niin on tämä tarpeen levähtää ennen vauvan syntymää. Aiempi arki töissä ja koirien hoidossa (etenkin raskaana) oli kuitenkin kohtalaisen rasittavaa. Toisaalta uskon, että hyvä fyysinen kunto ja päivittäinen liikkuminen ovat edesauttaneet pysymistäni työkykyisenä.

Vauvan tuloon en osaa suhtautua kovin konkreettisesti. Toivon, että hormonit laukaisevat hoivavietin ja rakkauden aikanaan. Sänky on pedattuna ja jotakin vaatetta silitetty kaappiin. Toivotaan nyt, että kaikki menee hyvin. Alussa on varmasti totuttelua ja opettelua meille kaikille. Mies joutuu ottamaan vastuuta kodista ja koirista, minä enemmän vauvasta ja koirat odottamaan vuoroaan. Muutamassa kuukaudessa uusi rytmi löytynee...?

Talouteni osalta hieman stressaa aika pieneksi jäävä vanhempainpäiväraha, mutta ei auta kuin elää nuukasti. Ja tietenkin mahdolliset kotihoidontuen kuukaudet tulevat olemaan aikamoista kituutusta. Olen laskelmoinut, että käteen jäisi ehkä n. 1500 €/kk vanhempainpäivärahakaudella. Toki siihen lisäksi tulee lapsilisä, joka käsittääkseni on n. 90 €/kk.

Uusia menoeriäkin tulee, mm. vaipat ja mahdolliset korvikkeet. Ja jos joku kutsuu lounaalle/kahville, niin taatusti aion mennä, sen verran tärkeää tuo sosiaalinenkin elämä on. Työpaikkalounaat jäävät pois budjetista mutta työvaatteiden sijaan voi olla, että tarvitaan imetysvaatetta ja mikäli vanhat vaatteet eivät mahdu synnytyksen jälkeen, varmaan jotain tilalle... Tällä hetkellä repertuaariin kuuluu pari vanhaa trikoopaitaa, colleget ja äitiysfarkut sekä -mekko :) Simppeliä elämää sikäli! Kuntosalille päälle menee vielä 1-2 pitempää paitaa ja kahdet trikoot. Salin saisi jo laittaa synnytystauolle, mutta olen vielä käynyt 2-3 kertaa viikossa jossain venyttelyssä tai ihan salin puolellakin lyhyesti. Ja saunomassa toki :D.

Vauvaan liittyvistä hankinnoista suuri osa on nyt tehty ja melkein kaikki käytettynä. Olemme tarkoituksella jättäneet ostamatta mm. hoitopöydän, vaipparoskiksen, hoitolaukun, sitterin uuden kankaan, toiset lakanat (jos joku haluaa antaa lahjaksi), vaunuverhon (ehkä vielä tilaan sellaisen kun asumme pohjoisessa ja ulkona pitäisi pärjätä), mobilen ja leikkimaton..

Noniin, nyt kello lähentelee 14:00. Ruoka lämmitetty, syöty, itse leivottu korvapuusti samoin sulatettu pakkasesta. Kauppalista tehty ja seuraavat leivontasuunnitelmat odottavat. Ensin vain metsälenkille ja sitten kauppaan..

Vauvapaniikkia ja pesänrakennusta

Tätä kirjoittaessa eksyn erilaisiin nettikauppoihin katsomaan vauvatarvikkeita ja huonekaluja, nukahdan flunssan takia kesken kaiken sohvalle ja tankkaan ruokaa. Keskittymiskyky 0 %. 

Viimeinen työkuukausi ennen äitiyslomaa on käynnistynyt. En tajua, mihin tämä aika menee. Salikorttikin on ollut tauolla kesän eli sinnekään ei ole kulunut aikaa. Ehkä olen vain niin väsynyt, että töiden ja pakollisten asioiden jälkeen en ole enää jaksanut tehdä ylimääräistä. 

Olin aikeissa alkaa järjestellä kotia ja hankkia tarvikkeita vasta äitiysloman alettua, mutta paniikki on iskemässä.. Ehdinkö, jaksanko, entä jos jotain sattuu...? Tässä kyllä useampi viikonloppu on mennyt epänormaalisti erilaisissa juhlissa ja flunssaakin sairasteltu ja myös yhdistyshommia on ollut.

Hätäilen, että en ehdi perhe- ja synnytysvalmennuksiin tai tutustumaan aiheisiin. Vertaisryhmissä netissä monilla on jo kaikki valmiina... apua! 

Kauheasti olisi vielä hankintalistoja ja rahanmenoa, eikä säästötavoitteet ole todellakaan onnistuneet. Lisäksi haluaisin kämppää laittaa uuteen uskoon, jotta pienokaisen tavaroille olisi vähän tilaa jossain ja koti olisi viihtyisä, kun siellä kerran paljon joudun olemaan. Äh, ahdistaa kun ei jaksa miettiä kunnolla ja rahatilanteen vuoksi ei viitsisi kalusteita ostaa. Pari kasvatusopasta on lainassa kirjastosta ja synnytyksestä ja vauvanhoidostakin pitäisi opiskella.

Kyllä tässä on lopulta vaan iso kakku leivottavana. Ja instagramissa muilla on kauniit kodit ja kivasti puetut vauvat... Kaiken kukkuraksi tosiaan raskauden loppuvaiheessa voimat vaan vähenee, ei ole kunto entisensä. Vaikka kaikki onkin raskauden terveydellisessä mielessä hienosti.

Duunissa olen kyllä mieluusti jättäytymässä sivurooliin ja kokonaan pois, vaikka ikävä varmasti tulee sitäkin paikkaa ja ihmisiä. 

Ajatukset on vaan yksi solmuinen lankakerä, mistä en löydä langan päätä, josta aloittaa. Netissä on helppo surffailla ostossivuilla, mutta en uskalla myöskään ostaa mitään. Mies ei suostu kalustehankintoihin ja minusta hänen kaiuttimet ym. eivät sovellu mihinkään kalusteisiin, mikä aiheuttaa lisähaastetta. Onneksi hän on vauvatavaroita alkanut käytettynä hankkimaan. Sanoinkin hänelle etukäteen, että kun palaan kesälomalta töihin, en tule enää jaksamaan hoitaa mitään asioita. Ja se on kyllä pitänyt paikkansa. Ihmeellistä, kun yleensä olen aika energinen ja menevä.

Ajattelin, että kirjoittaminen selkeyttäisi ajatuksia, mutta tuntuu jopa päinvastaiselta. Joku ihme vaihe menossa. Pesänrakennusvietti on tavallaan herännyt, mutta mikään ei etene. 

Ja ai niin, asuntolainaan ei saa lyhennysvapaata hoitovapaalla, kun mun lyhennys on minimi jo muutenkin. Jos ottaisin lyhennysvapaata mahdollisella hoitovapaalla, laina-aika pitenisi ja erä kasvaisi. No, jos on pakko niin sitten on pakko. Miten mun palkka ei muka riitä? Pitäisikö pienentää Nordnetiin menevää summaa 150 €/kk. Sillähän saisi jo paljon sisustusasioita ja vauvatavaroita! Ja kohtahan sitä ollaan valtion tuella muutenkin...niin ei tarvi mitään hankintoja edes miettiä.

Mistähän tässä aloittaisi kun vointi sohvannurkassa sairastelusta vähän paranee? Ja voi kun osaisi ennustaa, mitkä tarvikkeet tulevat tarpeeseen ja mitkä ovat vain vouhotusta ja markkinointia.. 

Raskauden kustannukset puoliväliin asti ja budjettihaasteen tilanne

Ajattelin kertoa ja koostaa yhteen raskauden aiheuttamia kustannuksia/menoja ja samalla briefata vähän, miten suunnittelemani palkkakauden budjettihaaste  sujuu.

Emme ole vielä hankkineet mitään vauvalle ja varmaan odotamme vieläkin hetkisen ennen hankintoihin paneutumista. Ihan siksi, että jos jotakin sattuu, ei ole sitten kämppä täynnä turhaa tavaraa siitä muistuttamassa. Toki, kun käytettynä olisi tarkoitus ostella, täytyy jossa vaiheessa aloittaa etsintä.

Kuva: Natalie Chaney, Unsplash.com

Raskauskustannukset

Raskaus itsessään on tuonut vähän yllättäviäkin kuluja, mutta iloisena veronmaksajana nautin kyllä neuvolan palveluista. Työnantajani on myös ihanasti linjannut, että raskauden edellyttämät tarkastukset ovat työajalla tehtäviä. Olen kuitenkin yleensä ottanut neuvolasta aamuaikoja, joten tässä olen hävinnyt hieman "omaa aikaani", kun meidän työaika ei vielä silloin ole alkanutkaan.

Terveystarvikkeet

• Foolihappovalmiste ennen raskauden yritystä. Ehdin syödä 2 pakkausta, yhteensä arviolta 30 €.
• Raskaustestit. En enää edes muista ostinko useita paketteja. Tavallinen pakkaus liuskoja maksoi muistaakseni 8 € eli n. euron per testi.
• Raskausvitamiini- ja kalkkivalmiste. N. 30 € ja lisää täytyy ostaa, koska purkki on tyhjä. 
• Varmuuden vuoksi olen pari kertaa ostanut tulehduksen pois sulkemiseksi apteekin kotitestejä. Raskauden aikana tulehdukset täytyy heti hoitaa myös oireettomana, joten olen omaa mielenterveyttä suojannut näillä pikatesteillä.

Äitiysvaatteet

• Äitiyshousut työkäyttöön 50 €. Yksillä housuilla on vähän hankala elää, joten vielä olen käyttänyt kuminauhan avulla yhtä paria tavallisiakin housuja. Nyt koko alkaa vaan olla niin pahasti väärä, ettei kuminauhapatentti enää päde. En haluaisi enää ostaa kyllä uusia, mutta voi olla pakko.
• Äitiystoppeja 2 kpl. Ensimmäisenä vatsan kasvaessa tavalliset alustopit lähtivät rullautumaan ylös, joten nämä ovat kyllä olleet jokapäiväisessä käytössä. Myyjä kertoi niiden toimivan sitten myös imetysaikana. Yht. 40 €
• Kesämekko n. 100 €. Tämä on ollut ihana lämpimien päivien luottovaate vapaa-ajalle. Toivottavasti kesäkelejä vielä riittää. Tässä on myös imetysominaisuus, eli toivottavasti voin käyttää tätä ensi kesänäkin. 
• College-housut äitiysmallia 30 €. Nämä tilasin netistä, kun urheilutrikoot alkoivat myös kiristää turhan paljon. Tässä etsin kyllä halvinta perusmallia kotona oleskeluun ja koirien ulkoilutukseen.
• Juhlamekko kesän häihin. Tämän löysin onneksi Tori.fi:stä postikuluineen 21 €. 
• Shortsit jotka menevät myös mahan kanssa, UFF:lta 5 €.
• Rintaliivit ja alushousuja n. 70 €. Raaskin ostaa vain yhdet kunnon liivit, koska pelkään koon vielä muuttuvan. Hyvät liivit on kuitenkin tärkeät ja arjessa toimii, kun alkkareitakin on mukavia riittävästi aina puhtaana. Nämä oli rajussa alennuksessa, joten sikäli ihan hyvä. Kohta täytyy kyllä ostaa taas isommat myös urheilukäyttöön. 
• Äitiyssukkahousut 10 €. Näitäkin täytyy ostaa lisää (hajoavat).

Yllättävän monta satasta olen saanut jo kulumaan! Äitiysvaatteita myydään kyllä myös käytettynä, mutta itsellä tuli aika nopeasti hätäkiire hankinnan kanssa ja tarvitsin vain jotkut päälle mahtuvat töihin, joten kävin äitiysvaateliikkeessä. Onneksi joku vanha mekko on mahtunut vielä ja useimmat paitani ovat sen verran löysiä, että niitä on voinut vielä käyttää. Tänäänkin kyllä jo kiristi sen verran, että kohta joutuu ostoksille. Kotona käytän ihan mitä vaan...

Syksyllä täytynee hankkia vielä lämmin takki ja mahdollisesti ulkoiluhousut. Siis jotta mahtuu edes johonkin.

Raskauden myötä olen taas jättänyt pois mm. sokeroinnit ja kampaajan, luonnollisesti alkoholin ja kuntosalinkin laitoin tauolle, joten jo maksettuja kuukausia siirtyy eteenpäin tulevaisuuteen.

Budjettihaasteen tilanne

Budjettikausi, jolla piti pärjätä n. 14 € per päivä sisälsi juhannuksen ja jatkuu vielä viikon verran. Juhannuksesta selvittiin hyvin, sillä jaoimme tarkkaan kustannukset ruoan osalta ruokailuihin osallistuneiden kesken. Majoitus oli ilmainen. Bensaa jouduin tankkaamaan, mutta sitä jäi vielä käyttöön. Alkoholittomuus toi tietenkin myös säästöä. Syötiin aika edullista perussafkaa mutta silti oikein hyvin. 

Olen poikkeuksellisesti käynyt paljon kotona syömässä lounasta, joten se on kasvattanut kauppakuluja, mutta taas pienentänyt tulevasta palkasta vähennettävää lounasetua. Kotiannokset olen tehnyt varmasti alle 6,5 € hintaan, eli tulee lounasruokailua halvemmaksi. Tällä viikolla olen syönyt joka päivä samaa ruokaa sinnikkäästi.

Oli hyvä sauma viedä pari mattoa pesulaan, niin hoidin sen. Jouduin siirtämään säästöstä tähän, joten se ei suoraan vaikuta haasteeseen. Maksoi n. 55€. 

Tulevan Babyn sukupuoli selvisi. Ajattelin tehdä tästä erityisen hetken, ja hankin leivontavälineet kakkua varten, kustannukset  n. 30 €. 

Myös puhelinlasku n. 9 euroa veloitettiin haastesumman tililtä suoraan. 

Kauniina kesäpäivänä oli myös pakko ostaa herneitä ja jätskiä...

Nyt olisi viikko jäljellä ja 37 euroa käytettävissä. Viikon safkoihin ja mm. noihin raskausvitamiineihin se ei riitä. 

Lisäksi koira on menossa lääkäriin. Sen loppulasku voi olla taas ihan mitä vaan. Joten täytyy sanoa jo ennen varsinaista haasteen päättymistä, että en pysynyt tavoitteessa. Luottokortin käytöstä täytyy kyllä tämän kokemuksen jälkeen jäädä pois. Ostokynnys sillä on paljon alhaisempi, kuin suoraan omalta tililtä, jonka lukema on tarkasti mielessä. Kovasta säästötarpeesta huolimatta kaikkia menoja ei voi estää tai siirtää. Toivottavasti tulevina kuukausina menot pysyvät edelleen kurissa ja hankinnat järkevinä.

Ihanaa kesän jatkoa!

Palkkakauden budjettihaaste

Loma ja lisääntynyt aika aivotyölle duunissa ovat mahdollistaneet ajatuksia budjetille, jee!

Päätin pitäytyä säästöön palkasta siirretyn summan suhteen tiukkana. Säästöön meni tässä kuussa palkasta (2350 € + 84 € päivärahoja) 1000 €. Eli pitäisi pärjätä summalla 1434 €.

Aluksi suurelta tuntunut summa hupeni hyvinkin äkkiä. Päätin tutkia vähän asiaa.

Summa jakautui "pakollisiin" näin:

Nordnet 150 €
Asuntolaina 399,73 €
Opintolaina 114,44 €
Vuosittainen henkivakuutusmaksu 156,80 €
Yht. 851 €

Muutamat ihan tavalliset ostokset (lemmikkien ruokaa ostin reilusti ja kävin ruokakaupassa) sitten ovatkin verottaneet tuota summaa ihan mukavasti..

Jäljellä käyttörahaa seuraavaan palkkapäivään saakka on vain 340 €.

Lisäksi olen velkaa luottokortilla 394 €. Aion nyt pysyä tuossa budjetissani ja maksaa luottokortin nollille vasta seuraavasta palkasta. Vähennän väliaikaisesti kortin käyttöä sen hyvistä ominaisuuksista huolimatta. Näin saan kulutuksen paremmin yhteen seurantaan ja reaaliaikaisesti yhdestä paikasta.

Päiväbudjetti 14,15 €. 
Kotoa löytyy mm. 1,5 purkkia maitoa, puuroa, muroja, sipsejä, tomaatteja, kurkku, pikku määrä näkkäriä ja leipää, marjoja, mikroateria pakkasesta, pari hedelmää... Makaronia, riisiä, spagettia, soijarouhetta jne... Juhannukseen asti pärjään ilman ostoksia, mutta sen jälkeen kolmen viikon sapuskat pitäisi ostaa. Jos käyn työlounaalla ulkona, se saa mennä tämän budjetin ulkopuolelta.

Haasteita luvassa
Juhannusreissulla saatan joutua tankkaamaan auton. Juhannukseksi olisi myös mukava saada kunnolla hyvää ruokaa ja grillattavaa. Juomapuoleksi onneksi riittää vissy.. :)
Yhdet junaliput olisi myös fiksuinta ostaa jo ennen tulevaa palkkapäivää, mutta täytyy katsoa kuinka käy. Kolme viikkoa on myös kokemukseni mukaan melkoisen pitkä aika, jolloin voi tulla vaikka mitä yllättäviä tarpeita ja menoja.

Onneksi muita laskuja ei ole tulossa ja kolikkopurkissakin löytyy hätävaraa. Mansikoiden ja jätskien ostelu täytyy jättää vähemmälle, jos budjetissa haluan pysyä. Haaveet ja "muka-muka-tarpeet" täytyy jättää nyt syrjään.

Lomalla perspektiivi laajenee

Blogi on mahtava väline palata ajassa taaksepäin omiin ajatuksiin ja verrata niitä nykyhetkeen.

En ole kirjoittanut kovin aktiivisesti ja sekin kertonee siitä, että ajatukset ovat olleet muualla ja työarjessa en ole halunnut rasittaa itseäni liikaa blogiasioilla tai muillakaan "ylimääräisillä".

Vuoden takaisessa kirjoituksessani suunnittelin kovasti 40 % säästöastetta. Olin tuolloin tympiintynyt työhöni ja melko väsynyt, vaikka alkuinnostusta vielä riittikin. Tein aika paljon töitä tuohon aikaan. Elämä kuitenkin meni vähän toisella tapaa. Kesällä koira sairastui ja syyn selvittäminen maksoi. Talvella kävimme miehen kanssa kaukomatkalla elämäni ensimmäisen kerran. Minulle tämäkin kokemus oli kustannuksista huolimatta tärkeä ja ainutlaatuinen. Tämän vuoden keväällä tulin raskaaksi. 

Kuva: Fabian Blank, Unsplash.com

Työ

Pari vuotta esimiestyötä tässä roolissa alkaa olla paketissa. Tämä vuosi oli huomattavasti helpompi ajoittain haastavista tilanteista huolimatta. Kokemus toi varmuutta ja toisaalta ei ole tarvinnut tehdä ylityötä, vaan päin vastoin nautin muutamista ylitöinä kerrytetyistä vapaapäivistä. Työstä on tullut normaali rutiini ja arvostan sitä, että saan mennä töihin ja kehittyä siellä. Palkkakin on aloitushetkestä noussut n. 160 euroa. En siis ole enää niin vahvasti haaveillut vaihtoehtoisesta elämästä tai uusista työtehtävistä. Tottakai raskaus on myös vaikuttanut tähän, kun tietää, että pientä breikkiä on joka tapauksessa tulossa. Se ajatus jostain syystä helpottaa suhtautumistani työhön. Otan paljon rennommin ja delegoin tehtäviä enemmän muille. 

Terveys

Melko kallis kuntokeskusjäsenyys on pitänyt säännöllisestä kuntoilusta huolta. Olen voinut muutamia flunssa- ja influenssapäiviä lukuun ottamatta hyvin. Alkuraskaudessa oli pahoinvointia ja nyt vatsan kasvu hieman häiritsee tuttujen lajien harjoittelua, mutta valikoimaa onneksi piisaa. 

Talvella olin todella väsynyt ja väsyneen näköinenkin kuulemma. 

Arki ja koti

Kämppään ei olla tehty isompia hankintoja, keittiön pöydän tuolit uusin ja yhdet verhot. Hankintalistalla olisi kaikenlaista, sitten kun vauvalle alkaa uskaltaa hankkia. Arki on sujunut rauhallisesti. Huomaa selvästi, että mieskin alkaa rauhoittumaan :D.. Yksi ikuisuus stressin aiheuttaja on se, jos koirat haukkuvat meidän kerrostaloasunnossa. Sitä joutuu jatkuvasti seuraamaan ja tekemään toimenpiteitä jos haukkumista ilmenee. Sanotaanko, että normaalisti eivät haukahda työpäivän aikana kuin postin tulolle, mutta joskus aina on poikkeuksia riippuen koirien omasta vireystilasta ja ihmisten lähtöön liittyvästä tilanteesta ja toki talossa kuuluvista äänistä.

Lomatoiveeni

Ensimmäinen lomajakso on nyt vietetty. Tänä vuonna lomalle ei ollut isompia toiveita, vietin aikaa lapsuudenkodissa. Reissu sinne vei kyllä rahaa (matkustus, hääjuhlaan laittautuminen ja häälahja) mutta ehdin pohdiskella myös omaa rahan käyttöäni. Heinäkuu pitäisi jaksaa painaa hommia ja sitten koittaa vielä toinen lomapätkä. Haaveilen kyllä vielä mukavasta seikkailureissusta, mutta todennäköisesti kotimaassa.

Talous

En ole koko keväänä tehnyt kuukausilaskelmia, mutta laskin pikaisesti nettovarallisuuteni. Salkkujen arvo on pysynyt samassa ja seilannut, tällä hetkellä yht. n. 6100 €. Asunnon arvon arvioin 130 000 € joka on hiukan hätäistä myyntiä yläkanttiin mutta about sama, mitä itse maksoin. 

Nettovarallisuus olisi nyt ennen kesäkuun palkkapäivää n. 26 700 € eli 7000 € euroa enemmän kuin vuosi sitten. Ei paras vuosi mutta jotain kuitenkin. 

Mietin, onko suhtautumiseni työhön muuttanut käsitystäni taloudenpidossakin. Arkihankinnoissa olen suhteellisen järkevä, mutta mm. vaatehankinnoissa, juhliin laittautumisessa ja matkustamisessa olen tosi höveli. Arvostan mukavuutta, kokemuksia ja ajan säästöä. En halua lomapäivästä käyttää liian pitkää aikaa matkustamiseen, kun lomapäiviä kerran on niin vähän. 

Ruokapuolessa taas pyrin monipuolisuuteen ja mietin ravintoarvoja vähän liikaakin. Esimerkiksi välipaloihin menee melkein kymppi päivässä. En malta esimerkiksi olla ostamatta mansikoita, kun niiden sesonki on ja ovat terveellisiä. Herkkujakin kuluu joka päivä, samoin esimerkiksi snäxi-tomaatteja rasiallinen.

En ole siis edes nyt keväällä pysynyt säästötavoitteissani äitiyslomaa ajatellen ja hankinnatkin on vielä tekemättä. Äitiysvaatetta (ja alusvaatetta) on tullut muutamia hankittua toki. 

Ryhtiliikettä tässä kaivataan ja tarvittavien hankintojen skouttaamista käytettyjen tuotteiden markkinoilta. Minkähän tempun sitä tekisi, että budjetti pysyisi kurissa mukamas tarpeellisista mielen pälkähdyksistä huolimatta?

Miten raskaus on vaikuttanut talouteeni ja elämääni?

Kolmisen kuukautta raskautta kohta takana. Tämä on ollut monella tapaa mullistavaa aikaa, eikä blogin pitäminen ole ollut ykkösenä mielessä. Tänä iltana kuitenkin minulla on kotona aikaa ja sen verran energiaakin, että ajattelin selkeyttää ajatuksiani ja purkaa kokemuksiani tähän tekstiin.

Talousasiat ja säästäminen

Enää  5 tai 6 oikeaa palkkapäivää ennen äitiyslomaa. Hurjimmillaan voisin saada vielä noin 6000 euroa säästöön, mutta toisaalta täytyy muistaa isot hankinnat ja kesään kuuluvat reissut. Auton vaihto hiukan pyörii miehenkin mielessä, mutta realistisesti siihen ei ole varaa. Junalla on aika vaikea reissata vauvan ja kahden koiran kanssa - tosin en ole vielä erikseen kysynyt VR:ltä olisiko meille sopivia ratkaisuja olemassa.

Olen yrittänyt laskea Kelan laskurilla äitiys- ja vanhempainrahan suuruutta, mutta en ole varma lopputuloksesta. Minulla nousi palkka kesken vuoden 2017 500 €/kk joten haluaisin tällä uudella palkalla laskea korvauksen, mutta en tiedä hyväksyykö Kela sitä. Pitäisi kuitenkin pärjätä tuolla rahalla ihan hyvin. Säästöön pitäisi saada kuitenkin mahdollisia (ja todennäköisiä) kotihoidontuen kuukausia varten.

Koska säästöjä ei rajattomasti kuitenkaan ole, eikä mies voi jäädä hoitovapaalle opintojen takia, täytyy sitten töihinkin palata suht aikaisin. Todennäköisesti osittaisen hoitovapaan turvin.

Kaksi ensimmäistä raskauskuukautta menivät talvihorroksessa ja varmaan vähän huonovointisuuden ja väsymyksen piikkiin; en juuri ehtinyt käydä kaupoilla tai ostella mitään. Rahaa kului kuitenkin runsaasti taas eläinlääkäriin.

Nyt olen lopettanut tai ainakin harvennan sokeroinnissa käyntiä  ja hiusten värjääminen on muutenkin kiellettyä, joten niistä syntyy säästöä. Äitiysvaatteita täytyy ostaa, mutta niitä ei tee mieli hankkia kuin välttämättömään tarpeeseen, kun tietää mikä on kokotarve.

Muutin hieman kuukausisäästöjäni ja osakkeiden ja rahastojen yhteenlaskettu arvo on nyt n. 6200. Puskurissa on n. 7000.

Kuva: John Looy, Unsplash.com

Liikunta ja harrastukset

Kuntosalin käyttö jäi tosi vähälle samoin kuin tammikuussa hankittujen suksien. Olin pahassa flunssassa ja pahoinvointi esti liikuntaintoa. Nyt uskon, että huonovointisuus on sen verran hellittänyt, että voin jatkaa kuntoilua. Tosin ohjatut tunnit jäänee jo väliin koska selkä kipeytyi tosi pahasti yin-joogassa ja vatsallaan tehtävät liikkeet on hiukan hankalia jo tässä vaiheessa. Pyöräily sykettä rajoittaen onnistuu sisällä ja ulkona.

Kävelylenkit koirien kanssa ovat kuitenkin koko ajan kuuluneet arkirutiiniin joskin ehkä tavallista hiukan rauhallisempina ja lyhyempinä.

Yhdistyshommiakin on keväällä ollut, mutta niistäkin olen selvinnyt.

Ruoka ja ostokset

Alussa tuli virheostoksia kun luulin, että mieli tekee jotain mutta ei sitten ehkä tehnytkään. Aiemmin söin paljon fetaa ja vuohenjuustoa mutta nyt niitä ei enää ole voinut syödä sellaisenaan. Kasvisruoan sijaan mieleni on tehnyt lihaa ja muuta proteiinia. Vichyä on pakko olla päivittäin. Töissä täytyy olla proteiinipitoisia välipaloja. En ole tarkkaan katsonut onko ruokakauppalasku nousussa vai laskussa (en ole vaan jaksanut tehdä budjettilaskelmia).
Työpaikkaruokailut on jatkuneet entiseen malliin, vaikka välillä onkin ollut vaikea löytää sekä mieleistä että raskaana olevalle sopivaa ruokaa. Parmesaania on ollut annosten päällä yms, en ole jaksanut ottaa huonoa omatuntoa noista kaikista. Liha- ja kalatuotteiden kanssa olen ollut tarkka. Vielä viime viikolla otin ravintolassa raejuustoa muina naisina, enkä edes muistanut että se olisi haitallista, no ei olekaan jos on Suomessa valmistettua.

Työ

Työmatka onnistui ihan hyvin, vaikka pahoinvointia oli ja hotellista ei saanut iltapalaa. Toisessa hotellihuoneessa taas ei ollut edes vedenkeitintä kun olin valmistautunut ja omat puuropussit messissä ;). Selvisin kuitenkin eikä tarvinnut edes oksennuspussia pitää mukana.

Töissä en ole ehkä pystynyt antamaan parhaintani huonon olon vuoksi, mutta olen edelleen pitänyt raskauden salassa. Viime viikolla kylläkin oli yhtenä päivänä kireä paita jakun alla, ehkä herkimmät saattoivat jotain nähdä kun mulla ei tavallisesti ole tämmöistä pömppää kuitenkaan :D. Pian aion jo kertoa töissä. Odotan että ajoissa kertominen vaikuttaa vain positiivisesti ja jaksamistilanteeni voidaan paremmin huomioida. Voihan toki käydä toisinkin päin, joku tietysti aina pettyy kun "juuri asiat oppinut" henkilö lähteekin pitkälle vapaalle.

Odotus

Vieläkään en uskalla täysillä hypätä tähän hommaan, mutta sydänäänien kuuleminen kyllä konkretisoi, että joku siellä elelee. Ensimmäiset sukulaiset tietävät nyt raskaudesta ja ensi viikolla pitäisi kertoa lopuillekin. Mies tutkailee jo käytettyjen vaunujen markkinoita, itseä ei ehkä noi varusteasiat niin vielä kiinnosta. Käytettynä kannattanee kuitenkin hankkia niin säästyy satasia. Onneksi meidän asuntoon ei mahdu mitään ylimääräistä, joten se rajoittaa hankkimasta turhaa. Yhtäkkiä näkyy vauvoja, kärryjä ja pieniä lapsia hauskoine juttuineen joka puolella. 

Edelleen siis vaan toivotaan että kaikki menis hyvin. Ajatus äitiyslomasta tuntuu mukavalta. Tiedättekö sellaiset ihmiset, jotka vaihtavat kotiin sesonkitekstiilejä ja koristeita, suunnittelevat ja toteuttavat pieniä matkoja ja käsityöprojekteja. Nauttivat elämästä ja tarttuvat pieniin mahdollisuuksiin iloita. Ihmisiä, jotka osaavat heittää nokkelia vitsejä kuten vaikka Sohvaperunat-tv sarjassa. Sellaista energiaa kaipaisin, se nyt puuttuu totisesta työminästäni kokonaan. 

Elämä muuttuu

Säästäminen on ollut tänä vuonna ajatusteni viimeisimpänä. Kirjoittamista ja sen tuomaa hyvää oloa on ikävä. Vuoden ensimmäiset kuukaudet ovat kuluneet sairaan nopeasti, arjesta selviytyen. Helmi- ja maaliskuu olivat suhteellisen pienten menojen kuukausia, vaikka maaliskuussa meni taas eläinlääkäriin melkein 700 euroa (hammashommia..).
En ole jotenkin ehtinyt käydä missään tai ostaa mitään.

Just nyt tuntuu työn puolesta ihan *askalta. Tuntuu, että olen epäonnistunut esimiehenä monessa mielessä ja porukka on vaan niin kovin väsynyttä, kuten itsekin. Työpaikkani on aika vakavamielinen ja siellä vaaditaan kovia tehoja ja suorittamista. Sellainen ei tee minulle hyvää, kun olen luonnostaan itsekin suorittamiseen taipuvainen. Ei tule naurettua töissä, ei. Pikemminkin olen jumissa "fight or flight"-modessa kaiket päivät. Kyynisyys alkaa hiipiä esiin. Onneksi henkisesti en ole aikoihin kokenut taakkaa ja esimerkiksi nukun hyvälaatuista unta, uskoakseni. On ollut niitäkin jaksoja, että käsittelen ikäviä työasioita unissani kaiket yöt.

No kuuluuko aikuisen elämä olla tätä? Ettei jaksaisi mitään ja työ ei oikein anna mitään? Viikonloppuna hoidat pyykit, siivouksen, kaupassakäynnin sekä liikunnan. Suoritus sekin.

Nytkin mulla on hauska ja jännittävä työmatka edessä, mutta en löydä intoa itsestäni.

MUTTA. Fokus on siirtynyt uudelle alueelle, olen nimittäin raskaana. Hyvin alussa, eli epävarmuutta (keskenmenon mahdollisuus) on. Tilanne on kuitenkin se, että jonkin verran se näkyy jo ja muutaman viikon kuluessa en varmaan pysty enää peittämään. Johtuen edellämainitusta, olen aika haluton etsimään uutta työtä tällä hetkellä.

Olisin toki toivonut, että minulla olisi hyvät likvidit säästöt äitiyslomaa ajatellen, mutta päin vastoin kävi. Toki tässä on vielä kuukausia aikaa säästää. Mutta isoja hankintojakin pitää tehdä. Jos kaikki siis ylipäätään menee hyvin.

En ole vielä ehtinyt oikein innostua asiasta ja välillä ihan pelottaa. Mutta toisaalta ihailen peilistä vatsaa ja yritän lähettää pikkuiselle rakastavia ja lämpöisiä ajatuksia <3

Talouspuolella pitäisi ehkä keksiä uusi kohde Amerin myynnistä jääneille rahoille tai sitten otan ne säästöpossun puolelle (=käyttörahaksi mahdolliselle kotihoidontuen kuukaudelle?).

Tällä viikolla yhtenä päivänä oli tosi kurja sää. Jätin koirat minimihoidolle pitkän lenkin sijasta ja lähdin hoitamaan asioita, mutta otin sen myös "omana aikana". Ostin meille uudet verhot ja jotain pientä kivaa. Oli aivan ihana saada olla hetki rauhassa, vain itseä varten. Näitä pitää saada lisää, jos haluan palautua jatkossakin. Voi, kun oma työ voisi sisältää tuollaisia! Ehkä äitiyslomalla on mahdollisuus..?

Onkohan tässä nyt käymässä niin, että mimmistä tulee mamma? ;) Nuoruus jää taa?

Sarjassa sijoituksia itseen: TwistBen ihonhoidon verkkovalmennus

Long time no see my dear readers!

Blogissa on meneillään hiljainen kausi. Se johtuu osittain siitä, että elämäntilanteessani olen antanut enemmän arvoa erilaisille hankinnoille ja kokemuksille, kuin säästämiselle. Lisäksi viime vuonna käytin paljon rahaa koiran eläinlääkäriin. Tein myös ensimmäisen kaukomatkani. Säästämisen rintamalla ei siksi ole mitään innostavaa kerrottavaa.

Sama linja jatkuu tämän vuoden alussa, eli olen hankkinut talviurheiluvälineitä ja vähän muutakin. Työelämän "karuus" ja havainnot elämän rajallisuudesta ajavat minua tarttumaan mahdollisuuksiin, jotka tuovat iloa ja tekevät minulle hyvää nyt.  Ehkä tänä vuonna tulee niitäkin kuukausia, että säästöprosentti on ns. tavoitelukemissa. En kuitenkaan voinut jättää välistä mahdollisuutta käydä hiihtämässä, kun lunta vielä maailmassa on! Mies on myös luvannut viedä syömään jos hiihdän tällä kaudella vähintään 15 kertaa; 20 % suoritettu.

Vaikka omat ajatukseni ovat siirtyneet enemmän sinne hyvinvoinnin ja tasapainoisen elämän tavoittelun puolelle, kirjoittamisen tarve ei ole hävinnyt mihinkään. En vain oikein ole osannut päättää, minkä kannan tilanteestani esittäisin blogissani. Tänä aamuna aion kuitenkin nauttia ja kirjoittaa teille yhdestä hankinnasta tai oikeastaan palvelusta, jonka ostin kokeiluun.

TwistBe:n ihonhoidon verkkovalmennus

Kuten blogiani pitkään lukeneet tietävät, olen ollut kiinnostunut ihonhoidosta ja kosmetiikasta pitkään. Pahimmillaan mulla on mennyt aika paljon rahaa kasvohoitoihin ja säännöllisesti ostettaviin puteleihin. Sanoisiko, että n. 50 €/kk on realistinen minimi. Ja summa sisältää siis lähinnä vain kasvoille käytettävät tuotteet. Hiustuotteisiin mulla ei mee kuin pari euroa marketissa silloin tällöin, kun tuotteet kestävät hirveän kauan käytössä. Vartalolle on kulunut lähinnä satunnaisia voiteita ja toki aurinkosuojatuotteita ajoittain.

Kuva: Angelos Michalopoulos, Unsplash.com

Kokemusperäinen tietoni ihonhoidosta on siis lisääntynyt, mutta edelleen taistelen samojen iho-ongelmien kanssa. Minulla on äärimmäisen huono tapa puristella finnejä ja mustapäitä, ja se käytös korostuu etenkin stressaantuneena. Ihotyyppini on myös erityisen herkkä ja pintakuiva. Väärällä hoidolla sille saa aika paljon hallaa tehtyä. Hormonien vaikutus myös näkyy; kohti ovulaatiota ihon kunto paranee - ja kierron loppuvaiheella alkaa ilmestyä kaikenlaista kummallista kasvoille.

Olin jo aiemminkin tutustunut TwistBe-luonnonkosmetiikan kauppaan (ja verkkokauppaan) sekä ihastellut firman upeita naisyrittäjiä somessa. Nyt heidän verkkokurssinsa ihonhoidosta oli kuitenkin alennuksessa (nyt näytti olevan taas noussut 127 € https://uusialkuihollesi.twistbe.fi/) ja kurssin luvattiin tuovan jatkossa säästöjä virhehankintojen jäädessä pois.

Noin kuukauden kestävä kurssi alkaa olla takana päin ja samoin ihon uudistumisen aika (28 päivää). Koen, että ihoni on nyt paremmassa kunnossa ja minulla on entistä paremmat valmiudet hoitaa ja tulkita sitä. Osan asioista toki tiesin etukäteenkin, mutta kurssilla asioita selitettiin vähän perusteellisemmin, kuin netin keskustelupalstoilta lukiessa.

Säästöä kosmetiikkahankinnoissani saan jatkossa ainakin siitä, että aamuisin en puhdista kasvojani millään aineella (silmät huuhtelen vedellä) ja käytän kuorintatuotetta riittävän harvoin. Tunnistan myös ihotyypilleni tarpeelliset ainesosat puteleista enkä sorru katteettomiin markkinointilupauksiin. Olin jo aiemminkin ostanut laadukasta luonnonkosmetiikkaa, mutta nyt tunnistan sen hinnasta riippumatta ainesosien perusteella. Hyväkuntoinen iho on myös helpompi meikata eikä meikkiä välttämättä kulu niin paljon.

Kurssin puolivälissä sain jopa ulkopuoliselta kommentin, että ihoni on hyvässä kunnossa. Kyllähän se siitä taas lähti romahtamaan sitten, kun stressi tuli takaisin, mutta pärjään varmasti paremmin.

Kurssin hyviä puolia oli sen kesto; ehti oppia ja sisäistää asioita, kun ne esitettiin pienissä paloissa. Myös uusien hoitorutiinien käyttöönotto ja ihon kunnon paranemisen ehtii tuossa ajassa nähdä. Kurssin heikkoutena näen ehkä sen, että osa selitetyistä asioista (esimerkiksi ravitsemusterapeutin kertomana) eivät olleet lääketieteellisesti perusteltuja vaan vähän sellaista humpuukia. Toisaalta mitään haittaakaan ravintoneuvoilla ei aiheudu, koska kyse oli kasviksista ja yleisesti terveellisenä pidetyistä aineksista. Neuvo syödä vähintään 10 dl vihreitä kasviksia päivässä kuulosti kyllä rajulta - ymmärrän jos kyse on kevyesti pakastusta salaatista?

Suosittelen kurssia kaikille, jotka kärsivät iho-ongelmista ja etenkin, jos ette ole vielä aiheeseen tutustuneet!
Tätä postausta ei ole tehty millään lailla yhteistyössä, eli innostuin kertomaan kurssista oman kokemukseni pohjalta. Kurssin alkupuolella ostin myös Twistben verkkokaupasta pintakuivan ihon hoitotuotepaketin ja olen ollut tuotteisiin tyytyväinen. Verkkokurssista hinta on todella suolainen ja yrittäjät saavatkin tästä varmaan hyvät massit, mutta sisältö on joka tapauksessa tärkeää. Toivottavasti hinta jossain vaiheessa tippuu.

Loma opetti minua olemaan suorittamatta koko ajan

Lomamatkalla jouduin pois mukavuusalueeltani ja toisaalta taas pääsin kokemaan niin mukavia juttuja, että ei kotona onnistuisi.

Kuva: Martin Widenka, Unsplash.com

Lomalla arkihuolet unohtuivat eivätkä velvollisuudet painaneet. Jouduin antautumaan monta kertaa sille, että kaikkeen ei voi vaikuttaa. Jos bussimatka luvatun viiden tunnin sijaan kestääkin yhdeksän, en voi sille mitään. Kotioloissa olisin repinyt pelihousuni ja reklamoinut; miten kehtaatte viedä minulta neljä tuntia arvokasta aikaa olla tehokas! 

Tajusin oikeastaan jo syksyllä ennen lomaakin, että elämäni on muuttunut suorittamiseksi. Pitkä työpäivä, huollettavien (koirat) hoito tai hoitamisen järjestäminen, iltatilaisuudet, mahdollisimman monta kuntokeskuskäyntiä, mahdollisimman monta säästettyä euroa ja minuuttia, mahdollisimman pitkät yöunet, mahdollisimman optimoitu arki - jossa ei ole sijaa tyhjille minuuteille. Aito vapaa-aika kuluu helposti spontaanin olemisen sijaan tietokoneella esimerkiksi blogeja lukien, enkä sitten koskaan muista soittaa läheisilleni. En koskaan voi esimerkiksi lähteä arkena elokuviin, koska pitää aina olla täydessä valmiudessa seuraavaan päivään. 

En innostu mistään uudesta ehdotuksesta, koska se pilaa jo mielessäni laatimani suoritussuunnitelmat (juuri tänään on pestävä lakanat ja käytävä luontopolulla ja jumpassa sekä leivottava puolukkapiirakka). Spontaanin ja luovan tekemisen, täysin turhalle puuhastelulle altistumisen määrä on puhdas nolla!

Lomalla joitakin päiviä oltuani vähän virkosin "koomasta:" aloin etsiä netistä tietoa kiinnostavista aiheista, olin aktiivisempi osapuoli seksissä omasta aloitteestani ja jaksoin jopa katsoa omasta aloitteesta jotain dokumentteja. Yleensä en jaksa miettiä mitään ylimääräistä ja nukahdan heti kun otan kirjan tai tabletin käteen. Yksinkertaisesti energia ei riitä eikä mieli ole avoin.

Kävin lomalla myös monta kertaa hieronnassa ja makasin auringossa tekemättä mitään. Join lasin viiniä illallisella, jos huvitti.

Nyt kotona olen myös askarrellut (!! tiedättekö mitään turhempaa ja tuottamattomampaa asiaa, mitä ihminen voi tehdä?) pari kertaa ja muistanut kirjoittaa muutaman kerran hankkimaani kiitollisuuspäiväkirjaan. 

Olen antanut sekasotkun kotona olla, mutta myös nauttinut lakanoiden silittämisestä. En nähnyt LAINKAAN vaivaa, kun uutena vuotena meille tuli vieraita. Selvittiin hengissä ilman, että juuri minä kävin kaupassa tai leivoin mitään.

Saa nähdä, kauanko tämä lomafiiliksen luoma illuusio vapaudesta kestää. Ainakin aion yrittää ylläpitää sitä vähentämällä itseeni kohdistuvia vaatimuksia. Pakko ei ole kuin herätä töihin ja syödä joskus. Kaikesta muusta voi tinkiä. 

En tehnyt uuden vuoden lupauksia. Paitsi jos niitä taukoja pitäisin töissä ja yrittäisin olla vaatimatta liikoja. Tunnustaisin itselleni, että arkeni on aika rankkaa ja välillä uskaltaa tehdä spontaaneja asioita.

Lomamatkan kustannuksia ei olla jaksettu vielä laskea auki, joten niistä lisää tuonnempana. Nauttikaahan tästä ihanasta ajasta ennen loppiaista, kun työt ja harrastukset eivät ainakaan ole täydessä vauhdissa vielä...